Hullu vaimo

Vuonna 1853 Pöytyältä saapui Auran Karviaisten kylän Kylänpään torpparin Juho Juhonpojan vaimoksi muuan Loviisa Matintytär.  Juhon ensimmäinen puoliso Maria Simontytär oli kuollut hieman aiemmin. Liitosta oli ehtinyt syntyä yksi lapsi, poika Juho maaliskuussa 1850.

Juholle ja Loviisalle ehti syntyä kaksi lasta, Matti (1858) ja Emmaa Loviisa (1860). Tämän jälkeen tapahtui jotain odottamatonta. Kirkonkokouksen pöytäkirja Prunkkalan kappelista päivämäärällä 28.4.1861 kertoo karutonta kieltä. Tapahtumien keskipisteessä oli ”raskas- eli heikkomielinen hullu torparin vaimo Lovisa Mathiaksentytär Karviaisten Kylänpään torpasta”. Loviisa oli 13. päivänä huhtikuuta samana vuonna ottanut käteensä veitsen ja sillä murhannut vain kuuden kuukauden ikäisen tyttärensä Emma Loviisan. Samalla hän oli yrittänyt tappaa myös poikansa, mutta puolison väliintulon takia tämä oli jäänyt yritykseksi. Tätäkin oli Loviisa uhkaillut, minkä lisäksi hän oli sanonut tappavansa itsensä.

Vaikka pöytäkirja ei tätä kerro, oli Juho Juhonpoika ilmeisesti saanut tilanteen jotenkuten hallintaansa. Kirkonkokous pohti sitten asiaa tarkoin. Pitäjäläisten mukaan Loviisa Matintyttären suvussa ei tiedetty esiintyneen heikkomielisyyttä. Sen sijaan Loviisan tiedettiin neljä tai viisi vuotta aiemmin olleen ”raskaan eli heikkomielisen”. Jopa siinä määrin, että kyläläiset yksissä tuumin pitivät häntä vartioinnin alaisena. Lapsen murhan jälkeen Karviaisten kyläläiset joutuivat jälleen toimiin. Ensin Loviisaa vahdittiin hänen omassa kodissaan, mutta pian joka talossa vuorottain. Tämä tuli luonnollisesti hyvin raskaaksi yhden kyläkunnan kannalta, joten niinpä oli tehtävä jotain.

Pitäjässä sovittiin, että Karviaisten jälkeen Prunkkalan, Pitkäniityn jne kylien oli vuorotellen kannettava vastuunsa ja pidettävä torpparin vaimoa yksi vuorokausi jokaisessa talossa. Tämä sen takia, ettei Loviisa pystyisi enää enempää pahaa tekemään. Kirkonkokous päätteli lopulta, että köyhäksikin mainittu vaimo oli toimitettava Turkuun, ”Läänin Lazaretin köyhäin hulluin huoneeseen”. Tämä senkin takia, että ”hän siellä järkensä puolesta paratuxi tulis”.

Tämän kirkonkokouksen pöytäkirjan allekirjoittivat kokouksen puolesta kirkkoväärti Antti Helenius Skinnarlasta, Pitkäniityn isäntä Jaakko Juhonpoika ja isäntä Mikko Simonpoika, hänkin Skinnarlasta. Mikäli Loviisa todellakin lähetettiin mielisairaalaan, olisi hän joutunut Nauvon surullisen kuuluisaan Seiliin. Tämä saarella sijaitseva laitos oli vuodesta 1785 lähtien toiminut pelkästään mielisairaiden hoitolaitoksena viimeisenkin spitaalia sairastaneen hoidokin kuoltua siellä. Mitään todisteita ei Auran rippikirjasta tästä siirrosta löydy. Kaikesta päätellen hän ei ainakaan saanut tuomiota tyttärensä taposta. Hänet lienee katsottu syyntakeettomaksi tilapäisen mielenhäiriön takia.

Kylänpään torppari Juho Juhonpoika kuoli keväällä 1868 ja leski Loviisa Matintytär meni uusiin naimisiin toisen lesken, Jaakko Jaakonpoika Ristimäen kanssa. Tämä oli ollut Hakalan eli Ristimäen torpparina Prunkkalan kylän Ali-Penttilän mailla. Ensimmäisen puolison nimi oli Juliana Juhontytär. Tämä iloinen tapahtuma kielii siitä, että hoitojakso lääninsairaalan ”hulluinhuoneessa” oli tehokas. Loviisa muutti nyt Ristimäen torppaan. Pientä draamaa riitti jatkossakin, sillä Jaakko Ristimäen perheessä asui myös hänen ensimmäisestä avioliitosta ollut poikansa Kustaa Nieminen. Tämän vaimoa, Maria Matildaa sakotettiin Liedon ja Maarian syyskäräjillä 1888 luvattomasta viinanmyynnistä.

Lovisa Matintytär kuoli lokakuussa 1892 hieman yli 71 vuoden iässä. Jaakko Ristimäki luettiin elämänsä viimeisinä vuosina Prunkkalan kylän irtolaisten joukkoon. Hän kuoli joulun alla 1912 oltuaan 20 vuotta leskenä.