Yläneen Uudenkartanon yhtenä torpparina mainitaan 1826
alkavassa rippikirjassa muuan Christoffer Kottelin, joka syntyi Länsi-Uudenmaan
Karjalohjalla keväällä 1793. Hänen puolisonsa oli Viirilän talosta kotoisin
ollut Kristina Juhontytär, joka oli miestään vuoden verran nuorempi. Pariskunta
vihittiin loppuvuodesta 1826. Miksi sitten karjalohjalainen nuori mies oli
tullut Yläneelle, jonne matkakin oli sangen monivaiheinen suorien tieyhteyksien
puuttuessa?
Yksi mahdollisuus on hänen ammattinsa. Vihkimerkinnän mukaan Christoffer työskenteli Yläneen Uudessakartanossa muurarimestarina. Ammattimiehille oli aina tarvetta kartanoissa ja työn perässä saatettiin matkustaa pitkiäkin matkoja aivan kuten tänä päivänä. Christoffer Kottelin toi Yläneelle mukanaan myös siskonsa Ebba Ulrikan. Hän oli veljeään kolmisen vuotta nuorempi.
Yksi mahdollisuus on hänen ammattinsa. Vihkimerkinnän mukaan Christoffer työskenteli Yläneen Uudessakartanossa muurarimestarina. Ammattimiehille oli aina tarvetta kartanoissa ja työn perässä saatettiin matkustaa pitkiäkin matkoja aivan kuten tänä päivänä. Christoffer Kottelin toi Yläneelle mukanaan myös siskonsa Ebba Ulrikan. Hän oli veljeään kolmisen vuotta nuorempi.
Ebba Ulrika meni vihille jo 1821 ”ylileikkaaja” Fredrik
Fribergin kanssa. Herra Friberg työskenteli Uudenkartanon mailla sijainneessa
vaatetehtaassa. Hän oli vasta aloittanut uudessa ammatissaan edellisen
ylileikkaajan, Wilhelm Nyman ajauduttua päättämään päivänsä itse vuoden 1820
lopulla. Merkittävä osa tämän jo ammoin lopetetun tehtaan ammattimiehistä aina
johtajia myöten tuli Ruotsista. Fredrik Friberg muutti 1820-luvun kuluessa
Lietoon, jossa Littoisten verkatehdas imi työvoimaa yhä enemmän ja enemmän.
Christoffer Kottelinin kaksi vanhinta veljeä työskenteli
myös muurareina, Johan Karjalohjalla ja Emanuel Vihdissä. Johan Kottelinin
poika Emanuel seurasi isänsä jälkiä, sillä hänet mainitaan muurarioppilaana
1840-luvun Karjalohjalla.
Christofferilla ja Kristina Juhontyttärellä oli kolme
tytärtä, Amalia (s. 1826), Stina Kaisa (s. 1828-k.1839) ja Eva Ulrika (s.
1837-k.1838). Amalia lähti heti ripille päästyään piiaksi läheiseen Grönholmin
torppaan. Sieltä hän palaili aikanaan
kotitorppaansa, kunnes keväällä 1855 hänet vei vihille Tourulan kartanon
Tiensuun torppari ja leskimies Emanuel Matinpoika. Sulhanen oli kotoisin Längelmäeltä
ja nuorikkoaan pari vuotta vanhempi. Emanuelilla oli aikaisemmasta
avioliitostaan ainakin kolme lasta ja Amalian kanssa katraaseen syntyi vielä
neljä lisää; Thilda (s. 1857), Karl Oskar (s. 1859), Edla Sofia (s. 1863) ja
Serafia (s. 1867). Joskus 1860-luvulla rippikirjaan ilmestyy Emanuelin
sukunimeksi Nordlund. Amalia Kottelin poistui tästä ajasta vuonna 1868 ja
Emanuel Nordlund meni kolmannen kerran naimisiin, tällä kertaa Henrika Lovisa
Eliaksentyttären kanssa.
Edellä mainittu Thilda –tytär sai aviottoman lapsena
kevättalvella 1878, kun taas Edla Sofian kohdalle on rippikirjaan merkitty
haalea raapustus ”lär någonstans tjänet”.
Muurarimestari ja torppari Christoffer Kottelinista tuli
vuosien mittaan itsellinen eli ”inhysning”. Puoliso Kristina kuoli 1867 ja
Christoffer itse 1877. Viime vuosina hänen seuranaan asui torpparin leski Eeva
Juhontytär, joka onkin – yllätys, yllätys – Christofferin sisko. Hän oli siis
kolmas saman sisarussarjan jäsen, joka vaihtoi Länsi-Uudenmaan Karjalohjan
maisemat saviseutuun Yläneellä. Eevan puoliso oli Åkerholmin torppari Jaakko
Jaakonpoika, jonka isä oli jo ollut saman mökin torpparina 1780-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti