Kiskon Kajalan kylän Kaijan ja Tinon tilat olivat muodostuneet 1700-luvun lopulla ns. lampuotitiloiksi. Lampuoti voitaneen löyhästi käsittää vuokraviljelijäksi. Hän maksoi asumastaan talosta ja viljelimistään pelloista vuokraa talon varsinaiselle omistajalle. Kaija ja Tino olivat Ruotsin kruunun virkataloja ja yleisen käytännön mukaan lampuodit ovat maksaneet n. puolet tilan tuotoista veroina.Lampuodin joutui myös vastaamaan tilan kaikista veroista ja muista mahdollisista rasituksista.Kirkkojärven Uudenmaan puoleinen osa oli aikojen kuluessa joutunut lähes kokonaan suurmaanomistajille, joten siellä tavataan lampuotien lisäksi paljon torppareita. Kiskon ja Suomusjärven Historia – teoksessa arvellaan, että lampuodin ja torpparin asema ei noina aikoina juurikaan eronnut toisistaan.
Marjaniemen ja Kajalan kylät kuuluivat 1700-luvulta lähtien Kosken ruukin maaomaisuuteen. Samoilla omistajilla olivat myös läheiset Lapin ja Aijalan rusthollit eli ratsutilat.
Kaijan ensimmäinen tunnettu isäntä maakirjojen perusteella on ollut Sipi Jussinpoika, joka asui tilalla ainakin vuodesta 1552 lähtien. Vuonna 1595 isännäksi tulleen Matti Nikunpojan jälkeläiset hallitsivat sittemmin Tinoa aina vuoteen 1773 saakka, talon kulkiessa pojalta pojalle. Ainoa poikkeus on vuosien 1650-76 isäntä Juho, joka oli nainut edellisen isännän tytärpuolen ja näin saanut talon haltuunsa. Tästä eteenpäin lähes sadan vuoden ajan talo kulki pojalta pojalle.
Omien tutkimuksieni kannalta mielenkiintoisin aika alkaa vuodesta 1773, jolloin Kaijalle muuttaa Pohjan pitäjän Bollstadin kylän rusthollista lampuodiksi muuan Abram Erkinpoika perheineen. Hän oli syntynyt Pohjan Pehrsbölen kylässä Uppgårdin (Ylitalon) talollisen poikana vuonna 1730 ja mennyt naimisiin itseään yhdeksän vuotta nuoremman Martta Erkintyttären kanssa. Vihkiminen lienee tapahtunut vuoden 1762 paikkeilla, koska ensimmäinen lapsi, Beata, syntyi seuraavana vuonna.
Abramin sukuperää voidaan seurata Pohjan rippikirjojen perusteella pari sukupolvea taaksepäin. Hänen isänsä Erkki oli Pehrsbölen kylän Uppgårdin perintörusthollin isäntä seuraten tässä omaa isäänsä, Abramia. Kaijan talon lampuodin kaima, isoisä Abram Matinpoika oli syntynyt 1664. Hän kuoli sangen iäkkäänä, yli 90-vuotiaana kotitalossaan.
Erkki Abraminpoika oli vaeltanut oman perheensä kanssa ympäri Pohjan pitäjää. Hänet mainitaan talollisena tai lampuotina, hieman paikasta ja ajankohdasta riippuen. Ainakin aluksi asui kotitalossaan, mutta vuosina 1763-68 tavataan perheineen Sonabackassa. Tästä eteenpäin Erkki oli lampuotina Bollstadin Tallensin rusthollissa aina Kiskoon muuttoonsa saakka.
On huomattava, että Tallens ja Sonabacka olivat noihin aikoihin samoilla omistajilla, joten Erkki lienee ollut perheen luottomies. Selkeää syytä Kiskoon muuttoon ei ole löytynyt.
Abram Matinpojan ja hänen poikansa Erkin lasten myöhempiä vaiheita on työlästä seurata, koska vuoteen 1794 saakka ovat Pohjan kastettujen ja vihittyjen luettelot tuhoutuneet. Rippikirjoista toki löytyy tietoa, mutta valitettavasti silloiset kirkkoherrat eivät ole katsoneet aiheelliseksi merkitä niihin vihkimisiä. Näin ollen lasten avioitumiset jäävät selvittämättä käytettävissä olevilla resurseilla.
Abram Erkinpoika muutti siis vuonna 1773 Kaijan taloon perheineen. Muuttokirjassa tilan nimestä käytetään muotoa Uusi-Kaija, mutta epäselväksi on jäänyt mikä tällöin olisi ”vanhan” Kaijan talon kohtalo. Ehkäpä talosta tuli juuri tässä vaiheessa kruununtila ja nimellä haluttiin tehdä ero vanhaan. Joka tapauksessa Abramin mukana muuttivat vaimo Martta ja tyttäret Beata sekä Liisa. Vuonna 1770 oli Pohjassa ehtinyt vielä syntyä perheen esikoispoika Abram ja juuri ennen muuttoa Heikki.
Kiskon rippikirjoissa Abram Abraminpojan syntymävuodeksi on merkitty 1769, mutta tosiasiassa tuolloin oli syntynyt hänen neljän kuukauden ikäisenä kuollut sisarensa Stina.
Kiskossa syntyivät tytät Martta ja perheen kuopus, Erkki. Lapsista kuolivat ilmeisesti jo varhaisella iällä Heikki sekä Martta. Isä Abramia nimitetään talolliseksi kastettujen ja vihittyjen luettelossa, mutta rippikirjoissa käytetään lampuoti-termiä.
1770-luvulla Kaijalla tehtiin sopimus Kosken ruukin kanssa hiilenpoltosta ja sen kuljetuksesta. Abram Erkinpoika joutui tämän perusteella tekemään vuodessa 44 ajotyöpäivää. Näillä sopimuksilla ruukki takasi itselleen hiilensaannin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti