Eräs paimen

Varsinais-Suomen Koski Tl:n Hongiston kylässä syntyi lokakuussa 1783 poikalapsi Turun läänin Henkirakuunarykmentin sotilas Matti Lavetten ja vaimonsa Valpuri Matintyttären perheeseen. Pienokainen sai nimensä sekä isältään että äidinisältään, joten hänestä tuli Matti. Tämän Marttilan kappeliseurakunnan kappalainen oli hieman huolimaton jossain välissä ja vuosien mittaan rippikirjoihin kirjaantui syntymävuodeksi 1782 päivämäärän pysyessä oikeana. Vuotta aiemminkin oli syntynyt Matin yhdeksästä sisaruksesta neljänneksi vanhin eli Johannes. Hänen kohtalokseen tuli kuolla vain neljän kuukauden ikäisenä.

Matti Matinpoika käytti isänsä tavoin sotilasnimeä Lavette, sillä myös hän oli jonkin aikaa sotilaana. Viimeistään Suomen sodan jälkeen 1809 hän asettui Pöytyän Kolkkisten kylään torppariksi ja paimeneksi. Luultavasti hän paimensi Sipilän talon karjaa, sillä hänen asumansa torppa sijaitsi mainitun tilan mailla. Vaimokseen hän löysi piika Liisa Iisakintyttären Karhunojan Pietilästä.

Aivan kuten isä Matin perheessä, oli myös nuoremman Matin pesueessa lapsia runsaasti. Liisa Iisakintyttären synnytti heille kahdeksan yhteistä lasta vuosien 1810-1827 välillä. Kun Liisa menehtyi 1836 eli Matti leskenä hetken mennen sitten naimisiin Oripään Annalan kylästä kotoisin olleen torpparin tyttären, Maijan kanssa. Tämä oli peräti 24 vuotta puolisoaan nuorempi. Vuosien 1836-1848 Lavettien perheeseen syntyi vielä viisi lasta lisää, joten Kolkkisten kylässä on riittänyt vilskettä. Tosin kuusi jälkeläisistä menehtyi joko muutaman kuukauden tai vuoden iässä.

Isä Matti, jota vielä vuosien 1847-1853 Pöytyän rippikirjassa tituleerataan entiseksi sotilaaksi, kuoli huhtikuussa 1854 jättäen kotitorppaansa leski Maijan sekä lapset Juhon, Fredrikan ja Vilhelmiinan. Pojista Tuomas oli asunut vielä 1849 Lavettin torpassa, mutta muuttanut sitten Turun kaupunkiin. Fredrika puolestaan lähti aikanaan piaaksi Liedon Paappalan Takataloon avioituen sikäläisen rengin,Kustaa Vilhelmi Heikinpojan kanssa 1869.