Avioliittojen analyysi Kiskosta

 Oletko koskaan miettinyt, miten esivanhempasi valitsivat puolisonsa? Oliko kyse rakkaudesta yli rajojen, vai pysyttiinkö tiukasti oman säädyn ja ammatin parissa? Sukututkimus tarjoaa kiehtovan ikkunan menneiden aikojen yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja ihmissuhteisiin. Tänään sukellamme 1800-luvun Kiskon pitäjän avioliittoihin ja tarkastelemme, kuka oikein nai kenet.

Tein aineiston vuosien 1851-1860 avioliitoista Kiskon seurakunnassa, ja analysoin sitä pienen koodinpätkän avulla. Aineisto kattaa 178 avioliittoa, joista on merkitty ylös sekä miehen että naisen sääty tai ammatti. Tämä antaa meille ainutlaatuisen tilaisuuden kurkistaa tuon ajan Kiskon sosiaaliseen kudokseen.

Kenellä oli kysyntää? Yleisimmät ammatit ja säädyt

Ennen kuin sukelletaan parivalintoihin, on hyvä hahmottaa, millainen Kisko oli 1800-luvulla. Aineistomme perusteella miehistä yleisimpiä olivat torpparit (41 kpl), rengit (40 kpl) ja ruukkirengit (28 kpl). Naisista ylivoimaisesti suurin ryhmä olivat piiat (62 kpl), mutta myös torpparit (34 kpl) ja talolliset (35 kpl) olivat hyvin edustettuina.

Huomionarvoista on ruukkirenkien suuri määrä. Tämä viittaa siihen, että Kiskossa oli merkittävä ruukkitoiminta, joka työllisti suuren osan paikkakunnan väestöstä ja muodosti oman yhteisönsä maatalousväestön rinnalle.

Kuka nai kenet? Yleisimmät avioliittoyhdistelmät

Kun tarkastelemme avioliittoja, tietyt parit nousevat selvästi esiin. Tässä top-listaus Kiskon suosituimmista yhdistelmistä:

1. Renki ja Piika: Tämä oli ylivoimaisesti yleisin pari, ja se kertoo meille paljon maaseudun sosiaalisista käytännöistä. Nuoret naimattomat palvelijat löysivät toisensa usein saman elämänvaiheen ja työympäristön kautta.
2. Torppari ja Torppari: Torpparit näyttävät viihtyneen omissa oloissaan, ja moni torppari löysi puolisonsa toisesta torpparista. Tämä viittaa vahvaan torppariyhteisöön.
3. Ruukkirenki ja Ruukkirenki: Myös ruukkityöläiset avioituivat usein keskenään, mikä vahvistaa ajatusta ruukin ympärille rakentuneesta erillisestä yhteisöstä.
4. Torppari ja Piika: Tämä yhdistelmä oli myös yleinen, ja se osoittaa piiat potentiaalisina puolisoina eri säätyihin.
5. Muonamies ja Piika: Jälleen piika oli yleinen puolisovalinta myös muonamiehille.

Katso itse – Avioliittojen lämpökartta!

Alla olevasta lämpökartasta näet visuaalisesti, miten avioliitot jakautuivat 10 yleisimmän ryhmän kesken. Mitä tummempi ruutu, sitä useammin kyseinen parivalinta esiintyi.

 

Säätyrajat ja liikkuvuus

Analyysimme paljasti, että noin 21,3 % kaikista avioliitoista solmittiin saman ammatillisen tai säätynimikkeen sisällä. Tämä niin sanottu säätyendogamia oli erityisen vahvaa ruukkirengeillä ja torppareilla, mikä alleviivaa näiden ryhmien sosiaalista yhtenäisyyttä ja ehkä myös maantieteellistä keskittymistä.

On kuitenkin mielenkiintoista nähdä myös liikkuvuutta säätyjen välillä. Esimerkiksi torppareita nai talollisten tyttäriä (8 tapausta). Tämä voi kertoa torpparien suhteellisen vakaasta asemasta Kiskossa tai esimerkiksi siitä, että talollisen perheestä perintömaan ulkopuolelle jäänyt poika on perustanut torpan ja saanut silti puolisokseen talollisen tyttären.

Harvinaisemmat, "korkeammat" säädyt, kuten kirkkoherra, pedagogi ja kelloseppä, näkyvät aineistossa harvemmin, mutta niiden olemassaolo muistuttaa yhteiskunnan monimuotoisuudesta. Kelloseppä puolestaan nai säätyläisen, mikä kertoo käsityöläiseliitin arvostetusta asemasta.

Mitä tämä kertoo meille sukututkimuksessa?

Tämä analyysi osoittaa, kuinka tärkeitä ammatit ja säädyt olivat puolison valinnassa 1800-luvun Kiskossa. Sukututkimusta tehdessä nämä tiedot voivat auttaa sinua ymmärtämään paremmin esivanhempiesi elämää ja heidän sosiaalisia verkostojaan. Jos löydät esi-isäsi olleen renki, on hyvin todennäköistä, että hänen vaimonsa oli piika. Vastaavasti, jos sukusi juuret ovat ruukin seudulla, on todennäköistä, että perheessä on ollut avioliittoja saman yhteisön sisällä.

Toivottavasti tämä kurkistus menneisyyden avioliittoihin antoi sinulle uusia ajatuksia omaan sukututkimukseesi!