Kyseessä oli "Luettelo salakuljettajien ilmoittamista varten Varsinais-Suomessa". Alaotsikossa kerrottiin, että luettelossa mainittujen henkilöiden puoleen voi kääntyä salakuljettajain pidättämistä ja liikehtimisen silmällä pitoa koskevissa asioissa.
Suomen kieltolaki oli astunut voimaan jo 1. kesäkuuta vuonna 1919. sen perusteella yli 2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäneet juomat joutuivat pannaan. Alkoholituotteita sai ainoastaan teknisiin, tieteellisiin ja tietysti lääkinnällisiin tarpeisiin. Näiden tuottamisesta ja maahantuonnista huolehti valtio.
Muutaman vuoden ajan viinaa valmistettiin lähinnä salaa, mutta vuoden 1922 aikana tapahtui käänne. Salakuljetus alkoi laajentua ja viranomaisten takavarikot suurenivat jatkuvasti. Pirtulaivoja seilasi Suomenlahden yli kiihtyvällä tahdilla. Tätä kuljetusta hoitivat kolmikerroksisen salakuljetuskanavan valtiaat, pirtukuninkaat. Heidän alapuolellaan oli trokarit, jotka hoitivat tavaran mantereella eteenpäin. Kantajat olivat niitä pikkutekijöitä, jotka kuljettivat viinan eteenpäin, haluttuun paikkaan.
Pirtulaiva oli tyypiillisesti saksalainen ja se ankkuroi itsensä aluevesirajan ulkopuolelle, turvaan merivartioston haukansilmiltä. Sieltä pirtu haettiin yksityisveneillä yön pimeinä tunteina, mieluiten myrskyn riehuessa. Suomen kieltolakia valvoi sisäasianministeriö, joka oli organisoinut työn "kieltolakipoliisikomennuskunnalle". Toiminnan kasvaessa jatkuvasti perustivat monet suurimpien kaupunkien poliisilaitokset omat kieltolakietsivien osastot estämään salakuljetusta. Poliisi jopa jakoi palkkioita ilminannoista, mutta loppujen lopuksi ilmiantoja tuli äärimmäisen vähän. Kieltolakipoliisit saattoivatkin olla suoraan yhteydessä trokareihin ja tätä kautta he pystyivät jonkin verran rajoittamaan salakuljetusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti