1. Johdanto: Karjaan historiallinen kolmio
Karjaan alueen (nyk. Raasepori) asutushistoria muodostaa yhden Suomen rannikkoalueen tiheimmistä ja merkittävimmistä historiallisista kerrostumista. Alueen strateginen merkitys on tunnistettu jo esihistoriallisella ajalla, mistä todistavat 8000 eaa. alkava asutusjatkumo sekä lukuisat rautakautiset muinaisjäännökset.1 Keskiajalle tultaessa tämä merkitys konkretisoitui poikkeuksellisella tavalla: Karjaan alueelle nousi kolme linnaa, jotka muodostivat ainutlaatuisen puolustus- ja hallintokolmion. Nämä kolme linnoitusta – Raaseporin kruununlinna, Junkarsborgin varustus ja Grabbackan rälssilinna – on ikuistettu entisen Karjaan kaupungin vaakunan kolmeen torniin, mikä symboloi niiden keskeistä asemaa alueellisessa identiteetissä.1
Tämä tutkimusraportti keskittyy näistä kolmesta erityisesti Grabbackan linnaan (Grabbacka borg) sekä sen rakennuttaneeseen ja sitä hallinneeseen Grabbe-sukuun. Vaikka Raaseporin linna on mittakaavaltaan ja tunnettuudeltaan hallitseva, Grabbacka tarjoaa arvokkaan näkökulman suomalaisen rälssin (aateliston) yksityiseen vallankäyttöön, maanomistukseen ja selviytymisstrategioihin myöhäiskeskiajan ja uuden ajan alun murroksessa. Raportti analysoi yksityiskohtaisesti Måns Andersson Grabben ja hänen poikansa Nils Grabben elämänvaiheita, Grabbackan arkkitehtuuria ja logistista ympäristöä sekä suvun kietoutumista Ruotsin valtakunnan suurvaltapoliittisiin käänteisiin Kustaa Vaasan aikakaudella.
2. Geografinen rekonstruktio: Maisema ja logistiikka
2.1 Muuttuva rannikko ja "Kungsån"
Ymmärtääkseen Grabbackan linnan alkuperäistä funktiota on välttämätöntä rekonstruoida 1400- ja 1500-lukujen maisema, joka poikkesi radikaalisti nykyisestä viljelylaaksosta. Grabbackan rauniot sijaitsevat kalliojyrkänteen laella Gösbackavikenin laakson itäreunassa.2 Nykyisin laakso on kuivattu ja viljelty, mutta linnan rakentamisaikana se oli purjehduskelpoinen merenlahti.
Historialliset lähteet ja topografiset analyysit viittaavat siihen, että Grabbackan alapuolella virtasi joki tai salmi, jota on kutsuttu nimellä "Kungsån" (Kuninkaanjoki). Mittausten ja maastomallinnusten perusteella tämä vesiväylä on ollut Grabbackan kohdalla noin 15–20 metriä leveä, mikä on tehnyt siitä täysin purjehduskelpoisen keskiaikaisille aluksille.3 Tämä teki Grabbackasta ei vain asuinpaikan, vaan myös sataman ja kauppapaikan.
Todisteena tästä maritime-yhteydestä on 1830-luvulla tehty merkittävä löytö: Grabbackan läheisyydestä kaivettiin esiin vanha laivanrunko.3 Tämä arkeologinen todiste vahvistaa, että farled (väylä) oli aktiivisessa käytössä vielä 1500-luvulla ja että Grabbacka toimi logistisena solmukohtana, josta oli suora yhteys Läppträsketille ja edelleen Suomenlahdelle ja Raaseporin linnalle. Vesiyhteyden katkeaminen maankohoamisen seurauksena on ollut keskeinen tekijä linnan myöhemmässä hylkäämisessä ja raunioitumisessa.2
2.2 Grabben kanava: Vesiväylä vai vetokannas?
Grabbackan historiaan liittyy erottamattomasti ns. Grabben kanava, joka on ajoitettu 1200–1300-luvuille.1 Kanavan jäänteet, joista on nykyisin näkyvissä vain muutaman kymmenen metrin pituinen osa, ovat herättäneet pitkään keskustelua tutkijoiden keskuudessa. Kansanperinne on yhdistänyt kanavan Raaseporin linnan rakennusvaiheeseen, olettaen sen olleen reitti, jota pitkin sisämaasta kuljetettiin kalkkia ja muita rakennusmateriaaleja rannikolle.1
Topografinen analyysi on kuitenkin paljastanut rakenteen todellisen luonteen. Uran pohja sijaitsee maastossa niin korkealla, ettei se ole voinut toimia vapaasti virtaavana vesikanavana, jossa olisi ollut riittävästi vettä suurten veneiden uittamiseen pelkän nosteen varassa.1 Siksi on todennäköisempää, että kyseessä on ollut teknisesti edistynyt "vetokannas" tai kosteapohjainen, leveä oja. Tällainen rakenne on toiminut keinotekoisena uomana, jota pitkin veneitä ja raskaita proomuja on vedetty lihasvoimin tai hevosten avulla vesistöjen välisen kannaksen yli.
Tämä tulkinta korostaa alueen logistista merkitystä: Grabben kanava on ollut osa laajempaa infrastruktuuria, jolla on pyritty voittamaan maankohoamisen ja karikkoisen saariston asettamat haasteet. Se, että tällainen hanke on toteutettu, kertoo organisoituneesta hallinnosta ja merkittävistä resursseista jo ennen Grabbackan kivilinnan pääasiallista rakennusvaihetta.
2.3 Suuri Rantatie ja maayhteydet
Vesireittien ohella Grabbackan sijainti oli optimoitu maaliikenteen kannalta. Linnanraunioiden ohi kulkee tie, joka noudattelee keskiaikaisen Suuren Rantatien (Kuninkaantie) yhdystien linjausta.2 Suuri Rantatie oli valtakunnan tärkein maaväylä Turusta Viipuriin, ja sen hallinta oli strategisesti yhtä tärkeää kuin merireittien.
Grabbackan sijainti vesiväylän ja maantien risteyskohdassa teki siitä luonnollisen paikan veronkannolle, kaupankäynnille ja alueelliselle valvonnalle. Tämä selittää osaltaan, miksi Grabbe-suku, joka toimi kihlakunnantuomareina ja vouteina, valitsi juuri tämän paikan päätilakseen. Linnasta käsin oli mahdollista valvoa liikennettä Snappertunan suuntaan ja hallita Gösbackavikenin viljelymaisemaa, joka tuolloin oli vielä merenlahtea ympäröivää rannikkovyöhykettä.2
3. Måns Andersson Grabbe: Suvun nousu ja linnan rakentaminen
3.1 Alkuperä ja myytit
Grabbe-suvun alkuperästä on esiintynyt historiankirjoituksessa ja sukututkimuksessa erilaisia teorioita. Eräät lähteet, erityisesti kansainväliset aatelismatrikkelit, ovat pyrkineet yhdistämään Grabbe-nimen Donin kasakoihin ja venäläiseen kreivilliseen sukuun.4 Suomen keskiajan kontekstissa tämä yhteys on kuitenkin anakronistinen ja todennäköisesti virheellinen. Måns Andersson Grabbe (n. 1470–1520/1526) edusti vakiintunutta suomalaista/ruotsalaista rälssiä, joka toimi tiiviissä yhteydessä Ruotsin valtakunnan hallintorakenteisiin. Hänen toimintansa Raaseporin kihlakunnantuomarina ja maanomistajana sitoo hänet länsimaiseen oikeusperinteeseen ja aateliskulttuuriin, ei itäiseen kasakkaperinteeseen.3
3.2 Maanomistus ja valtapolitiikka
Måns Anderssonin ura osui Kalmarin unionin levottomaan loppuvaiheeseen. Hän toimi Raaseporin itäisen kihlakunnan kihlakunnantuomarina (häradshövding), mikä oli yksi paikallishallinnon vaikutusvaltaisimmista viroista.6 Tuomarina hän käytti paitsi oikeudellista, myös taloudellista valtaa.
Hänen kykynsä kartuttaa maaomaisuutta on dokumentoitu hyvin. Vuonna 1494 Måns Andersson osti Kosken kartanon (Koskis) Kirkkonummelta, mikä laajensi hänen vaikutuspiiriään Karjaan ulkopuolelle.6 Tämä hankinta on merkittävä, sillä Koski oli vanhaa rälssimaata, ja sen omistus vahvisti Grabben asemaa Uudenmaan aateliston ytimessä. Hän oli naimisissa Ingrid Klasdotterin kanssa, ja heidän lapsensa – Nils, Klas, Karin, Margareta ja Antonius – muodostivat seuraavan sukupolven valtaverkoston.8
3.3 Grabbackan kivilinnan arkkitehtuuri ja rakentaminen
Måns Anderssonin pysyvin perintö on Grabbackan kivilinna, jonka rakentamisen Henrik Gabriel Porthan on ajoittanut 1400-luvun lopulle.3 Rakennus ei ollut pelkkä asuintalo, vaan linnoitettu kartano, joka heijasti ajan epävakautta.
Arkkitehtoniset ominaisuudet:
Materiaali: Runko muurattiin harmaakivestä, mutta yksityiskohdissa, kuten oviaukoissa ja holveissa, käytettiin tiiltä. Tämä "tiili-kivi-sekatekniikka" oli tyypillistä myöhäiskeskiajan Uudellamaalla.3
Rakenne: Linnan on arvioitu olleen kolmikerroksinen. Alin kerros, joka on säilynyt raunioina, koostui holvatusta kellarista. Holvaus oli kallis rakennustekninen ratkaisu, joka suojasi varastoituja tavaroita tulipaloilta ja kosteudelta sekä toimi vankkana perustana ylemmille asuinkerroksille.2
Puolustus: Sijainti jyrkänteellä ja paksut kiviseinät antoivat suojaa. Vaikka Grabbacka ei ollut Raaseporin veroinen sotilaslinnoitus, se kykeni torjumaan ryöstelevät joukkiot ja tarjoamaan turvapaikan levottomuuksien aikana.
On huomattava, että Grabbackan vieressä sijaitsee myös ns. "Grabbacka Borgberget", jolla on rautakautisen muinaislinnan piirteitä, mutta jota on saatettu käyttää myös keskiajalla.10 Tämä viittaa siihen, että paikka on ollut linnoitettu jo ennen Måns Anderssonin kivitaloa, ja Måns jatkoi paikan pitkää puolustusperinnettä.
3.4 Måns Grabben kuolema ja perinnönjako
Måns Anderssonin kuolema ajoittuu dramaattiseen ajanjaksoon. Lähteet mainitsevat hänen kuolleen joko noin vuonna 1520 tai viimeistään ennen vuotta 1526.7 Eräs lähde mainitsee kuolinpaikaksi Raaseporin linnan.8 Ottaen huomioon vuoden 1520 tapahtumat – tanskalaiset valloittivat Raaseporin ja Tukholman verilöyly teloitti suuren osan Ruotsin yläaatelistoa – on mahdollista, että Måns kuoli näiden levottomuuksien yhteydessä, joko taistelussa, vankeudessa tai kulkutauteihin, jotka riivasivat piiritettyjä linnoja.
Hänen kuolemansa jälkeen omaisuus jaettiin. Vuonna 1526 veljekset Nils ja Klas (Claes) tekivät ratkaisevan perinnönjaon. Klas luovutti osuutensa Grabbackasta veljelleen Nilsille ja sai vastineeksi Kosken kartanon Kirkkonummelta.11 Tämä järjestely keskitti vallan Grabbackassa Nils Grabbelle ja teki hänestä suvun päämiehen Karjaan alueella.
4. Nils Månsson Grabbe: Kustaa Vaasan luottomies ja sotapäällikkö
4.1 Hallintomies ja tuomari
Nils Månsson Grabbe (n. 1475/1509–1549) edusti uudenlaista aatelistyyppiä: uskollista virkamiestä, joka palveli vahvaa kuningasvaltaa. Kustaa Vaasan noustua valtaan hallintoa keskitettiin, ja kuningas tarvitsi luotettavia miehiä valvomaan kruunun etua maakunnissa. Nils Grabbe toimi Raaseporin kihlakunnantuomarina isänsä jalanjäljissä vuosina 1524–1549.12
Hänen roolinsa ei rajoittunut vain oikeudenjakoon. Hän oli myös verohallinnon tarkastaja ja kruunun edunvalvoja. Aikalaislähteet kuvaavat häntä "rutinoituneeksi tuomariksi", joka valvoi tarkasti, etteivät rälssimiehet kiertäneet veroja perusteettomasti.12 Tämä teki hänestä kuninkaan silmissä arvokkaan, mutta paikallisen aateliston keskuudessa toisinaan kiistellyn hahmon.
4.2 Sotilaallinen strategia ja "Sissisota"
Nils Grabben merkitys ulottui siviilihallinnon ulkopuolelle sotilaalliseen johtamiseen. Hän toimi Viipurin linnan ja läänin päällikkönä, mikä oli tuon ajan Suomen vaativin sotilastehtävä Venäjän vastaisella rajalla.3
Erityisen merkittävä on Nils Grabben vuonna 1546 Kustaa Vaasalle esittämä sotasuunnitelma. Grabbe ehdotti rohkeaa hyökkäysstrategiaa Venäjää vastaan, joka toteutettaisiin samanaikaisesti sekä maalla että merellä.13 Tämä oli poikkeuksellista, sillä monet aateliset epäröivät hyökkäyssotaa. Grabben suunnitelma osoittaa syvällistä ymmärrystä "amfibisesta" sodankäynnistä, jossa laivasto tukee maajoukkojen operaatioita.
Lisäksi Grabbe oli mukana keskusteluissa, joissa Suomen aatelisto, Erik Flemingin johdolla, pohti puolustusstrategioita. Kun säädyt epäröivät hyökkäyssotaa, ne tukivat kuitenkin "poltetun maan taktiikkaa" (scorched-earth tactics) tilanteessa, jossa venäläiset tunkeutuisivat Suomeen.13 Nils Grabben osallisuus näissä neuvotteluissa ja hänen kokemuksensa itärajalta viittaavat siihen, että hän oli perehtynyt pienten, liikkuvien osastojen sodankäyntiin – mitä myöhemmin on kutsuttu sissisodaksi. Tämä oli välttämätöntä Itä-Suomen vaikeakulkuisessa maastossa.
4.3 Maanomistuskiistat ja Jaakko Teitin valitusluettelo
Kustaa Vaasan hallintokaudella aateliston maanomistusta syynättiin tarkasti. Kuningas lähetti Jaakko Teitin (Jaakko Teit) laatimaan ns. valitusluetteloa aateliston väärinkäytöksistä. Nils Grabbe joutui osalliseksi näihin selvityksiin, erityisesti koskien maakauppoja Sipoossa ja Porvoon seudulla.
Hinthaaran tapaustutkimus:
Asiakirjat kertovat monimutkaisesta maanvaihdosta Hinthaaran kylässä (Hapträsk/Hinthaara). Vuonna 1535 Nils Grabbe osti Sipoon lukkarilta Erik Algotinpojalta maata. Myöhemmin hän vaihtoi nämä maat Sipoon Gesterbyn Erik Larsinpojan kanssa saadakseen itselleen maata Karjaan Knapsbystä.12
Jaakko Teitti syytti myöhemmin Nils Grabben vävyä Erik Arvidinpoika Stålarmiä siitä, että nämä Hinthaaran talot oli "ostettu veron alta ja tehty rälssiksi" ilman asianmukaista lupaa.12 Syytös oli vakava: verotilojen muuttaminen verovapaiksi rälssitiloiksi vähensi kruunun verotuloja.
Kuitenkin tarkempi analyysi osoittaa, että Nils Grabbe oli itse asiassa hyvin tarkka lain kirjaimesta. Hänen tiedetään asettaneen omia rälssitilojaan veronalaisiksi, jos ne eivät täyttäneet rälssin ehtoja. Tutkimuskirjallisuudessa onkin pidetty epätodennäköisenä, että kokenut tuomari Grabbe olisi syyllistynyt räikeään vilppiin. On todennäköisempää, että kyseessä oli tulkintaerimielisyys tai hallinnollinen epäselvyys, jota Teitti käytti poliittisena aseena.12
Maanvaihtojen kronologia:
5. Stålarm-suvun aikakausi ja Grabbackan rappio
5.1 Avioliittoallianssi
Nils Grabben kuoltua (n. 1549) Grabbackan omistus siirtyi seuraavalle sukupolvelle naislinjan kautta. Hänen tyttärensä Beata Nilsdotter Grabbe peri kartanon. Beata avioitui Erik Arvidsson Stålarmin (1517–1566) kanssa vuonna 1545.3 Tämä avioliitto oli strategisesti merkittävä, sillä se yhdisti Grabbe-suvun perinnön Stålarm-sukuun, joka oli yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista aatelissuvuista.
