Kurkelan kylän Heikkilän talon torpassa perheeseen syntyivät vuosien 1797-1802 välillä lapset Nicolaus, Ulrica ja Maria. Avioliitto päättyi murheellisesti äidin menehdyttyä viimeisen lapsensa syntymää seuraavana päivänä. Ilman äitiä jäänyt Maria -tytär ei jaksanut elää kuin pari kuukautta kuollen tammikuun alussa 1803. Esikoispoika Nicolaus oli hänkin kuollut vain muutaman kuukauden ikäisenä keväällä 1798.
Näin isä Gustaf jäi Ulrican yksinhuoltajaksi. Hän asui edelleen Kurkelan kylässä ja kuoli kesällä 1812. Ulrica jäi asumaan isänsä kotikylään, luultavasti äidin puoleisten sukulaistensa huomaan. Melkein heti täysi-ikäiseksi tultuaan Ulrica Ekström avioitui Kurkelan Pipon rusthollin Nyytistön torpparin, Anders Anderssonin kanssa. Tämä oli myös kotoisin Kurkelasta ja vaimoaan kymmenisen vuotta iäkkäämpi.Andersilla ja Ulrikalla saivat viisi lasta, Johan Gabrielin, Eva Helenan, Wilhelminan, Gustavan ja Johannan. Anders mainitaan sukunimellä Ekström mm. rippikirjoissa. He asuivat Nyytistöllä ilmeisen vaatimatonta elämää. Se loppui Ulrican osalta tammikuun neljäntenä päivänä vuonna 1855, kun hän kuoli jonkinlaiseen jalan luumätään.
Pieneksi, hyvin mukavaksi muistoksi jälkipolville tästä pienestä Ekström -suvusta on jäänyt isä Gustaf Ekströmin puumerkki. Sen hän piirsi omin käsin kirjurin kirjoittaman nimensä alle erääseen vuonna 1795 tehtyyn perunkirjoitukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti