Talouselämä -lehdessä 9/2001 ilmestyneessä kirja-arvostelussa todetaan osuvasti, että läkkisepän perustamassa yrityksessä on muuttunut lähes kaikki. Vain kahta ei ole vaihdettu; omistus on tukevasti perustajan jälkeläisillä ja yritys katsoo taustapeiliin kerran 25 vuodessa.
Gabriel Wilhelm Sohlberg syntyi Kiskon pitäjän Sorttilan kylän Sortin talossa vuonna 1851. Hänen isänpuoleiset esivanhempansa olivat kotoisin Suomusjärven Taipalon kylän Paavolasta, jossa isä Gabriel Eliasson oli syntynyt elokuussa 1817. Gabriel Eliasson oli löytänyt puolisonsa Maria Helena Saloniuksen toisesta pitäjän toisesta rusthollista, Salitun kylän Vanhatalosta.
Gabriel Eliasson oli ostanut Sortin talon sen edelliseltä isännältä, mutta vuonna 1857 hän palasi Suomusjärvelle lunastaen kotitalonsa sisaruksiltaan. Perheeseen syntyi vuosien 1843-1861 välisenä aikana kuusi lasta, joista osa menehtyi lapsena.
Gabriel Wilhelm, jonka kastemerkintä on oheisessa kuvassa, oli perheen järjestyksessä neljäs lapsi. Vain noin kuukausi ennen hänen syntymäänsä oli hänen samanniminen veljensä kuollut parin vuoden iässä. Vuonna 1845 syntyneen Gustafin ja 1855 syntyneen Johan Edvardin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, kun taas perheen esikoinen Erika, meni naimisiin räätäli Karl Wareliuksen kanssa, joka myöhemmin isännöi mm. Pusulan Vörlön kylän Mikkolaa. Gabriel Wilhelmiä kymmenen vuotta nuorempi sisar Ida nai leskimies Gustaf Henri Dammin, joka oli kotoisin Karjalohjalta.
Gabriel Wilhelm muutti jo alle 20 -vuotiaana Suomusjärveltä Helsinkiin, jossa hän perusti läkkiseppäliikkeen Punavuoren kaupunginosaan. Hän sai mainetta taitavana käsityöläisenä ja pian lehdissä ympäri maata mainostettiin mm. yrityksen pesukoneita ja paloruiskuja pienemmistä taloustavaroista puhumattakaan. Yrityksen myymälä sijaitsi Aleksanterikatu 50:ssä ja tehdas Jääkärikatu neljässä.
Gabriel Wilhelm Sohlbergin esivanhempia seurattaessa tulevat vastaan mm. Karjalohjalta kotoisin ollut pappismies Georg Thauvonius, Viipurissa asunut piispa Juusten ja Kiskon Leilän rusthollin isäntä Casper von Lund. Suomusjärveltä väriä antavat tietenkin edellä mainitut Salitun Vanhatalon ja Taipalon Paavolan rusthollit, mutta myös Arpalahden ja Laidikkeen Sipilän ratsutilat.
Perheen/yrityksen erikoisuus on yksityinen museo, josta oli muistaakseni jossain Talouselämän numerossa myöskin juttua. Verkosta löysin maininnan sivulta http://www.nba.fi/fi/teollisuus_2002
VastaaPoista