Salon kauppalassa

Uskelan kappeliseurakunta Salosta löytyy ensimmäinen kirjallinen maininta Turun Tuomiokirkon ns. Mustasta Kirjasta vuodelta 1325. Salosta tuli jo tuolla vuosisadalla tärkeä kauppapaikka, kuten sinne rakennettu silta ja krouvi antavat aavistaa. Olennainen osa Saloa oli myös suurin piirtein nykyisen torin paikalla sijainnut markkinapaikka.

Varsinaisia markkinoita Salossa tosin vietettiin vasta 1700-luvulta alkaen ja kauppiaat paikkakunnalle tulivat seuraavan vuosisadan alussa. Tuolloin pitäjän rippikirjoissa esiintyy (1809-1814) ensimmäisen kerran pelkän krouvin ja/tai sillan sijasta paikka "Salo Köping".

Ensimmäisenä tuon otsikon alla sai kunnian olla Hakostaron kylän torppari Aatami Erkinpoika vaimonsa Eeva Kreetta Jaakontyttären kanssa. Perhettä täydensi poika Juho Heikki. Samalla sivulla mainitaan myös Askaisista Saloon tullut "inspektor" Mats Granroth perheineen sekä heidän piikansa Eeva Leena Juhontytär.

Virallisesti Salosta tuli kauppala vihdoin vuonna 1887, kun Venäjän keisari ja Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri III antoi armollisesti tästä julistuksen. Jo 27 vuotta aiemmin, lokakuun 24. päivänä 1860 oli Aleksanteri II julistanut "millä ehdoilla kauppaa ja hantvärkkejä saadaan Salon kauppalassa harjoittaa".

Edellä mainittu köping suomentui siis kauppalaksi kirkkoherra Antero Wareliuksen toimesta, mikä ei kaikkia aikalaisia välttämättä miellyttänyt. Isänmaallisessa Suometar -sanomalehdessä ilmestyi 28.10.1859 pohdiskeleva artikkeli otsikolla "Kauppala waiko kauppila?". Suometarta kustansivat Fredrik Polen ja Abraham Nylander, joten toinen heistä on todennäköisesti kirjoittanut tämän tekstin.

Maakaupan vapauttaminen suuntaa seki on, että maakuntaan saapi asettua kauppapaikkojan, joilla ei kuitenkaan ole täysiä kaupungin oikeuksia vaikka on kaupungin joitakuita etuja kaupan ja käsityön suhteen. Ensimmäinen tämmöinen Suomessa oli Salo Uskelan pitäjässä. Kuin asia oli uusi, ei kielessämme luonnollisesti ollut sanaa, jolla tämmöisiä kauppapaikkoja nimittäisiä ja kuin viime aikoina on koettu välttää lainoja vieraista kielistä, koettiin sepittää asialle omituinen nimityssana, joksi saatiin sana; kauppala.

Sen nimityssanan sepittäjä muistaaksemme oli Antero Warelius, puhuessansa Salon uudesta kauppapaikasta. Sana "kauppa" ei kuitenkaan ole alkuperäinen kielessämme vaan lainattu ruotsin muinoiskielestä, jossa se kuului "kaup". Ehkä jo outoutensa vuoksi "kauppala" on äkkinäinen ja jäykkä sana maamiehiemme korvissa, sen äkkinäisyyttä lisää se seikka, että kielemme nykyistä lainauslakia myöten itse alkusana olisi oikeastaan kuuluva "kauppi" eikä "kauppa", vaikka esi-isämme viime mainitun päätepuustarin sille antoivat, jonka tähden myös se johdatettu sana olisi alkuperäisesti kuuluva "kauppila" eikä "kauppala", samote kuin samasta sanasta johdatettu sukunimi on "Kauppinen" eikä "Kauppanen".

Meidän nähden on kuitenki "kauppa" juurtunut alkuperäiseksi sanaksi kieleemme, jotta yhtä hyvästi siitä voisi johdattaa "kauppalan" nimityksen kuin vieraskielisesti "kauppilan" nimityksen. Oudolta kuitenkin kuuluu kuin "Totuuden Ystäwä" Iisalmesta kirjoittaa moittien sanaa; kauppala "ettei kukaan Suomalainen saa tätä sanaa kaikumaan niin kuin Suomen kieleen kuuluvaa".

Meidän esivanhemmat ovat paremmin seuranneet kielen vaatimuksia, sillä he ovat nimittäneet pienemmät kauppapaikat kauppilaksi; sellaisia löytyy vielä nytkin niminä erinäisillä taloilla ja kylillä. Ainakin kauppila olisi paremmin ymmärrettävä kuin kauppala. Iisalmesta ainakaan emme olisi odottaneet näitä lauseita, siellä kuin löytyy taloin niminä sekä "Kauppila" että "Kauppala".

Kauppilan talon perustajilla oli sukunimenä Kauppinen, vaan Kauppalan talolle Rautajärven kylässä on nimi vapaasti eikä perustajan sukunimen mukaan saatu.

Kauppala nimi jäi olemaan ja viimeiset kauppalat Suomessa muuttuivat kaupungeiksi vuonna 1976.