Yksi sotaveteraani Marttilasta

Uskelan pitäjän Mäenalan talossa syntyi maaliskuussa 1788 rakuunantytär Maria Andersdotterille avioton poikalapsi, joka sai nimekseen Gabriel. Mielenkiintoista on huomata, että samana vuonna salo-Uskelassa syntyi kolme muutakin Gabriel -nimen saanutta, aviotonta lasta. Eräässä tapauksessa kastettujen luettelo huomauttaa lakonisesti isän kohdalla "en vid namn Gabriel". Ehkäpä kyse on ollut jostain jälkimaailmalle tuntemattomaksi jääneestä muotinimestä?

Joka tapauksessa Gabriel Mariasson asui 1790-luvulla Mäenalan kylässä, isoisänsä Anders Grönstedtin perheessä. Rakuuna Grönstedt oli vanhoilla päivillään mennyt uudelleen naimisiin ja niinpä gabrielin seurana oli häntä itseään viitisen vuotta nuorempi Elias -poika, joka itseasiassa oli hänen enonsa. Tässä vaiheessa Gabrielin äiti Maria katoaa jäljettömiin. Ainakaan hän ei asu enää isänsä perheessä.

Aikuisikään ehdittyään Gabriel lähti palvelemaan Ruotsi-Suomen armeijaa Perniön komppaniassa. Hän taisteli mm. Viaporissa, Kalajoella ja Ruotsin tulevaisuuden kannalta äärimmäisen dramaattisessa Hörneforssin "tappelussa", kuten termi 1800-luvulla kuului. Viimeksi mainitussa taistelussa hän osoitti sellaista urheutta, että hänet palkittiin kunnia-rahalla.

Suomen Sodan päätyttyä tunnetuin seurauksin, palasi Gabriel kotiseudulleen käyttäen armeijassa saamaansa sukunimeä Lindroos. Hänestä tuli Pajarin talon renkimies ja tässä toimessa ollessaan hän löysi tulevan puolisonsa Eva Gustafsdotterin, joka oli syntynyt torpparin tyttärenä Halikon pitäjässä helmikuussa 1794. Häitä vietettiin vuonna 1812 ja pari kolme vuotta myöhemmin pariskunta asui Salon Kistolan kylän Lassilassa, jonka lampuodiksi Gabriel tuli viimeistään 1818. Lassilassa olon aikana heille syntyi neljä lasta.

Salosta perhe muutti Marttilan pitäjän Karvelan kylään, Paimionjoen rantamaisemiin. Kylän puustelli kaipasi nimittäin lampuotia ja tähän työhön sotaveteraani Lindroos nyt ryhtyi. Eva synnytti Karvelassa vielä viisi lasta vuoteen 1837 mennessä.

Kun sanomalehdet 1858 noteerasivat Suomen Sodan elossa olevia veteraaneja, on mukana myös Gabriel Lindroos. Hänen kerrottiin vieläkin kantavan ylpeänä saamaansa urhoollisuusmitalia. Puustelli oli näihin aikoihin päässyt huonoon kuntoon ja lehdessä epäiltiin kruunun piakkoin peruuttavan "arennin". Näin ollen "on tälläkin mies-paralla pimeä tulewaisuus edessä" lainatakseni Suomen Julkisia Sanomia -aviisia.