Erik Arvidsson Stålarm toimi Olavinlinnan voutina ja valtaneuvoksena.14 Hänen kautensa Grabbackan isäntänä merkitsi linnan viimeistä kukoistuskautta. Pariskunta teki linnaan viimeisiä tunnettuja muutostöitä, todennäköisesti parantaen sen asumismukavuutta renessanssin ihanteiden mukaisesti.3
5.2 Erik Stålarmin kohtalo ja linnan hylkääminen
Erik Stålarmin ura päättyi traagisesti sotakentällä. Hän toimi ratsumestarina ja kaatui Liivinmaalla Vännössä (Wenden/Cēsis) käydyssä taistelussa noin vuonna 1566, Ruotsin ja Puola-Liettuan tai Venäjän välisten konfliktien (Pohjoismainen seitsenvuotinen sota) yhteydessä.6
Erikin kuoleman jälkeen Beata hallitsi Grabbackaa leskenä vuoteen 1578 saakka.3 Tämän jälkeen omistus siirtyi heidän pojalleen Arvid Eriksson Stålarmille (nuorempi), joka oli tunnettu sotapäällikkö ja poliittinen peluri. Arvid tuomittiin kuolemaan, armahdettiin ja oli osallisena Sigismundin ja Kaarle-herttuan valtataistelussa.15
1600-luvulle tultaessa Grabbackan kivilinna alkoi menettää merkitystään. Geologinen maankohoaminen oli katkaissut suoran meriyhteyden, mikä teki linnan satamasta käyttökelvottoman. Lisäksi keskiaikainen kivirakennus koettiin asumiseltaan epämukavaksi verrattuna uusiin puisiin kartanoihin. Linna hylättiin, ja se alkoi raunioitua. Rauniot "löydettiin" uudelleen vasta 1930-luvulla, kun ne kaivettiin esiin kasvillisuuden ja maa-aineksen alta.3
6. Arkeologinen ja nykytilanteen analyysi
6.1 Raunioiden nykytila ja suojelu
Nykyisin Grabbackan linnasta on jäljellä lähinnä holvatun kellarikerroksen jäännöksiä. Nämä rauniot sijaitsevat aivan Snappertunaan johtavan tien varressa, mikä tekee niistä helposti saavutettavan historiallisen kohteen.2 Museovirasto ja paikalliset toimijat ovat tunnistaneet kohteen arvon osana valtakunnallisesti arvokasta Snappertuna–Fagervik-maisema-aluetta.
Raunioiden vieressä kohoaa Grabbackan tilan uudempi päärakennus, jonka runko on vuodelta 1865 ja nykyinen ulkoasu 1930-luvulta.2 Tämä kerroksellisuus – rautakautinen linnavuori, keskiaikainen kivilinna ja 1800/1900-luvun kartano – tekee Grabbackasta harvinaisen täydellisen läpileikkauksen suomalaisesta asutushistoriasta.
6.2 Kulttuurimaisema ja matkailu
Grabbackan ympäristö, mukaan lukien Gösbackavikenin viljelymaisema ja ympäröivät kylät (Västanby, Finnbacka), muodostaa ehyen kokonaisuuden. Alueella on säilynyt vanhaa talonpoikaisrakentamista, kuten Snobbersin, Mankersin ja Knutsin tilojen rakennuksia 1700- ja 1800-luvuilta.2
Matkailullisesti Grabbacka on osa "kulttuurikierrosta", joka yhdistää Raaseporin linnan ja muut alueen nähtävyydet.17 Vaikka varsinaisia opastuskeskuksia ei itse raunioilla ole samassa mittakaavassa kuin Raaseporissa, kohde on merkitty opastein ja on osa Visit Raseborgin historiallisten kohteiden verkostoa.1
7. Johtopäätökset
Grabbackan linna ja Grabbe-suku edustavat suomalaisen historian merkittävää siirtymävaihetta. Måns Andersson Grabbe rakensi linnansa aikana, jolloin yksityinen linnoitettu koti oli välttämättömyys kaaoksen keskellä. Hänen poikansa Nils Grabbe muutti tämän perinnön poliittiseksi vaikutusvallaksi, toimien sillanrakentajana (ja joskus rajojen koettelijana) paikallisen aatelisvallan ja nousevan keskusjohtoisen valtion välillä.
Grabbackan rauniot eivät ole vain kasa kiviä, vaan todiste:
Geopolitiikan muutoksesta: Itärajan puolustus ja Venäjän uhka olivat läsnä jo 1500-luvun aateliston arjessa (Nils Grabben hyökkäyssuunnitelmat).
Ympäristön muutoksesta: Maankohoaminen muutti kukoistavan satamalinnan sisämaan viljelystilaksi, sinetöiden sen kohtalon.
Hallinnon kehityksestä: Grabbe-suvun toiminta tuomareina ja vouteina kuvastaa Ruotsin valtakunnan hallintokoneiston vakiintumista Suomessa.
Tämä analyysi osoittaa, että Karjaan "kolmas linna" on historialliselta painoarvoltaan kokoaan suurempi monumentti, joka avaa ikkunan 1500-luvun Suomen valtapeliin. Lentokuva Hannu Vallas, kuvaaja 1998, Museovirasto
Lähdeartikkelit
Karjaan historialliset nähtävyydet - Visit Raseborg, avattu marraskuuta 21, 2025, https://www.visitraseborg.com/fi/karjaan-historialliset-nahtavyydet/
Grabbackan kartanolinnan raunio ja Gösbackavikenin viljelymaisema - rky.fi, avattu marraskuuta 21, 2025, https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2095
Grabbacka slott – Wikipedia, avattu marraskuuta 21, 2025, https://sv.wikipedia.org/wiki/Grabbacka_slott
Grabbe family - Wikipedia, avattu marraskuuta 21, 2025, https://en.wikipedia.org/wiki/Grabbe_family
Grabbe Surname Meaning & Grabbe Family History at Ancestry.com®, avattu marraskuuta 21, 2025, https://www.ancestry.com/last-name-meaning/grabbe
BOIJE (af Gennäs) – SshyWiki, avattu marraskuuta 21, 2025, http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/BOIJE_(af_Genn%C3%A4s)
BOIJE (af Gennäs) suku,Gennäs,Pojo/Pohja.1400-luku. - Digiarkiston keskustelufoorumi, avattu marraskuuta 21, 2025, http://www.sukuhistoria.fi/phpBB3/viewtopic.php?t=1610
Ansedel Måns Andersson Grabbe till Brabbacka - Alvarsson, avattu marraskuuta 21, 2025, http://www.fam-alvarsson.se/Mailis/Sl%C3%A4kttr%C3%A4d/000/007/004.htm
Måns Andersson Grabbe, till Grabbacka (1470 - 1526) - Genealogy - Geni, avattu marraskuuta 21, 2025, https://www.geni.com/people/M%C3%A5ns-Grabbe-till-Grabbacka/6000000003757912856
RECONSIDERING RASEBORG | Tuhat - University of Helsinki, avattu marraskuuta 21, 2025, https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/298141692/Rediscovering_Raseborg_3_Settlement_Landscape.pdf
BOIJE (af Gennäs) suku,Gennäs,Pojo/Pohja.1400-luku. - Digiarkiston keskustelufoorumi, avattu marraskuuta 21, 2025, http://www.digiarkisto.org/phpBB3/viewtopic.php?t=1610
Nils Månsson Grabbe (b. - 1545) - Genealogy - Geni, avattu marraskuuta 21, 2025, https://www.geni.com/people/Nils-Grabbe/6000000003757985627
Reforming Finland - Brill, avattu marraskuuta 21, 2025, https://brill.com/display/book/9789004354708/9789004354708_webready_content_text.pdf
Erik Arvidsson Stålarm (1517 - 1566) - Genealogy - Geni, avattu marraskuuta 21, 2025, https://www.geni.com/people/Erik-St%C3%A5larm/6000000003034712757
Arvid Eriksson Stålarm, d.y. (c.1549 - 1620) - Genealogy - Geni, avattu marraskuuta 21, 2025, https://www.geni.com/people/Arvid-St%C3%A5larm-d-y/6000000007576086346
Grabbacka - Europeana Heraldica, avattu marraskuuta 21, 2025, https://heraldica.narc.fi/toimija.html?id=14397&lang=sv
Kulttuurikierros: Grabbackan keskiaikaiset linnanrauniot - museot.fi, avattu marraskuuta 21, 2025, https://museot.fi/kulttuurikierros/index.php?kk_kohde=132
Autolla Raaseporin linnanraunioille - Raaseporin linna - Luontoon, avattu marraskuuta 21, 2025, https://www.luontoon.fi/fi/kohteet/raaseporin-linna/saapuminen/autolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti