1700-luvun alussa masuuni siirrettiin Kimoon Oravaisten alueella. Toimintaedellytykset paranivat, kun ruukkiyhtiö, jonka omistajina olivat Robert Finlay ja John Jennings, ostivat Orisbergin ja Kimon ruukit sekä Oravaisten masuunit vuonna 1758. Vuonna 1776 kolmen Pohjanmaan ruukin omistus siirtyi ruotsalaisille A. Hasselgrenille ja Bengt Magnus Björkmanille. Björkman omisti Orisbergin, Kimon ja Oravaisten lisäksi myös Fiskarsin, Antskogin ja Kosken ruukit. Kankirautapaja perustettiin vuosina 1790-1791 ja nippupaja vuonna 1798. 1800-luvun alkupuolella Orisbergin valmistamaa kankirautaa kuljetettiin pääasiassa Venäjälle Oravaisten lastauspaikan kautta.
Ruotsin metalli- ja kaivosteollisuutta johtamaan perustettiin vuonna 1630 vuorivirasto, joka vuodesta 1644 lähtien toimi vuorikollegion nimellä. Suomi sai oman vuorimestarinsa ja vuorimestaripiirinsä 1638. Vuoteen 1856 asti vuorihallitus toimi myös erillisen metalli- ja kaivosalan oikeusistuimen, vuorikäräjien, ylempänä valitusasteena ja valvoi vuorikäräjiä, kuten vuorikollegiokin oli tehnyt. Vuorikäräjien lakkauttamisen jälkeen kaivannaisteollisuuden oikeusjutut siirrettiin tavallisille kihlakunnanoikeuksille.
Vuonna 1768 näitä vuorikäräjiä istuttiin mm. Orisbergin ruukilla ja pykälässä 11 tuli esiin seuraava, sangen lyhyen käsittelyn saanut tapaus:
Ruukin inspehtori, herra Bengt Moberg, toi julki, että seppämestari Nils Björn, joka jonkin aikaa on työskennellyt apuseppänä Orisbergin ruukin kankivasarahamarissa, on jokseenkin kiivas ja hävytön käytökseltään työtovereitaan kohtaan. Käräjäpaikalla läsnä olivat mestarinkisällit Anders Hane, Johan Dunder, Anders Ståhle sekä Petter Berg. Nämä ilmoittivat, etteivät he enää halua työskennellä kankivasarahamarissa, jos seppämestari Björn pysyy paikallaan.
Lyhyen keskustelun jälkeen herra inspehtori luvasi seppämestari Björnille puoli tynnyrinalaa lisää peltoa sen heinäkuorman lisäksi, joka hänellä tähän saakka oli ollut luontaisetunaan. Tämä lupaus täytetään sillä ehdolla, että Björn esiintyy sävyisästi työtovereitaan ja ruukin johtoa kohtaan, ja että valitukset hänestä ja hänen vaimostaan loppuvat. Mikäli sen sijaan ilmenee puheita ja valituksia metelöimisestä ja sopimattomasta käyttäytymisestä, inspehtori pidättää itselleen oikeuden karkoittaa seppämestari Björn pois ruukin alueelta, kuitenkin vasta sitten, kun mestari Björn on käyttänyt loppuun ruukin varastosta kuittaamansa sysierän, josta tällä hetkellä lienee jäljellä sata lästiä. Määrä vastasi noin 260 hehtolitraa.
Lähteet - Vuorihallituksen arkisto - Ca:2 Vuorikäräjien pöytäkirjat 1766-1768, jakso 127
Kansallisarkisto Arkistojen Portti Vuorihallitus
Museovirasto - Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristot RKY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti