Hän toimi Mynämäen kirkkoherrana ja oli ensimmäisen
suomenkielisen sanomalehden, Suomenkielisten Tieto-Sanomien, julkaisija.
Lizelius toimi myös kahden raamatunpainoksen kielentarkistajana. Hänen
tarkastamansa Raamattu (Biblia) oli Suomen kirkossa käytössä 1930-luvulle asti,
ja jotkut herätysliikkeet käyttävät sitä edelleen. Lisäksi Lizelius otti suomen
ortografiassa käyttöön c:n sijasta k:n.
Opiskeluaikanaan Lizelius solmi tärkeitä suhteita aikansa
vaikuttajiin. Vuosina 1733–1736 hän toimi kotiopettajana Huittisten
kirkkoherran Nils Idmanin perheessä. Lizelius valmistui maisteriksi vuonna
1735, samana vuonna kuin hänen kuuluisat aikalaisensa Kaarle Fredrik Mennander
ja Andreas Kraftman. Papiksi hänet vihittiin kaksi vuotta myöhemmin, samalla
kun hän sai viran Turun katedraalikoulun kollegana, jossa hän työskenteli kaksi
seuraavaa vuotta.
Talonpoikaistaustaiselle papiksi pääseminen ei ollut
helppoa, varsinkaan ylemmille virkapaikoille. Lizeliuksen lahjakkuus ja
opetustehtävät arvioitiin kuitenkin todennäköisesti eduksi, kun hän sai Pöytyän
kirkkoherran viran.
Vuodesta 1739 Lizelius toimi Pöytyän seurakunnan
virkaatekevänä papina ja vakinaisena kirkkoherrana alkaen 8. heinäkuuta 1741.
Hän palveli täysipäiväisesti aina vuoteen 1757 asti, jolloin hänet nimitettiin
hoitamaan virkaatekevänä Mynämäen rovastikunnan lääninrovastin virkaa. Hänestä
tuli virkaan vakituinen 13. joulukuuta 1758. Hallintotyössään Lizelius aloitti
vuonna 1756 ensimmäisenä Suomessa pitäjänkokousten pöytäkirjojen laatimisen
suomeksi, ensin Pöytyällä ja sitten Mynämäellä.
Lizeliuksen ura jatkui, ja hän siirtyi Pöytyältä Mynämäelle
vuonna 1761, kun kuningas nimitti hänet Mynämäen kirkkoherraksi 19. huhtikuuta
1760. Vaikka hän muutti, hän säilytti yhteydet Pöytyään ja toimi
lääninrovastina usein pitämässä tarkastuksia entisessä kotiseurakunnassaan.
Esimerkkinä hänen teksteistään toimikoon Pöytyän seurakunnan
tiliasiakirjoista löytyvä tekstinpätkä[1],
joka on lainaus Raamatusta, Paavalin kirjeestä Galatalaisille. Suomennos on
Raamatun vuoden 1642 käännöstä mukaileva. Teksti kuuluu seuraavasti: Ja cosca
me hywä teemme/ nijn älkäm suuttuco: Sillä aicanans mekin saamme nijttä ilman
lackamat. Cosca sijs meillä tila on/ nijn tehkäm jocaidzelle hywä/ mutta
enimmitten nijlle jotca meidän cansaweljem uscosa owat[2].
Vuoden 1992 käännöksessä teksti on muuttanut hieman
muotoaan: Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme
aikanaan korjata sadon. 10Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä
hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.
Mielenkiintoista on huomata se, että myös Lizelius seuraaja
Pöytyän kirkkoherrana, Jakob Aejmelaeus tuntuisi käyttäneen suomea,
vähintäänkin tiliasiakirjoissa[3]!
[1] Pöytyän
seurakunnan arkisto - III Glp:1 Multapennien tilit 1745-1773, jakso 96;
Kansallisarkisto:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5865668613&aineistoId=1266286329
/ Viitattu 10.5.2024
[2] https://www.nettiraamattu.fi/Biblia1642/UT/galata_6.htm
[3] Pöytyän
seurakunnan arkisto - III Glp:1 Multapennien tilit 1745-1773, jakso 152;
Kansallisarkisto:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5865668433&aineistoId=1266286329
/ Viitattu 10.5.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti