Lydeken poikia

1400-luvun alussa Turun ja Hämeen linnoja päälliköineet Klaus Lydekesson ja Bengt Lydekesson olivat vaakunoiden ja nimiensä perusteella veljeksiä. Heidän isänsä Lydeke sen sijaan jää tuntemattomaksi. Joissakin teksteissä sanotaan Lydeken olleen sama kuin holsteinilainen Lyder de Kyren (Lyder von Kyrn, Lyder van Kyrn, suom. Lyder Kyreninpoika), 1315-1322 Turun linnaläänin käskynhaltija, "advocatus Finlandiae" ja "praefectus Finlandensis", mutta tämä on pitkästä väliajasta johtuen hyvin epätodennäköistä. Lyder de Kyrenillä oli vaakunassaan geometrinen porraskuvio, kun taas Klausilla ja Bengtillä oli kuvio, joka on tulkittu kotkapäiseksi, rukoilevaksi ihmishahmoksi tai enkeliksi. Toisten (yhtä epävarmojen) tietojen mukaan isä-Lydeke oli nimeltään Lydeke Olofsson. Klausin ja Bengtin sanottiin (edelleenkin yhtä epävarmojen tietojen mukaan) olleen kotoisin Münsteristä, Westfalenista. Vaikka Lydeke onkin selvästi saksalainen nimi, Klaus (Nikolaus) ja Bengt (Benedictus) olivat yleisiä sekä Pohjolassa että Itämeren saksalaisalueilla
.
Veljekset kuuluivat siihen unioniajan  alun rälssimiesten ryhmään, joka pääsi osalliseksi 1400-luvun alun hallinnollisten uudelleenjärjestelyjen tuottamista uusista viroista ja mahdollisuuksista Suomessa. Sekä Klaus että Bengt ilmestyivät kuin tyhjästä ja astuivat kummatkin saman tien "Itämaan" (Suomen) yhteiskunnan huipulle.

Veljeksistä vanhempi oli nähtävästi Klaus Lydekesson eli Klaus Diekn (Claus, Klas, Lydekason, Lydeksson, Lydiksson, Lydekenpoika, Lyytikänpoika, Djekn, Diäkn, Djäkn). Mahdollisesti hän oli ehkä jo 1383 Hämeessä, jolloin siellä toimi Klaus Diekn-niminen tuomari ja 1384 sekä 1390, jolloin eräs tuomari Klaus Diekn vahvisti rajoja Mäskelässä, Hämeenlinnassa ja Tennilässä. Eräs Klaus Diekn esiintyi 1395 Tenholassa asuvana ja kymmenen vuotta myöhemmin lautamiehenä sekä Tenholassa että Nousiaisissa. Todennäköisesti ainakin Hämeessä 1383-1390 mainittu Klaus oli jokin muu kuin Klaus Lydekesson  .
Viimeistään 1407 oli Klaus Lydekesson kuitenkin Suomessa, jolloin hän oli läsnä rajasovittelussa Hämeen Koskella ja kihlakunnantuomarina "Pohjois-Suomessa" (Aurajoen länsipuoli). Siihen mennessä oli valta pohjoismaissa vaihtunut Tanskasta johdettuun unionivaltaan. Klaus oli mahdollisesti tullut unionivallan mukana (tai jo sitä ennen) Suomeen.

Kihlakunnat perustettiin Suomessa todennäköisesti Eerik Pommerilaisen vieraillessa Suomessa 1407. Pian tämän jälkeen valittiin myös ensimmäiset tuomarit. Maan tiheimmin asutut ja vauraimmat seudut olivat siihen aikaan Varsinais-Suomessa. Klausin ja Bengtin tuolloista asemaa Suomen hallinnossa kuvaa hyvin se, että Klausista tehtiin Turun pohjoispuolisen Maskun kihlakunnantuomari ja Bengtistä Turun eteläpuolisen Piikkiön kihlakunnantuomari. Joku ylemmän tason henkilö näyttää luottaneen heihin varsin paljon. Virka takasi paitsi statuksen valtakunnan hallinnossa myös perustulot: tuomari sai esimerkiksi kolmasosan sakkotuloista.


jatkuu huomenna lähdeviitteiden kera.....