Perheen monista lapsista vuonna 1746 syntynyt Mathias Augustin nuorempi sai 1771 porvarinoikeudet suolan sekä rihkaman avointa puotikauppaa varten. Uransa hän aloitti paitsi kauppaporvarina, niin myös laivanvarustajana kotikaupungissaan. Perheen kaupallisia perinteitä jatkoi myös tytär Maria Augustin. Mathias Augustin nuorempi omisti Perniössä yksinään Latokartanon ruukin sekä sen alaiset tilat. Hänen sanotaan olleen lahjakkaan, kaukonäköisen ja viisaan miehen. Niinpä hän oli Turun kaupungin vaikutusvaltaisimpia miehiä.Mathias Augustin laajensi Latokartanon ruukin omistuksia hankkimalla eräitä maatiloja Tenholan pitäjästä. Samalla myös itse ruukki laajennettiin. Vuonna 1805 työ alkoi tuottaa tulosta ja Augustin sai kuninkaalta luvan takoa 150 kippuntaa rautaa aikaisemmin sallitun 300 kippunnan lisäksi. Perusteena suuremmalle määrälle oli metsäalan lisääntyminen Majlin säterin ja Olsbölen kartanon ostojen myötä. Fiskarin ruukinpatruuna Bengt M. Björkman vastusti tätä lupaa, koska se hänen mukaansa vaikeutti Kiskon Orijärven kaivoksen hiilensaantia. Lupa 150 kippunnan ylimääräiselle lyönnille tuli joka tapauksessa, mutta samalla määrättiin Augustinille vasaravero tuplana.
Latokartanon kankirautavasara oli harmaakiveä, mutta yläosaltaan puuta. Kahden kivipilarin päälle rakennettu vesiränni uusittiin ja samoin tehtiin uudellen tukeista pato. Padon yläpuolella oli silta ja alla kaksi kirstua. Ruukkiin kuului tuohon aikaan rauta-aitta, hiilihuone, verstas ja viisi asuinrakennusta. Tuulimylly uusittiin Augustinin aikaan, kuten myös Latokartanon päärakennus. Samoin tilalle raivattiin lisää peltoja ja karjaakin hankittiin enemmän. Kaiken tämän lisäksi Mathias Augustin oli huomattava laivanvarustaja.Hänen kuoltua 27.4.1808 Latokartanonssa arvioitiiin omaisuuden arvoksi peräti 87.640 riksiä, yhdeksän killinkiä ja "11 runstykkiä specietä". Latokartano itsessään sekä sen augmenttitilat olivat 11.863 pankkiriksin arvoiset. Paitsi Latokartano augmentteineen, kuului Augustinin jäämistöön lisäksi Kuuston rautaruukki, Isokuuston, Vähäkuuston ja Bondbölen perintöoikeudet, Litzlaböle, puolet Skinnfälskogin rusthollista ja Långvikin Alastalon perintörustholli, Kiskon pitäjästä Toijan Mommolan ja Arkkilan rusthollit, Härjenmään verotila ja Toijan kylän Skeppars, Tenholasta Majlin allodiaalisäteri, Olsbölen perintörustholli, Svenskbyn Isotalon ja Vähätalon perintörusthollit, Norrgårdin rälssitila ja Västergårdin rälssitila Sillbölen kylässä, Frankbölen ja Alaspään perintötilat, Kemiöstä Mäkilän Itä- ja Keskitalo, Pohjan pitäjästä Skällgårdin rustholli, Loimaalta Ramforsin sahalaitos ja Kiikonsuo, Turusta kaupunkitalo, neljä aittaa, makasiini ja vihdoin osa Kupittaan tiiliruukista.
Mathias Augustin nuorempaa jäivät kaipaamaan leskivaimo Catharina Voivalinin, kaksi poikaa ja viisi tytärtä. Jälkisäädös määräsi leskelle Latokartanon, Majlin, Svenskbyn Iso- ja Vähätalon, Frankbölen, Alaspään, Långvikin ja Kuuston. Kuuston ruuki jäi yhteiseksi omaisuudeksi kuolinpesälle, mutta puolet siitä oli oleva lesken samoin kuin kaljaasi "Två Bröder" ja jahti "Henrik". Viimeksi mainittu muuten upposi Perniönjokeen parin vuoden kuluttua. Huomenlahjansa leski Voivalin otti sikana ja viljana.
Mathiaksen ja Catharinan lapsista poika Matias oli tukkukauppiaana Turussa ja tytär Johanna Matilda naimisissa kauppias Karl Åkermanin kanssa. Johanna kuoli jo 1811, lapsettomana. Poika Henrik oli vuonna 1808 alaikäinen, mutta 1816 Catharina luovutti tälle koko omaisuutensa ja myi lisäksi 16.666 hopearuplan hinnasta suurimman osan perimistään taloista ja 11/21 osaa kankirautaruukista.
Henrik Augustinista tuli näin 24 vuoden iässä ruukinpatruuna. Hän viettikin iloista ja huoletonta poikamiehen elämää lähialueen säätyläisten kanssa. Latokartano tunnettiin Augustinien aikaan vieraanvaraisuudestaan. Ikävä kyllä Henrik kuoli lapsettomana 10.10.1826 ja tuossa vaiheessa hänen omaisuutensa oli huomattavasti pienentynyt. Latokartanossa alkoi uusi aika, mutta siitä ehkä lisää tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti