Vuonna 1853 Pöytyältä saapui Auran Karviaisten kylän
Kylänpään torpparin Juho Juhonpojan vaimoksi muuan Loviisa Matintytär. Juhon ensimmäinen puoliso Maria Simontytär
oli kuollut hieman aiemmin. Liitosta oli ehtinyt syntyä yksi lapsi, poika Juho
maaliskuussa 1850.
Juholle ja Loviisalle ehti syntyä kaksi lasta, Matti (1858)
ja Emmaa Loviisa (1860). Tämän jälkeen tapahtui jotain odottamatonta. Kirkonkokouksen
pöytäkirja Prunkkalan kappelista päivämäärällä 28.4.1861 kertoo karutonta
kieltä. Tapahtumien keskipisteessä oli ”raskas- eli heikkomielinen hullu
torparin vaimo Lovisa Mathiaksentytär Karviaisten Kylänpään torpasta”. Loviisa
oli 13. päivänä huhtikuuta samana vuonna ottanut käteensä veitsen ja sillä
murhannut vain kuuden kuukauden ikäisen tyttärensä Emma Loviisan. Samalla hän
oli yrittänyt tappaa myös poikansa, mutta puolison väliintulon takia tämä oli
jäänyt yritykseksi. Tätäkin oli Loviisa uhkaillut, minkä lisäksi hän oli
sanonut tappavansa itsensä.
Vaikka pöytäkirja ei tätä kerro, oli Juho Juhonpoika
ilmeisesti saanut tilanteen jotenkuten hallintaansa. Kirkonkokous pohti sitten
asiaa tarkoin. Pitäjäläisten mukaan Loviisa Matintyttären suvussa ei tiedetty
esiintyneen heikkomielisyyttä. Sen sijaan Loviisan tiedettiin neljä tai viisi
vuotta aiemmin olleen ”raskaan eli heikkomielisen”. Jopa siinä määrin, että
kyläläiset yksissä tuumin pitivät häntä vartioinnin alaisena. Lapsen murhan
jälkeen Karviaisten kyläläiset joutuivat jälleen toimiin. Ensin Loviisaa
vahdittiin hänen omassa kodissaan, mutta pian joka talossa vuorottain. Tämä
tuli luonnollisesti hyvin raskaaksi yhden kyläkunnan kannalta, joten niinpä oli
tehtävä jotain.
Pitäjässä sovittiin, että Karviaisten jälkeen Prunkkalan,
Pitkäniityn jne kylien oli vuorotellen kannettava vastuunsa ja pidettävä
torpparin vaimoa yksi vuorokausi jokaisessa talossa. Tämä sen takia, ettei
Loviisa pystyisi enää enempää pahaa tekemään. Kirkonkokous päätteli lopulta,
että köyhäksikin mainittu vaimo oli toimitettava Turkuun, ”Läänin Lazaretin
köyhäin hulluin huoneeseen”. Tämä senkin takia, että ”hän siellä järkensä
puolesta paratuxi tulis”.
Tämän kirkonkokouksen pöytäkirjan allekirjoittivat kokouksen
puolesta kirkkoväärti Antti Helenius Skinnarlasta, Pitkäniityn isäntä Jaakko
Juhonpoika ja isäntä Mikko Simonpoika, hänkin Skinnarlasta. Mikäli Loviisa
todellakin lähetettiin mielisairaalaan, olisi hän joutunut Nauvon surullisen
kuuluisaan Seiliin. Tämä saarella sijaitseva laitos oli vuodesta 1785 lähtien
toiminut pelkästään mielisairaiden hoitolaitoksena viimeisenkin spitaalia
sairastaneen hoidokin kuoltua siellä. Mitään todisteita ei Auran rippikirjasta
tästä siirrosta löydy. Kaikesta päätellen hän ei ainakaan saanut tuomiota
tyttärensä taposta. Hänet lienee katsottu syyntakeettomaksi tilapäisen
mielenhäiriön takia.
Kylänpään torppari Juho Juhonpoika kuoli keväällä 1868 ja
leski Loviisa Matintytär meni uusiin naimisiin toisen lesken, Jaakko Jaakonpoika
Ristimäen kanssa. Tämä oli ollut Hakalan eli Ristimäen torpparina Prunkkalan
kylän Ali-Penttilän mailla. Ensimmäisen puolison nimi oli Juliana Juhontytär.
Tämä iloinen tapahtuma kielii siitä, että hoitojakso lääninsairaalan
”hulluinhuoneessa” oli tehokas. Loviisa muutti nyt Ristimäen torppaan. Pientä
draamaa riitti jatkossakin, sillä Jaakko Ristimäen perheessä asui myös hänen
ensimmäisestä avioliitosta ollut poikansa Kustaa Nieminen. Tämän vaimoa, Maria
Matildaa sakotettiin Liedon ja Maarian syyskäräjillä 1888 luvattomasta
viinanmyynnistä.
Lovisa Matintytär kuoli lokakuussa 1892 hieman yli 71 vuoden
iässä. Jaakko Ristimäki luettiin elämänsä viimeisinä vuosina Prunkkalan kylän
irtolaisten joukkoon. Hän kuoli joulun alla 1912 oltuaan 20 vuotta leskenä.
