DNA -tutkimus osa IV

Kuvakkeiden paikkaa on hieman siirretty

Vajaat kaksi vuotta sitten teetin itsestäni DNA-testin. Valitsin ensimmäiseksi testityypiksi Y67:n, joka kertoo suoran isälinjani esihistoriasta. Tulos ei ollut mikään järin suuri yllätys, sillä haploryhmäni on N. Se on yleisin suomalaisilla miehillä.

Perinteisen sukututkimuksen keinoin selvitykseni ovat pysähtyneet 1760-luvulle, sillä erään sotilasesi-isäni isän tietoja ei löydy oikein mistään. On vain pelkkä nimi käytettävissä. Mitään kovin eksoottista en kuitenkaan voi odottaa tuon haploryhmän perusteella.

Sen sijaan eksotiikkaa riittää ns. matchien eli osumien tiimoilta. Käyttämäni FamilyTreeDNA -palvelu mahdollistaa tulosten vertailun muiden testattujen kanssa. Erityisen kiinnostavaksi asian tekee se, että suurin osa testatuista on kirjannut palveluun vanhimman tuntemansa esi-isänsä syntymäpaikan. Harmillisesti eivät kuitenkaan kaikki.

Tähän mennessä todella läheisiä osumia on tullut yksi. Olen ollut kyseiseen tahoon yhteydessä, mutta jatkosta en vielä tiedä.

Sen sijaan itseäni on suunnattomasti huvittanut oheinen kartta. Siinä ovat Y67 markkerin tarkkuudella lähimmät sellaiset osumat, jotka ovat kirjanneet esi-isänsä syntymäpaikan palveluun. Kuten näkyy, toinen on jossain päin Lappia ja toinen Meksikon suunnalla. Ilmankos olen aina ollut niin nyrpeä Suomen pakkasille.

Tuo ulkomainen osuma on hyvin kaukainen, mutta yhtä kaikki, hänellä ja minulla on jostain historian hämäristä jäänyt yhteistä perimää. Loppujen lopuksi olemme kaikki saman pensaan oksia, mutta tässä tapauksessa yhteinen esi-isä olisi elänyt historiallisella ajalla.


Viime vuoden vaihteessa FamilyTreeDNA mainosti ns. serkkutestiä eli Family Finderiä hyvin edulliseen hintaan, joten tartuin tarjoukseen. Tämä testi vertaa sekä isä- että äitilinjoja. Sen mukainen olikin tulos. Melko läheisiä, geneettisiä serkkuja löytyi kymmeniä. Samalla varmistuivat mm. isoisäni isän ja äidinisäni henkilöllisyydet. Sukulaisia löytyi Australiaa myöten Suomesta nyt puhumattakaan.

Suomalaisten tekemät testit tuntuvat hieman painottuvan Savo-Karjalaan, koska sieltä päin olevan äitini kautta yhteyksiä löytyi huomattavasti enemmän kuin Varsinais-Suomesta kotoisin olleen isäni puolelta. Matemaattisesti näitä olisi luullut olevan suurin piirten 50/50, mutta nyt isänpuoleisia serkkuja löytyi vain muutama.

Pidän dna-tutkimusta hyvänä ja asiallisena lisänä perinteiselle sukututkimukselle. Minulle kuitenkin se tutkimus sinänsä on harrastus, eivät niinkään tulokset. Yhden asian ratkettua siirryn aina seuraavaan ja sukututkimuksessahan ei työ lopu koskaan........


Tarinan edelliset osat voit lukea täältä, täältä ja täältä!