Niin kauan kuin kauppaa on harjoitettu, on myös yritetty tehdä erilaisia välistä vetoja.Näin kävi Turun tullikamarilla marraskuussa 1895, kun höyrylaiva Sofia toi tarkastettavaksi tukholmalaisenkauppiaan, herra Straussin lähettämät 93 tynnyriä "bresslingiä", pikkusilakoita. Niiden arvoksi sanottiin tarkalleen 2.139 markkaa.
Tullitarkastuksessa huomattiin nopeasti tynnyreiden sisältävänkin tavallisia, suolattujan sillejä. Niiden tullimaksu oli aivan toista luokkaa kuin pikkusilakoiden. Näin ollen Turun tullikamari haastoi sekä kauppias Straussin että tynnyreiden ostajan, turkulaisen kauppias Johan Robert Hartzellin oikeuteen tullikavalluksesta. Samalla kalat otettiin takavarikkoon.
Sekä raastuvanoikeus että hovioikeus vapautti vastaajat kaikesta edesvastuusta, mutta keisarillinen senaatti, jonne tullikamari oli valittanut asiasta, antoi langettavan päätöksen. Sen mukaan kauppias Strauss sai 300 markan sakot ja menetti sillit valtiolle.
Tämän jälkeen Hartzell puolestaan haastoi Straussin käräjille vaatien takaisin maksamaansa sillien hintaa. Koska oikeudenkäynteihin oli kulunut jonkin verran aikaa, olivat sillitynnyrit pilaantuneet. Itseasiassa ne oli jo kuopattu maahan Turun kaupungin tullin ulkopuolelle.
Raastuvanoikeus asettui Hartzellin puolelle ja velvoitti Straussin maksamaan takaisin nuo jo saamansa 2.139 markkaa sekä reilun kuuden prosentin koron niille. Summasta vähennettin Hartzellin myöntämät 697,50 markkaa. Lisäksi vastaaja tuomittiin maksamaan kantajalle tämän oikeudenkäyntikuluja 80 markkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti