Siuntiolaisia taloja

Sillä aikaa kun Ollaksella riideltiin, siirtyi Larsin ja Margaretan poika Henrik Larsinpoika Ollaksen naapuriin Ersille kotivävyksi. Ers, omistajanimestä Erik, oli ollut kylän parhaiten toimeentuleva talo jo satoja vuosia. Menestys ei 1600-luvun loppupuolella kuitenkaan enää ollut entisensä. Ersin haltija, Kirkkonummen Långstrandin Olof Mattsinpoika Öhmanin leski, luovutti Ersin Henrikille sitä vastaan, että tämä naisi yhden tyttäristä ja pitäisi anopin syytingillä. Henrikistä tuli Ersin isäntä vuosiksi 1694-1713. Hänet mainittiin myös lautamiehenä 1703 ja 1711.

Naimasopimus aiheutti kuitenkin riitoja; nuorempien lasten holhoojat olivat sitä vastaan ja kaiken huipuksi ajateltu morsiankin, Kirstin Olofintytär, oli avioliittoa vastaan. Loppujen lopuksi myös anoppi olisi halunnut purkaa sopimuksen. Avioliitto kuitenkin solmittiin ja vahvistettiin kihlakunnanoikeudessa. Mutta tulipalon jälkeen 1705 - joka poltti koko Lempansin kylän lukuun ottamatta muutamia sivurakennuksia - muutti anoppi toisen vävyn luokse Karjaan Grabbackaan. Kysymys Henrikin isännyyden oikeutuksesta heräsi taas uudelleen, varsinkin kun hänen vaimonsa oli kuollut lapsettomana. Tällä kertaa asia hoidettiin sovinnolla ja Henrik jäi lopullisesti isännäksi. Mainittakoon vielä, että hevonen ammuttiin Ersin varustaman ratsusotilaan alta Narvan edustalla vuonna 1700.

Henrik avioitui toiseen kertaan, puolison nimi oli Kirstin Michelintytär, ratsutilallisen tytär Lohjan Vanhastakylästä. Kirstin oli ilmeisesti se Vanhankylän Michel Henderinpojan tytär Kirstin, joka kastettiin 3.6.1681. Isä-Michel kuoli 1706 ja haudattiin ”kirkonlattian alle uusissa vaatteissa”; ikää hänellä oli silloin 76 vuotta, joten hän oli syntynyt noin 1630. Hänen vaimonsa oli Elin Andersintytär, joka haudattiin samana päivänä miehensä kanssa ”kirkonlattian alle vanhoissa vaatteissa” (iältään 70 v.; syntynyt n. 1636). Kirstinin kotikylä Lohjan Vanhakylä sijaitsee Vasarlanlahtena kauas etelään pistävän Hiidenveden lahden itärannalla Röylään ja Vaanilan kylien välissä. Vanhakylä on jo pelkästään nimensä perusteella Lohjan alkuperäisiä kyliä ja on alunperin saattanut hallita koko nykyisen Lohjan pitäjän kokoista aluetta. Tätä ajatusta tukee se, että paikkanimi Vanhankylänlahti löytyy kaukana Hormajärven pohjoisrannalla Jantoniemen ja Karnaisten kylien rajan lähellä; lahtea reunustavan lahden niemen itäpuolella löytyy Vanhankylänsuo; sekä Janoniemellä että Karnaisilla oli isonjaon aikoihin Vanhankylänniitty; isonjaon kirjat mainitsevat Humppilasta Vanhankylänmäen rajapaikan.

Suomen nimiarkiston kokoelmat mainitsee Talpelanlahden pohjoispuolelta peltoalueen Vanhankylänpellon, jossa perimätiedon mukaan Talpelan talot Talpe ja Juutti muinoin sijaitsivat. Mahdollisesti liittyy jopa Vanhakylä-niminen pellonkappale Piispalan kylässä järven toisella puolella samaan sarjaan. Taloluku Vanhakylässä oli vuonna 1540 kolme, josta se väheni kahteen vuoteen 1600 mennessä ja edelleen yhteen taloon vuoteen 1640 mennessä. Koska nähtävästi hämäläiset asuttivat Lohjanjärven itäpuolen n. 1100-1150 alkaen, on Kirstin siis saattanut olla näiden hämäläisten uudisasukkaiden suora jälkeläinen, edellyttäen että Vanhankylän talo oli pysynyt samassa suvussa koko tämän ajan.


Henrikin ja Kirstinin pojasta Hans Henrikinpojasta tuli Ersin seuraava isäntä ja tytär Maria  Henrikin-tytär avioitui Siuntion Näppisen ratsutilallisen Henrik Johaninpojan kanssa. Poika Hans Henrikinpoika, Ersin isäntä 1724-69, oli naimisissa kolmasti (puolisot olivat Margareta Henrikintytär Bläsabyn Nedergårdilta, Maria Henrikintytär Holstens Bertilsiltä sekä Anna Gabrielintytär Grönberg, Grönskogista) ja hänestä alkoi Uudellemaalle laajasti levinnyt suku Lemström, joka pysyi isäntinä Ersillä 1800-luvun puoliväliin asti.