Naimalupa äidiltä

Eräs Kosken Tl Tuimalassa asuneen kruununnimismies Adam Sarin pojista oli nimeltään Olof.

Etunimensä hän sai luultavasti äidinisältään, kruununvouti ja nimismies Olof Warellilta. Olofin veljiä olivat Kristian ja Lars Sarin. Kristian oli puoliksi perinyt ja puoliksi ostanut valtiolta Tuimalan Isotalon. Vuonna 1788 Kristian lopulta myi yhden kolmasosan tästä tilasta veljelleen Larsille. Tästä tuli tämän Mäkelänä, Mäkilänä ja Mattilana tunnetun tilan isäntä. Olof oli puolestaan rusthollarina Tapalan Jaakkolassa eli Uotilassa. Talon edellinen isäntä oli ollut Olofin vaimon, Lisan isä Simon Jakobsson.  Rippikirjassa vuosina 1791-1802 tämä talo mainitaan nimellä Jacola l. Uotila. Tämä jälkeen nimeksi tulee Uotin rustholli, joka taas 1810-15 muuttuu Jakolaksi eli Uotilaksi. Olofin ja Elisabetin poika Simon jatkoi isänsä jälkeen talon rusthollarina.

Simonin velipoika Anders työskenteli renkinä sekä Simonin että tämän veljen Jacobin taloissa. Jacob Olofsson oli nimittäin rusthollarina Tapalan Jaakkolassa 1810-luvun lopulta alkaen. Samat tilannimet selittyvät sillä, että talo oli jaettu peräti neljään osaan.

Olof Adamssonilla ja Lisa Simonsdotterilla oli peräti 14 lasta. Näistä kuusi menehtyi hyvin pienenä. Simonin, Jacobin ja Andersin vaiheita on edellä esitelty lyhyesti. Muista sisaruksista Annasta tuli emäntä Marttilan Juutilaan, Lisasta Someron Pyölin Väärälle ja Helenasta Patakosken Ali-Sarjalle. Neljäs aikuiseksi elänyt poika oli Johan Olofsson, josta tuli torppari Tapalan Kuoppamäkeen. Puolisonsa hän löysi samasta pitäjästä, sillä vaimo Justinan isä Johan Andersson oli ollut Talolan Kettulassa torpparina 1800-luvun alussa.  Johan Olofssonin ja Justina Johansdotterin perhe oli sekin sangen monilapsinen. Vuosien 1812-1833 välisenä aikana Kuoppamäen torpassa syntyi peräti 11 lasta. Isä Johan menehtyi vesitautiin 1844, mutta Justina jäi asumaan Kuoppamäkeen.

Eräs heistä oli tytär Vilhelmina, jonka kosijaksi ilmaantui Marttilan pitäjänsuutari Johan Wallgren Purhalasta. Naimakauppoja varten toimitti äiti Justina naimaluvan Marttilan kirkkoherralle. Tässä vuonna 1850 suomeksi kirjoitetussa paperissa kerrotaan seuraavaa;

”Minä allakirjottaja annan lupauksen minun tyttärelläni Vilhelmina Johan tyttärel naimisen eli avioliitton suutar Johan Vaalkrenin kansa jonga minä nimelläni ja omalla pumerkilläni vahvistan Tapalassa sen 19. P. Tammi=kuusa 1850 – Justina Juhan tytär Kuoppamäki torpari leski Tapalasa ja Kosken Kappelesa”

Tämän yksinkertaisen, mutta tavattoman herttaisen luvan todistajana oli Jakob Johanssan Kangare Tapalasta. Justinan puumerkkinä on eräänlainen T -kirjain, jossa poikkiviiva on hieman pystyviivan yläreunan alapuolella.

Vilhelminan ja Purhalan Suutarin talon mailla asuneen Johan Wallgrenin häitä vietettiin kolmantena päivänä helmikuuta 1850. Hieman tuolle ajalle sopimattomasti ensimmäinen yhteinen lapsi, tytär Josefina, syntyi jo toukokuun puolivälissä samana vuonna. Nuoreen perheen elo päättyi kuitenkin murheellisesti jo kolmisen kuukautta myöhemmin. Vilhelmina menehtyi johonkin salmonellaperäiseen ”elokuunkuumeeseen” vain 24 vuoden iässä 18. päivänä elokuuta 1850. Tytär Josefina seurasi äitiään tuonpuoleiseen neljää päivää myöhemmin.

Kuva : Kansallisarkiston digitoidut aineistot > Marttilan seurakunta > Marttilan seurakunnan arkisto > Perunkirjat ja muuut avioliittokuulutusten liitteet > Perunkirjat ja muut avoiliittokuulutusten liitteet 1839-1855 (I Jee:2)