Kuuskosken sahalta

Yksi tärkeä elinkeino entisessä Pöytyän pitäjässä oli metsätalous. Koska pelkästä maanviljelyksestä oli lähes mahdotonta tienata puhdasta rahaa, sahasivat talolliset metsistä lautoja, kiskoivat tuohta, tekivät erilaisia astioita sekä polttivat tervaa. Nykyaikaan verrattuna esimerkiksi 1700-luvun metsätalous oli erittäin kehittymätöntä. Yhdestä tukkipuusta saatettiin tehdä vain kaksi lautaa. Näin sinänsä suuret metsävarannot kävivät vuosi vuodelta pienemmiksi.

Talonpoikaisen sahatoiminnan juuret ovat syvällä Pöytyällä, sillä jo vuonna 1541 se oli yksi niistä pitäjistä, jotka toimittavat puutavaraa Tukholman linnan tarpeiksi. Parisataa vuotta myöhemmin eli 1700-luvun alussa Turun torilla myytiin puuastioita, tuohta ja luudaksia, jotka oli suurimmaksi osaksi tehty Pöytyällä ja naapuripitäjä Marttilassa.

Ensimmäinen suurimittaisempi kaupallinen yritys oli Pöytyän Kuuskoskeen Isovihan jälkeen perustettu sahamylly, jonka rakennutti ylikomisario Nils Hulthen. Tämä kaksi miestä kerrallaan työllistänyt laitos toimi yötä päivää lähinnä tulva-aikaan. Hulthenilta omistus siirtyi vuonna 1732 turkulaiselle kauppiaalle, Karl Magnus Sirckenille.

Herra Sircken maksoi sahasta 3500 kuparitaalaria, minkä lisäksi hän sijoitti 1501 kuparitaalaria korjauksiin. Harmillisesti laitos paloi 1739, mutta jo samana vuonna se rakennettiin uudelleen. Pituutta uusitulla sahalla oli 10 syltä ja leveyttä yli 3,5 syltä. Katto tehtiin laudoista ja sen alla oli yksi raaminen saha. Teriä oli kaksi syrjäämässä ja seitsemän sahaamassa.

Tukit hankittiin ostamalla etupäässä kotipitäjän metsistä, mutta tuotiinpa niitä uittamalla aina Oripäästä saakka. Yhden vuoden aikana ehdittiin Kuuskolle sahata noin 1200 tukkia ja tästä määrästä saatiin 200 tolttia lautaa. Sahaa täydensi mylly, jossa oli yksi kivipari. Tuotanto meni joko turkulaisille tai paikallisille asiakkaille.

Karl Magnus Sircken l. Sierkens kuoli Turussa toukokuussa 1767 ja hänen leskensä Johanna Lucia Alander seuraavan vuoden lopulla. Pariskunta ei missään vaiheessa asunut Pöytyällä, vaan Turussa ja Tukholmassa. Vaimo Johanna Lucia oli miestään lähes 20 vuotta nuorempi.

Lähialueen muita sahoja olivat Yläneen Korkeakoskella sijainnut kartanon yksiraaminen vesisaha sekä Heinijoen kylän oma sama. Jälkimmäinen oli hyvin vaatimaton ja sen tuotanto riitti hädin tuskin palvelemaan oman kylän tarpeita.

Tämä oli 800. blogimerkintäni - kirjoitettavaa on vielä ainakin saman verran, mikäli kiinnostusta löytyy lukijoiden puolelta?