Viinalekkerillä taivaaseen

Vanhoja sanomalehtiä selatessa huomaa monesti juttujen moralisoivan voimakkaasti sekä yhteiskuntaa että varsinkin yksittäisiä henkilöitä. Erityisen huomion kohteena olivat "wiinamäen" miehet ja naiset. Tuossa vaiheessa lehdistömme ilmeisesti piti itseään kansakunnan moraalinvartijana. Näin ollen tarkat kuvaukset alkoholin käytön vaaroista olivat hyvin yleisiä, melkeimpä jokapäiväisiä. Tässä niistä yksi.

Mäntsälän pitäjän Sälinkään kylän Vuotavan torppari Erik Willberg ja vaimonsa Greta Löf saivat helmikuussa 1831 poikalapsen, jolle antoivat nimen Johan. Kastettujen luettelossa isä Erikin sukunimenä vilahtaa myös Willmanstrand. Mäntsälän torppien nimiä selatessa suu vääntyy väkisin hymyyn, sillä Sälinkäältä löytyvät mm. Meksiko, Aleksandria, Mokka, Kaino ja Pariisi.

Johan Willberg ei näistä hienoista paikoista paljoa perustanut, vaan lähti poikasena rengiksi naapuripitäjä Pornaisiin. Sieltä hän palasi takaisin Mäntsälään. Vuonna 1854 hän asui vaimonsa Karolina Matintyttären kanssa Onkimaan Pyyppölässä ja sen jälkeen torpparina Nummisen kylän Mattilassa. Sieltä perhe muutti Kirkonkylän Svenskille samoin torppariksi. Lapsia vuosien 1854-1863 välillä syntyi viisi; Johan Witalis, Valerian, Erika, Aurora ja Amanda Karolina.

1860-luvun puolivälin tienoilla Johan vei perheensä Pornaisten Kupsenkylään. Pariskunnan kuudes lapsi Ida Josefina syntyi siellä vuoden 1866 toiseksi viimeisenä päivänä. Lapsista ainakin tyttäret Erika ja Amanda Karolina kuolivat molemmat 14 ikävuodelleen vesitautiin. Miestään yhdeksän vuotta vanhempi Karolina Matintytär menehtyi sydäntautiin syyskuussa 1882. Johan Willbergin kuolinsyyksi Pornaisten haudattujen luetteloon on huhtikuussa 1895 merkitty halvaus. Sanomalehti Uusimaan 9.4.1895 ilmestyneen artikkelin mukaan tämä tieto voi olla lääketieteellisesti oikein, mutta loppujen lopuksi se ei täysin vastaa totuutta.

Viime torstaina palasi Juho Willberg niminen, Pornaisten Kupsenkylästä kotoisin oleva mies kotiinsa Porvoosta. Mies oli maistellut väkeviä, olipa vielä varustanut viinalekkerin matkaevääksi. Tiellä rupesi kuitenkin viinakulta niin päätä pyörryttämään, että hän pyörsi ympäri ja lähti Porvooseen päin luullen täydessä tolkussaan Pornaisiin menevänsä.

Sattui samalla hänelle vastaan muuan pehkuhäkkiä kuljettava pornaislainen ja otti ukkoraiskan kuormansa päälle. Ja niin sitä mentiin, kuormankuljettaja edessä ajaen ja ukko takana pehkujen päällä kellotelleen ja aina väliin lekkeristä sydämenvahvistuksia ottaen.

Kirkon lähelle tultua ja muutamia tuttuja tavatessa sanoi ajaja, että Juho se ajelee herroiksi hänen pahnahäkissään, vaikkei vaan virka mitään. Vaan kun käytiin katsomaan, huomattiinkin, että Juho oli lähtenyt viinalekkeri vieressään sille matkalle, jolta ei kukaan palaja. Pidetyssä poliisitutkinnassa ei muuta kuoleman syyksi arvattu kuin ylenmääräinen viinan nauttiminen.