Juopottelua

Karjalohjan Särkijärvellä Vappulan rusthollin muonatorppari itsensä elättänyt Aron Puls oli syntynyt vuonna 1803 jääkäri Johan Pulsen ja vaimonsa Anna Sofia Gustafsdotterin toisena lapsena Puujärven kylässä. Perheessä oli ainoastaan kaksi lasta, isoveli Johan oli syntynyt kolme vuotta aiemmin. Äiti Anna Sofia oli kotoisin Puujärvellä sijainneesta Aholan torpasta, kun taas jääkäri Puls oli syntynyt Suurniemen yksinäistalossa. Talon isäntä, Johanin isä Henrik Gabrielsson oli asunut Suurniemessä vuoteen 1789, jonka jälkeen hän oli muuttanut Puujärvelle torppariksi ja kuollut jo seuraavana vuonna.

Jääkäri Johan Puls kuoli sangen nuorena, hänet nimittäin löydettiin kuolleena Kiskon Leilän rusthollin metsästä huhtikuussa 1806. Leski Anna Sofia asui leskenä poikiensa kera Puujärvellä ja menehtyi lähes 70 vuoden iässä "vanhuuden heikkouteen" kevättalvella 1835. Saman vuoden elokuussa hänen vanhempi lapsensa Johan avioitui Puujärven Frääsän talon piian, Maria Lovisa Roligin kanssa. Sen sijaan nuorempi poika Aron Puls ei koskaan ehtinyt naimisiin. Hän pysyi poikamiehenä koko ikänsä ja ehkäpä tämä osaltaan ajoi Aronin tukeutumaan aika ajoin miestä väkevämpiin aineisiin.

Niin tai näin, rippikirjassa on mainittu Aronin saaneen nimensä myös pitäjän rikoskirjaan, luultavasti juoppouden takia. Tämä ikävä pahe riistäytyi lopulta täysin muonatorpparimme käsistä ja niinpä hänet loppusyksystä 1854 löydettiin kuolleena Vappulaan menevän yleisen maantien varrelta. Kuolinsyyksi Karjalohjan haudattujen luetteloon on merkitty koruttomasti "dryckenskap".

Vihdoin 1800-luvun loppupuolella alkoivat Suomessa yleistyä erilaiset raittiusyhdistykset, jotka valistuksen keinoin pyrkivät parantamaan kansaa juoppouden kiroista. Niiden ohjelmajulistukset olivat toisinaan hyvin korkealentoisia ja kaukana todellisuudesta, mutta toki meikäläisistä löytyi myös maanläheisimpiä ajatuksia. Näistä yhtenä esimerkkinä Päivän Uutiset -lehdessä heinäkuun 14. päivänä vuonna 1888 julkaistu artikkeli, jonka otsikkona oli "Kirje maaseuduilta - Suomusjärveltä heinäkuun 6. p:nä 1888". Kirjoittaja kuvailee kotipitäjänsä elämänmenoa ja päättää juttunsa seuraavasti;

Kyllä täälläkin on wiinajumalalla omat palwelijansa. Mitään sulkua ei ole koetettukaan laittaa tuota oikeaa kansojen painajaista wastaan. Kyllä yksi ja toinen wäittää, että juoppous on pahe, mutta mitäpä siitä: kuka käski ruweta juomariksi?

Ja mitähän olisi hyötyä siitä raittiusseurastakaan; selwä ei sitä tarwitse ja juopunut ei sinne mene Niin, woipihan sitä käyttää wäki-aineita kohtuullisesti ja olla waikka ilmankin raittiusseuratta. Mutta olisihan se koko ilettäwää; miltä tuntuisivat häät, miltä hautajaiset, miltä ilo yleensä, elleiwät punaiset silmät, outo hohde poskilla ja sammaltawa kieli ilmaise oikein iloa!?

Kuva : Jacque, Charles Emile, 1813-1894 - Drunken peasant,
Humanities and Social Sciences Library / Print Collection, Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs