analytics

Yläneen ensimmäinen kirkkoherra

Yläneen kirkko vuodelta 1782 - Mikael Piimäsen tekemä
Suomessa on koulutuksella loppujen lopuksi pitkät perinteet. Koulutusta on myös arvostettu mahdollisuutena nousta ”rahvaan” parista yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin. Yksi esimerkki tästä voisi olla merimies Henrik Hermolinin perhe Turusta. Hänellä oli vaimonsa Liisan kanssa useita lapsia, joista tytär Maria Helena meni 1830-luvulla naimisiin kirjapainotaituri Johan Laurenin kanssa. Johanilla ja Maria Helenalla oli ainakin yksi lapsi, poika Johan Gustaf Frithiof, joka syntyi Turussa vuonna 1833.

Johan Gustaf Frithiof kävi Turun kymnaasia sekä Helsingin yliopistoa valmistuen ylioppilaaksi 1858. Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 1870. Tässä välissä Lauren oli opettajana Turun ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1861 hän oli mennyt naimisiin Ruovedeltä syntyisin olleen Johanna Sofia Paldanin kanssa. Tämän isä oli kersantti Otto Ernst Paldani, joka asui perheineen hauskasti nimetyssä Elämäntaipaleen kylässä Ruovedellä. Ruoveden rippikirjoissa tyttären nimenä on vielä ranskalainen versio Jeanette Sofia, joka sitten myöhemmin muuttuu hieman kotoisammaksi Johanna Sofiaksi.
Näin vaatimattoman merimiehen tytär oli päässyt omasta yhteiskuntaluokastaan säätyläissukuihin kiinni. Tuore aviopari Lauren ja Paldani asettui Turkuun, jossa syntyivät lapset Martin Johannes Rafael, Sofia Emilia, Lydia Linnea ja Aksel Alvar. Vuonna 1872 tämä perhe muutti Yläneelle, sillä siellä tarvittiin uutta kappalaista virkaa tehneen Emil Lydenin muutettua, kuinka ollakaan, Ruovedelle.

Vuonna 1875 alkoi sitten tapahtua Yläneen seurakunnan oloissa muutoksia. Turun tuomiokapituli päätti, että silloisen Pöytyän kirkkoherran poismenon jälkeen tämä kappeliseurakunta muutettaisiin ”konsistorillisesti kolmanteen luokkaan kuuluvaksi kirkkoherrantilaksi”. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että Yläne sai oman kirkkoherran pelkän kappalaisen sijaan.

Ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin Johan Gustaf Frithiof Lauren, joka astui virkaan 1879. Kirkkoherran tutkinnon hän oli ehtinyt tehdä 1877. Samalla hän jäi aikakirjoihin Yläneen viimeisenä kappalaisena, sillä tuo virka lakkautettiin. Laurenien perheen toimeentulon osalta asiat muuttuivat melkoisesti. Tuoreen kirkkoherran palkka oli moninaisten erien summa. Hän tuli saamaan 59 tynnyriä ja 15 kappaa ruista, 50 penniä kustakin veroäyristä (niistäkin, jotka oli kirjoitettu torppareille ja muulle tilattomalle kansalle), yhden juhtapäivän omalla ruoalla vuodessa kultakin tilanomistajalta, tilanvuokraajalta ja lampuodilta. Lisäksi palkkaan kuului yksi miestyöpäivä omalla ruoalla torppareilta, loisilta ja käsityöläistä lukuun ottamatta vaivaisten apua saavia. Lopulta tienesteihin laskettiin myös pääsiäisrahat sekä maksut tietyistä kirkollisista toimituksista. Yläneen kokonaisväkiluvuksi määriteltiin 1875 2300 henkeä.

Yläneen pitäjäläiset olisivat halunneet valita ensimmäisen kirkkoherransa itse, mutta senaatti ei tätä toivetta kuullut eikä hyväksynyt. Pöytyän pitäjä jäi edelleen ns. toisen luokan kirkkoherratilaksi.
Lauren työskenteli Yläneen seurakunnalle viitisen vuotta, mutta toukokuussa 1885 tuli uudeksi kotipitäjäksi Satakunnan Akaa. Siellä Johan Gustaf Frithiof myös kuoli toukokuussa 1889. Akaan rippikirjoista selviää se mielenkiintoinen seikka, että kirkkoherra toi Yläneeltä mukanaan paitsi perheensä myös työntekijöitä. Rengit Johan Reinhold Lehtonen ja Johan Fredrik Korhola sekä piiat Maria Karolina Lindroth ja Johanna Karolina Lehtonen matkasivat Akaan pappilaan töihin. Olipa mukana Lindrothin avioton poikakin, Karl Reinhold.


Merimiehen lapsenlapsi teki siis merkittävän uran pappissäädyssä. Hänen poikansa Martin Johannes Rafael antautui hänkin akateemiselle uralle työskennellen mm. Tampereen klassisen lyseon matematiikan nuorempana lehtorina. Äiti Johanna Sofia Paldani sen sijaan jätti itsestään merkinnän Akaan rikoskirjaan. Hän sai 300 markan sakot 1886 Urjalan ja Akaan yhteisillä käräjillä haukuttuaan häpeällisesti paikallista nimismiestä tämän virantoimituksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus