Maanviljelijöille ja maaseudun asukkaille veron suuruus
vastasi kymmentä prosenttia heidän irtaimistostaan, johon kuuluivat raha,
metalliesineet ja karja. Kaupungeissa sen sijaan hopeavero oli hieman kevyempi,
ollen noin kahdestoistaosan omaisuudesta. Tämä vero koettiin Suomessa raskaaksi
erityisesti siksi, että se lisäsi jo entuudestaan raskasta verotaakkaa, joka
oli sotatoimien ja muiden verojen myötä kasvanut tuntuvasti.
Hopeaveron raskautta pyrittiin kansan keskuudessa kiertämään
eri tavoin. Jotkut yrittivät esimerkiksi saada itsensä merkityksi
veronmaksukyvyttömiksi välttääkseen maksun. Vaikka hopeavero tuntui tuolloin
raskaalta, se jäi kuitenkin suhteellisesti kevyemmäksi kuin myöhemmät verot.
Vuoteen 1590 mennessä erilaiset lisäverot olivat jo kaksinkertaistuneet
hopeaveroon nähden, mikä johtui valtakunnan laajentuneista sotatoimista ja
niiden kustannuksista.
Historiallisesti hopeaveroluettelot ovat säilyneet
poikkeuksellisen hyvin, ja ne tarjoavat arvokasta tietoa esivanhempiemme
varallisuudesta. Näiden luetteloiden avulla voidaan arvioida niin yksittäisten
talojen vaurautta maaseudulla kuin myös kaupunkien porvariston
varallisuuseroja. Hopeaveroluetteloiden
avulla saa myös nopeasti silmäiltyä maamme pienimpien kaupunkien porvareiden
määrää.
Esimerkiksi piskuinen Tammisaari Länsi-Uudellamaalla sai
kaupunkioikeudet vuonna 1546. Se olikin ensimmäinen keskiajan jälkeen maahamme
perustettu kaupunki. Nykyisen Tammisaaren, joka kuuluu Raaseporin kaupunkiin,
vanhimmat asuintalot ovat 1700-luvulta. Kuinka monta verovelvollista sitten asui Tammisaaressa vuonna 1571 ja kuinka paljon he joutuivat tätä veroa maksamaan[1]
– katsotaanpa:
Oleff Scherrade 7 mk ja 5 äyriä
Lasse Olson 10 mk ja 4 äyriä
Henrik Matzs(on) 7 mk ja 2 äyriä
Hustru Wrsile 9 mk ja 3½ äyriä
Matz Finne 8 mk ja 1 äyri
Anders Madzs(on) 6 mk
Mats Scheddare 7 mk, 2 äyriä ja 18 penniä
Oleff Jöns(on) 8 mk ja 7 äyriä
Matz Jöns(on) 2 mk ja 6½ äyriä
Juthans Malin 3 mk ja 6½ äyriä
Henrick Dantzar 1 mk ja 5 äyriä
Lille Henrick 2 mk ja 1 äyri
Helsingh Erich 2 mk ja 5 äyriä
Knut Sigffred ei merkitty
Tämän tiedon perusteella voimme julistaa Tammisaaren kaupungin vauraimmaksi porvariksi Lasse Olsonin. Tosin tämä vaatisi tarkempia selvityksiä ao. ajalta, sillä hopeavero oli vain yksi niistä lukuisista veroista tai veroluonteisista maksuista, jotka lankesivat esivanhempiemme maksettavaksi.
[1] Uudenmaan voutikuntien tilejä - 3329 Raaseporin läänin
hopeaveroluettelo 1571-1571, jakso 69, sivu 69: Ekenes Stadh; Kansallisarkisto:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6815783242&aineistoId=1580986789
/ Viitattu 8.11.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti