Valitettavasti tämä tarina on tosi....

Huhtikuussa 110 vuotta sitten sanomalehti Sawonlinna sekä Länsisuomen Työmies raportoivat silloisen Säämingin pitäjässä tapahtuneesta, lähes makaabereja piirteitä saaneesta rikoksesta.

Loinen Pekka Holm ja vaimonsa Henriika Kutvonen olivat saaneet syytinkiläiseksi Henriikan isän, pitäjänhoitolainen Juhana Henrik Kutvosen. Pariskunta asui Juhanan kanssa Pääskylahden kartanon mailla, nykyisen Savonlinnan kaupungin liepeillä.

Sawonlinna -lehden tietoon oli tullut, että Juhanaa oli rääkätty ja muutoinkin kohdeltu huonosti. Sawonlinna julkaisi tämän tiedon ja sen perusteella pitäjän nimismies aloitti poliisitutkinnan. Tutkinnassa selvisi raskauttavia todisteita ja nimismies haastoi syylliset kihlakunnanoikeuteen 28. päiväksi huhtikuuta.

TYönjohtaja Petter Koikkalainen kertoi, että kun hän viime elokuun (1898) lopulla tahi syyskuun alkupäivinä meni Pääskylahden maanviljelyskoulun oppilaitten kanssa eräälle kauravainiolle ja kulki Holmin asunnon ohi, kuuli hän sieltä hätähuutoja sekä voivotusta. Mentyään asunnolle huomasi Koikkalainen Juhana Kutvosen seisomassa ulkona asuinhuoneen seinää vasten alushousut jalassa, mutta ilman paitaa.

Juhana valitti, että tytär Henriika pieksää häntä alinomaa eikä anna rauhaa. Tytär oli myös ollut ulkona, mutta vieraat nähdessään oli mennyt sisälle. Todistaja oli nähnyt, että hoitolaista säilytetään pienessä kamarissa, jossa oli ollut hyvin paha siivo. Oli myös kerran kuullut Holmin sanovan, ettei hän (siis Holm) voi hoitaa ukkoa. Samalla oli Holm myöntänyt, että hän oli piinannut hoitolaista nälällä eikä antanut ruokaa ennenkuin ukko rukoili; "anna hyvä vävy syödäkseni".

Loinen Ville Rutanen oli myös asunut Holmin tuvassa ja huomannut, että hoitolaista pidettiin kamarissa, jota talvella joskus lämmitettiin. Siten kärsi vanhus vilua vaatteiden puutteessa, kun hän joutui makaamaan paljailla pehkuilla. Nämä pehkut oli lisäksi tuotu käytettyinä Holmin omasta sängystä.

Edelleen Rutanen tiesi, että kun vanhus edellisenä syksynä tuli huonovointiseksi ja teki tarpeensa sänkyyn, ei kukaan siivonnut niitä. Tytär Henriika oli vain todennut, että hän jaksa siivoamista aina tehdä. Lopulta sänkyyn kasvoi noin tuuman pituisia matoja, joita Henriika oli näytellyt todistajille ja muillekin.

Ruokaa ja juomaa sai hoitolainen, kun sitä huutamalla anoi. Muutoin ei niitä hänelle annettu.

Kun todistaja syksyllä erään kerran tuli työstään kotiin, oli Holm kehunut lyöneensä hoitolaisukkoa niin, että keppi katkesi. Sen jälkeen hän oli hakenut vitsat ja pieksenyt ukkoa sängyssä. Vanhus oli rukoillut "älä hyvä vävy lyö!" Eräänä sunnuntaiaamuna todistaja oli huomannut Holmin potkaisevan hoitolaista niin kovaa, että tämä oli huutanut ja valittanut katkerasti.

Todistaja tiesi lopuksi, että syksyllä oli Henriika ainakin kolme kertaa kylmän ilman aikaan vienyt isänsä ulos pesten hänet kaivovedellä ja varpuluudalla. Päällään ukolla oli yleensä sontaset alushousut. Joka kerta oli tytär jättänyt isänsä pidemmäksi aikaa ulos, mistä todistaja kerran oli korjannut hänet takaisin sisälle "jokseenkin kohmettuneena". Useat muut todistivat saman.


Kuvaa klikkaamalla pääset Hämeenlinnan kaupungin museon sivuille lukemaan lisää köyhäinhoidosta, joka ei varmasti aina ollut näin kurjaa.