Varsinais-Suomen Salon kauppalan tienoilla kärsittiin tuolloisten lehtitietojen mukaan ankarasta kuivuudesta kesällä 1855. Kirkkoherra Antero Warelius kirjoitti yhdeksäntenä heinäkuuta Suomettaressa suvilaihojen olevan huonojen, mutta rukiiden "jotensakin hyvissä voimissa". Tämän lisäksi kauppala kohtasi ikävä onnettomuus. Keskiviikkona neljäntenä heinäkuuta aamuyöllä ennen kello kahta pääsi tuli irti kauppias Josef Lönnbergin talon leivintuvasta. Kaikeksi onneksi tuvan perällä olleessa kamarissa nukkunut suutari huomasi palon nopeasti ja auttoi ikkunasta ulos samassa paikassa nukkuneen nuoren tytön sekä itsensä.
Samalla paikalla saapui myös eräitä kalamiehiä, jotka olivat huomanneet savua.
Ihmisiä heräteltiin nopeasti ja niinpä henkilövahinkoja ei päässyt syntymään.
Eräille ei jäänyt päälle kuin vähäiset yövaatteet ja se, mitä kiireessä olivat onnistuneet hartioilleen ottamaan. Muutamassa hetkessä tuli levisi siten, että lopulta maan tasalla oli Lönnbergin kaupan lisäksi kolme muuta taloa.
Ihmisiä heräteltiin nopeasti ja niinpä henkilövahinkoja ei päässyt syntymään.
Eräille ei jäänyt päälle kuin vähäiset yövaatteet ja se, mitä kiireessä olivat onnistuneet hartioilleen ottamaan. Muutamassa hetkessä tuli levisi siten, että lopulta maan tasalla oli Lönnbergin kaupan lisäksi kolme muuta taloa. Suuremmat vahingot esti yön täydellinen tuulettomuus ja ripeästi tehty sammutus. Rahallisesti menetykset olivat merkittävät. Kauppias Lönnberg laski menettäneensä noin 7-8000 hopearuplaa, satulamaakari Renwall 1000, leipuri Forström 800 ja leipuri Lindholm 500 hopearuplaa. Kirkkoherra Warelius kehaisee Salon kauppalaa siitä, että Lönnberg jo muutaman hetken päästä jatkoi liiketoimiaan toisessa talossa. Toiset vahinkoja kärsineet sen sijaan kovivat onnettomuuden rajummin, koska heiltä meni "melkein kaikki mitä heillä oli".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti