Tapahtui Viikin kartanolla

Hyvin varhaisessa vaiheessa puhelimen keksimisen jälkeen astui valtiovalta kuvaan. Niinpä Suomessakaan ei kuka tahansa pystynyt perustamaan puhelinyhtiötä, vaan lupa oli haettava Hänen Keisarillisen Majesteettinsa senaatilta. Pääsääntöisesti lupa heltisi. Senaatti tosin pyysi näistä hakemuksista lausunnon kenraalikuvernööriltä.

Esimerkiksi nykyinen Etelä-Satakunnan Puhelin Oy sai alkunsa karkkulaisen rusthollari, liikemies ja myöhempi valtiopäiväedustaja Karl Anselm Packalenin tehtyä anomuksen Tyrvään seudun puhelinyhteyksien organisoimista varten. Vaikka osakkaiksi perustettavaan Tyrvään Telefooni Osakeyhtiöön tuli toki muitakin herrasmiehiä, oli Packalenin osuus erittäin merkittävä.

Kun lupa 8.6.1893 lopulta tuli, oli keskuksia suunniteltu Karkussa Palvialaan, Tyrväässä Marttilan kylään ja Kiikassa Kiikanojalle. Palvialasta oli määrä vetää haarajohto Mouhijärven Saikkalaan. Luonnollisesti oli äärimmäisen tärkeää pohtia Tyrvään alueen liittämistä vähintäänkin Poriin ja Tampereeseen.

Tampereella oli tuossa vaiheessa kaksi kilpailevaa yhtiötä, joista toinen sitten joutui antamaan periksi ja panemaan pillit pussiin vuonna 1894. Niinpä Packalenin johdolla yhteys päätettiin rakentamaan Tampereen uudemman puhelinyhtiön kanssa, joka olikin tarjoutunut vetämään kaapelit omalla kustannuksellaan koko matkalta. Tyrvääläiset rakensivat kuitenkin linjansa itse ja koska senaatin antama lupa edellytti töiden valmistumista määräajassa, aloitettiin lapiohommat Tampereen suunnasta heinäkuussa 1893.

Kun pylväiden pystytys oli edennyt Pirkkalassa sijaitsevan Viikin kartanon kohdalle, tuli töille hetkeksi täydellinen stoppi yllättävältä taholta. Kartanon isäntä, nuori herra Torsten Brakel astui työmiesten eteen esittäytyen aatelis- ja lakimieheksi. Puhelinyhtiön työnjohtaja kuvaili tapahtunutta Aamulehteen lähettämässään lukijakirjeessä seuraavalla tavalla;

Kun allekirjoittanut Tampereen-Tyrvään telefooni-yhtiön työnjohtajana viime heinäkuun 29. päivänä Viikin kartanon kohdalla Pirkkalan pitäjässä aikoi yleisen maantien syrjään pystyttää telefoonitolppia, joita Tampereelta jo siihen asti, kenenkään siitä mitään moittimatta, oli vapaasti pystytetty, tuli mainitusta kartanosta juoksujalkaa eräs reippaan ja mahtavan näköinen herrasmies, joka, sanoen olevansa aatelis- ja lakimies, ilman mitään muita selvityksiä otti väkisin työmiehiltäni työkapineet pois ja vieläpä herjatenkin minua työmiesteni läsnä ollessa, vei ne Viikin kartanoon, josta sittemmin olen onnistunut kumminkin saamaan ne takaisin kruununpalvelijan avulla.

Vasta saman kuun 31. päivänä saatiin jatkaa tolppien pystyttämistä. Viikin maan kohdalta sitten kuin ensin olin lähtenyt paikkakunnan nimismiehen luo pyytämään hänen apuansa asiassa, jolla ajalla tuo aatelis- ja lakimies kumminkin oli työmiehilleni luvan antanut jatkaa töitänsä myöskin Viikin maan kohdalta. Maanomistajalla tässä kohden ei mitään valtaa pitäisi oleman kieltoon tahi luvan antamiseen, koska tolpat pitkin matkaa asetettiin aivan yleisen maantien syrjään, mikä oli aikomus tehdä myöskin Viikin maan kohdalla.

Oltuani jo monia vuosia ennenkin useoiden telefoni-yhtiöiden työnjohtajana, ei koskaan ole minua vielä kukaan estänyt luvallisia töitäni toimittamasta sitä vähemmin sopimattomasti kohdellut, jonka tähden tällainen ruma ja omavaltainen kohtelu oli minulle peräti odottamaton, erittäinkin kun se on aloittanut "aatelis- ja lakimies".


Kyseinen työnjohtaja oli asiassa hyvinkin oikeassa, sillä yleisten maanteiden syrjät oli senaatin lupaehdoissa annettu tolppien pystyttämistä varten. Edelleen tästä asiallisesta vastineesta voi huomata terävää sarkasmia menneen maailman arvoja vastaan. Pari sataa vuotta aiemmin ei olisi tullut kysymykseenkään pullikoida aatelisia vastaan, mutta 1800-luvun lopulla vanhat valtarakenteet alkoivat väkisin purkautua.

Torsten Brakelin isoisän isä, kapteeni Otto Mauritz B. oli ostanut Viikin vuonna 1778. Otto Mauritz oli naimisissa Ulrika Renata Boije af Gennäsin kanssa. Vastaavasti Torstenin isoisän, Carl Adolfin puoliso oli Johanna Gustava Gripenberg. Torstenin isän, Carl Gustafin vaimo oli puolestaan Aleksandrine Federley. Näiden kolmen naisen esivanhemmissa vilahtaan sukunimiä Armfelt, Bure ja von Konow. Näin Viikin herran väite aatelismiehestä ei ole täysin vailla perää. Käytöstapoja ei ylhäinen syntyperä sitten antanutkaan, ei ainakaan, jos kysyisimme asiaa tolppamiesten tuntemattomaksi jääneeltä työnjohtajalta.