Apteekkari Calamniuksen lyhyt elämä

Oulun yläalkeiskoulun virkaa tekevän kollegan eli nykyaikaisemmin sanottuna opettajan, Fredrik Wilhelm Calamniuksen ja hänen vaimonsa, Susanna Gunnarin ensimmäinen lapsi syntyi useita vuosia ennen avioliiton solmimista. Marraskuussa 1858 Oulussa päivän valon ensimmäisen kerran nähnyt Wilhem Viktor ei jäänyt vanhempiensa hoteisiin, vaan hänet kasvatti isoisä Carl Calamnius. Tosin pappa kuoli jo 1866, joten tuossa vaiheessa Wilhelm on varmaan palannut omaan perheensä pariin. Samana vuonna kuoli hänen pikkusiskonsa Edla Matilda, joka Wilhelmin tavoin oli syntynyt aviottomana. Jostain syystä Fredrik Calamnius ja Susanna Gunnari sinetöivät suhteensä vasta vuonna 1863.

Wilhelm Viktor opiskeli jonkin aikaa Oulun lyseossa ja 1875 hänet tapaa apteekkioppilaana kuopiolaisessa Lignell & Piispasen apteekissa. Farmaseutti hänestä tuli kolme vuotta myöhemmin ja toukokuussa 1883 Calamnius suoritti proviisori- ja apteekkaritutkinnon. Tämän jälkeen hän työskenteli eri apteekeissa Pietarissa ja Tukholmassa ennen asettumistaan Suomeen. Suurten kaupunkien jälkeen Wilhelm Viktor löysi lopulta itsensä Auranmaan Marttilasta, jossa hän piti maaseudun rauhassa apteekkia omissa nimissään.  Paikaksi hän oli löytänyt Krouvin kylässä sijainneen torpan. Puoliso löytyi Alastaron pitäjästä, missä Maria Vilhelmiina Hertell oli syntynyt toukokuussa 1871. Maria Vilhelmiina oli ehtinyt hieman kierrellä maakuntaa saaden Turussa ja Tammelassa vuosina 1894 ja 1895 aviottomat pojat. Ikävä kyllä molemmat pienokaiset kuolivat vain muutamien kuukausien ikäisinä.

Vuodesta 1897 lähtien Maria Vilhelmiina Hertell työskenteli Wilhelm Calamniuksen apteekissa. Rippikirjan mukaan hän oli piika, mutta eräissä muissa yhteyksissä hänestä puhutaan apteekkarin taloudenhoitajana. Oli hänen asemansa sitten mikä tahansa, vei Wilhelm Viktor Maria Vilhelmiinan vihille syyskuun 27. päivänä vuonna 1899. Vain vajaata kahta kuukautta myöhemmin apteekkari Calamnius kuoli 41 vuoden ikäisenä.

Lyhyen elämänsä aikana Calamnius ehti nähdä hyvin erilaisia paikkakuntia, sillä ennen Marttilaan tuloaan hän oli asunut Iin pitäjässä silloisessa Oulun läänissä. Omia lapsia hän ei koskaan ehtinyt saada ja jälkipolville jäi muistoksi leski Hertellin anomus "vuosihaastosta apteekari Calamnius vainajan pesässä". Tämä oli standardin mukainen kuulutus Suomalainen Wirallinen Lehti -aviisin numero kaksi vuonna 1901. Tällä menettelyllä leski sai selvyyden kuolinpesän mahdollisista velkojista siltä osin kuin he eivät vielä olleet ilmestyneet vaatimaan mahdollisia saataviaan. Asia merkittiin kirjoihin ja kansiin kihlakunnan tuomarin, Edvard Erlundin toimesta Marttilan Tiipilän käräjäpaikalla, Marttilan l. Martin talossa joulukuun 29. päivänä vuonna 1899.