Blogitekstini Kanttori Isak Sjöman esitteli taannoin marttilalaisen kanttorin vaimoineen. Heidän poikansa Isak Edward syntyi 12.8.1840 Tarvasjoella ja hänestä tuli lopulta Marttilan kaikkien aikojen pisimpään palvellut nimismies, jolle virkavuosia tuli peräti 36. Tässä on hänen pienoiselämänkertansa Aulis Ojan "Marttilan Historia" -teoksen pohjalta.
Isak muutti vanhempiensa mukana Marttilaan 1841. Kävi sitten Turun kimnaasia 1860-62. Turun lääninhallituksen lääninkonttoristina vuosinta 1862-67. Marttilan piirin nimismiehenä 1867-1903.
Otti innokkaasti osaa, useimmiten aloitteentekijänä, kaikkiin yhteisiin pyrintöihin Marttilassa.
Julkaisi teokset "Siveä kauno-annakka 1865" (1864), "Neuvoja mehiläishoidossa" (1895), "Kertomus Marttilan Säästöpankin toiminnasta v. 1875-1899 ja yleinen katsahdus saman pitäjän muihin oloihin" (1900), "Turun-Someron-Riihimäen rautatie" (1907) ja "Puolituhatta vuotta Marttilan seurakuntain vaiheista" (1909).
Omisti Marttilan mm. Ollilan kylässä sijainneen Kaunelan talon vuodesta 1871 alkaen.
Isak Edward Sjöman kuoli joulukuussa 1912 kotipitäjässään.
Marttila Sjöman nimismies
Juhannuksen viettoa!
Hembygden -lehdessä vuonna 1910 tarujen tutkija V. Wessman julkaisi muutamia Karjaan pitäjästä ylös kirjattuja tarinoita entisaikain juhlapyhien vietosta. Niiden joukossa on myös Juhannus;
"25-30 vuotta sitten nuorten ainoa huvitus kesällä oli juhannusvalvojaiset Mustion mäellä, jossa tanssittiin vaunuvajassa. Sinne kokoontui nuoriso pohjois-Karjaan kaikista kylistä. Illalla koristeltiin juhannussalko kieloilla ja lehdillä, laulettiin ja tanssittiin ja tanssien välillä virkistäydyttiin kaljalla.
Sitten yöllä "neiti" istui salon juurella ja jakoi lapsille piparkakkuja, jotka hän oli itse leiponut vanhempien saadessa kaljaa. Sillä tavalla huviteltiin aivan yksinkertaisesti aina valoisaan aamuun asti, ja kaikilla oli paljon mukavampaa kuin useasti nuorisolla meidän aikanamme, jolloin se on niin arpajaisten ja iltamien hemmottelema, ettei mikään "huvitus" ole sille kyllin hauskaa."
Mitähän mahtaisi tuon tekstin alkuperäinen kertoja miettiä vaikkapa Raumanmeren Juhannuksesta!
Oikein leppoisia kesäpäiviä - sivut päivittyvät taas ensi viikolla.
Karjaa Juhannus huvit
"25-30 vuotta sitten nuorten ainoa huvitus kesällä oli juhannusvalvojaiset Mustion mäellä, jossa tanssittiin vaunuvajassa. Sinne kokoontui nuoriso pohjois-Karjaan kaikista kylistä. Illalla koristeltiin juhannussalko kieloilla ja lehdillä, laulettiin ja tanssittiin ja tanssien välillä virkistäydyttiin kaljalla.
Sitten yöllä "neiti" istui salon juurella ja jakoi lapsille piparkakkuja, jotka hän oli itse leiponut vanhempien saadessa kaljaa. Sillä tavalla huviteltiin aivan yksinkertaisesti aina valoisaan aamuun asti, ja kaikilla oli paljon mukavampaa kuin useasti nuorisolla meidän aikanamme, jolloin se on niin arpajaisten ja iltamien hemmottelema, ettei mikään "huvitus" ole sille kyllin hauskaa."
Mitähän mahtaisi tuon tekstin alkuperäinen kertoja miettiä vaikkapa Raumanmeren Juhannuksesta!
Oikein leppoisia kesäpäiviä - sivut päivittyvät taas ensi viikolla.
Karjaa Juhannus huvit
Raasepori,Grabbacka,Junkarsborg
Viime vuonna uumoilemani Raaseporin pitäjä on sitten käytännössä tosiasia. Karjaa, Pohja ja Tammisaari ovat päättäneet yhdistyä vajaan 30000 hengen kaupungiksi.
Näistä Karjaa lienee ylivoimaisesti vanhin pitäjä. Tammisaari perustettiin vasta 1500-luvun puolivälissä Kustaa Vaasan toimesta. Pohja mainitaan ensimmäinse kerran historiallisissa lähteissä vuonna 1359. Karjaasta on ensimmäinen maininta jo vuodelta 1326. Tenhola sukeltaa esiin kolme vuotta myöhemmin. Tästä on päätelty, että Pohja saattaisi olla lohkaistu näiden kahden pitäjän maista mainittujen vuosien välisenä aikana.
Nimi Karjaa, ruotsiksi Karis, on mitä ilmeisemmin paljon varhaisempaa perua. Tanskalaisessa Tallinnaan johtavaa purjehdusreittiä koskevassa kuvauksessa on hieman hämärästi erottuva sana "Karienkaskae". Tämä viittaisi muinais-Karjaalla olleeseen kylään Äljö, joka 1500-luvulla esiintyy myös nimellä Karrieser. Tunnettu alueen tutkija, Gunvor Kerkkonen, pitääkin nimeä Karis "vaeltavana kulttuurinimenä", koska mm. Pusulasta löytyy Karisjärvi ja Lohjanjärveen pohjoisesta päin laskeva joki on puolestaan Karjaanjoki.
Karjaan nykyisessä vaakunassa on kolme tyyliteltyä linnaa, jotka tarkoittavat Raaseporia, Junkarsborgia ja Grabbackaa. Olen näitä linnoja hieman esitellyt aiemmissa teksteissäni ja googlettamalla asiasta kiinnostunut lukija löytää runsaasti lisätietoja.
Tällä kertaa kirjaan kuitenkin ylös kolme tarua, jotka kertovat näiden linnojen synnystä. Kaikki tarut ovat nimenomaan satua, yhtymäkohtia todellisuuteen on vaikeata osoittaa tai niitä ei yksinkertaisesti ole. Joka tapauksessa tässä muodossa kansa on keskuudessaan näistä linnoituksista puhunut.
Söderby, Snappertunassa;
"Ensimmäiset ruotsalaiset, jotka tulivat väkensä kanssa Snappertunaan, olivat kolme veljestä. He nousivat maihin Rådsbölessä ja siirtyivät sieltä sitten kauemmaksi sisämaahan ja rakensivat Raaseporin linnan, Grabbackan ja Junkarsborgin."
Västanby, Karjaa;
"Kolme veljestä tuli Ruotsista. Kaksi veljestä rakensi ensin Raaseporin linnan ja toinen sen jälkeen Grabbackan linnan, mutta se paloi eikä sitä enää rakennettu uudelleen. Kauempana oli Junkarsborg, mutta sitä linnaa ei koskaan rakennettu valmiiksi."
Samlingar utg. af Nyländska afdelningen, Nyland;
"Hyvin kauan aikaa sitten tuli kolme ruhtinaallista sukua olevaa veljestä purjehtien laivoillaan ja rakensi ensin Raaseporin joen saarelle. Sitten he purjehtivat jokea ylös, kunnes tulivat suurelle järvelle, joka muinoin peitti Grabbackan jyrkän linnavuoren alapuolella olevan laajan tasangon. Sinne he rakensivat linnan toiselle veljelle. Lopulta rakennettiin saareelle Karjaanjokee kolmannelle veljelle linna, jonka he nimittivät Junkarsborgiksi. Voidakseen Grabbackan alla olevasta järvestä purjehtia aina Karjaanjoelle asti, on veljesten täytynyt antaa kaivaa kanava järven ja joen välille. Siitä on jälkiä vielä nykyäänkin."
Karjaa Raasepori Junkarsborg
Näistä Karjaa lienee ylivoimaisesti vanhin pitäjä. Tammisaari perustettiin vasta 1500-luvun puolivälissä Kustaa Vaasan toimesta. Pohja mainitaan ensimmäinse kerran historiallisissa lähteissä vuonna 1359. Karjaasta on ensimmäinen maininta jo vuodelta 1326. Tenhola sukeltaa esiin kolme vuotta myöhemmin. Tästä on päätelty, että Pohja saattaisi olla lohkaistu näiden kahden pitäjän maista mainittujen vuosien välisenä aikana.
Nimi Karjaa, ruotsiksi Karis, on mitä ilmeisemmin paljon varhaisempaa perua. Tanskalaisessa Tallinnaan johtavaa purjehdusreittiä koskevassa kuvauksessa on hieman hämärästi erottuva sana "Karienkaskae". Tämä viittaisi muinais-Karjaalla olleeseen kylään Äljö, joka 1500-luvulla esiintyy myös nimellä Karrieser. Tunnettu alueen tutkija, Gunvor Kerkkonen, pitääkin nimeä Karis "vaeltavana kulttuurinimenä", koska mm. Pusulasta löytyy Karisjärvi ja Lohjanjärveen pohjoisesta päin laskeva joki on puolestaan Karjaanjoki.
Karjaan nykyisessä vaakunassa on kolme tyyliteltyä linnaa, jotka tarkoittavat Raaseporia, Junkarsborgia ja Grabbackaa. Olen näitä linnoja hieman esitellyt aiemmissa teksteissäni ja googlettamalla asiasta kiinnostunut lukija löytää runsaasti lisätietoja.
Tällä kertaa kirjaan kuitenkin ylös kolme tarua, jotka kertovat näiden linnojen synnystä. Kaikki tarut ovat nimenomaan satua, yhtymäkohtia todellisuuteen on vaikeata osoittaa tai niitä ei yksinkertaisesti ole. Joka tapauksessa tässä muodossa kansa on keskuudessaan näistä linnoituksista puhunut.
Söderby, Snappertunassa;
"Ensimmäiset ruotsalaiset, jotka tulivat väkensä kanssa Snappertunaan, olivat kolme veljestä. He nousivat maihin Rådsbölessä ja siirtyivät sieltä sitten kauemmaksi sisämaahan ja rakensivat Raaseporin linnan, Grabbackan ja Junkarsborgin."
Västanby, Karjaa;
"Kolme veljestä tuli Ruotsista. Kaksi veljestä rakensi ensin Raaseporin linnan ja toinen sen jälkeen Grabbackan linnan, mutta se paloi eikä sitä enää rakennettu uudelleen. Kauempana oli Junkarsborg, mutta sitä linnaa ei koskaan rakennettu valmiiksi."
Samlingar utg. af Nyländska afdelningen, Nyland;
"Hyvin kauan aikaa sitten tuli kolme ruhtinaallista sukua olevaa veljestä purjehtien laivoillaan ja rakensi ensin Raaseporin joen saarelle. Sitten he purjehtivat jokea ylös, kunnes tulivat suurelle järvelle, joka muinoin peitti Grabbackan jyrkän linnavuoren alapuolella olevan laajan tasangon. Sinne he rakensivat linnan toiselle veljelle. Lopulta rakennettiin saareelle Karjaanjokee kolmannelle veljelle linna, jonka he nimittivät Junkarsborgiksi. Voidakseen Grabbackan alla olevasta järvestä purjehtia aina Karjaanjoelle asti, on veljesten täytynyt antaa kaivaa kanava järven ja joen välille. Siitä on jälkiä vielä nykyäänkin."
Karjaa Raasepori Junkarsborg
Karjaan kirkosta (300. teksti)
Karjaa Ennen ja Nyt - kirjassa, jonka silloisen kauppalan kotiseutulautakunta julkaisi vuonna 1970 kunnallisen itsehallinnon satavuotismuistoksi, on kerrottu muutamia perimätietoja Karjaan ensimmäisestä kirkosta.
Torppari Otto Nylund Totalin kylästä;
"Pohjan ja Karjaan kirkot on kumpikin rakennettu 1100-luvulla. Edellinen on hovineuvoksettaren rakennuttama ja Karjaan kirkko kreivittären."
Lepin kylästä on muistiin merkitty;
"Karjaan kirkon kuuluu rakentaneen kaksi naista."
Nykyisin Karjalohjaan kuuluvassa Lönnhammarin kylässä on asiaa muisteltu ehkä sen pohjalta, että vielä vuonna 1870 oli kirkkomaalla 1414 kuolleen porvarinvaimo Katarinan hautakivi;
"Kun Karjaan kirkko piti rakentaa, oli vaikeata löytää rakennusmestari, joka osasi muurata kirkonseinät kohtisuoraan. Monet lähetettiin pois sopimattomina ja lopulta uskottiin työ naisrakennusmestarille, jonka nimi oli Katarina. Mutta hänkään ei onnistunut, minkä vuoksi häntä rangaistiin jollakin tavalla. Ja vielä nykyään kirkonkellojen soidessa ihmiset sanovat "Kaisan itkevän"."
Kirkkojärven rannalla sijaitsevaa kivikirkkoa vanhemmasta kirkonpaikasta on muutamia taruja ja paikannimiä. Sutarkullan peltomäellä Lepinjärven vierellä on kivimuuri. Vanha kansa kertoi sen olleen alun kirkolle, joka aiottiin rakentaa ennen nykyistä kirkkoa.
Karjaan pohjoisosassa on kummallisia paikannimiä; Visanbackan luoteispuolella oleva suo on Kyrkmossen ja kylännimi itsessään on 1500-luvulla vaihtunut muutaman kerran Kyrkbackaksi. Karjaanjoen länsipuolelta, Kasabyn ikivanhasta kylästä on tämä taru; "Backbyn asukkaat kuuluvat ennen maailmassa haudanneen vainajansa Kasabyn Enboskaan. Siellä oli ennen näkyvissä ikään kuin vajonneiden hautojen kuoppia."
Tutkituksi faktaksi jää se, että nykyinen kirkko on vanhimmalta osaltaan rakennettu 1400-luvun alkupuolella puukirkon yhteyteen. Kokonainen kivikirkko vihittiin 1470. Luonnollisesti pitäjässä on jo tätä ennen ollut kirkko tai kirkkoja. Nämä ovat olleet puurakenteisia.
Ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana kirkot eivät toki välttämättä olleet pitäjänkirkkoja. Kristityt, isot talolliset saattoivat pitää talokirkkoja. Näistä on tietoja useista eri Pohjoismaista. Samantapaisena voitaneen pitää Mustion ruukin tehtaankirkkoa.
Vanhimmat esineet nykyinen kirkko on saanut perintönä jostain 1300-luvun pyhätöstä. Tammipuusta veistetyt Ylösnouseva Kristus ja Pyhä Olavi ovat säilyneet läpi vuosisatojen. Niiden tekijänä pidetään tuntematonta "Karjaan mestari", jonka käsien jälkiä voidaan nähdä myös Tenholan kirkossa.
Karjaa church Lönnhammar
Torppari Otto Nylund Totalin kylästä;
"Pohjan ja Karjaan kirkot on kumpikin rakennettu 1100-luvulla. Edellinen on hovineuvoksettaren rakennuttama ja Karjaan kirkko kreivittären."
Lepin kylästä on muistiin merkitty;
"Karjaan kirkon kuuluu rakentaneen kaksi naista."
Nykyisin Karjalohjaan kuuluvassa Lönnhammarin kylässä on asiaa muisteltu ehkä sen pohjalta, että vielä vuonna 1870 oli kirkkomaalla 1414 kuolleen porvarinvaimo Katarinan hautakivi;
"Kun Karjaan kirkko piti rakentaa, oli vaikeata löytää rakennusmestari, joka osasi muurata kirkonseinät kohtisuoraan. Monet lähetettiin pois sopimattomina ja lopulta uskottiin työ naisrakennusmestarille, jonka nimi oli Katarina. Mutta hänkään ei onnistunut, minkä vuoksi häntä rangaistiin jollakin tavalla. Ja vielä nykyään kirkonkellojen soidessa ihmiset sanovat "Kaisan itkevän"."
Kirkkojärven rannalla sijaitsevaa kivikirkkoa vanhemmasta kirkonpaikasta on muutamia taruja ja paikannimiä. Sutarkullan peltomäellä Lepinjärven vierellä on kivimuuri. Vanha kansa kertoi sen olleen alun kirkolle, joka aiottiin rakentaa ennen nykyistä kirkkoa.
Karjaan pohjoisosassa on kummallisia paikannimiä; Visanbackan luoteispuolella oleva suo on Kyrkmossen ja kylännimi itsessään on 1500-luvulla vaihtunut muutaman kerran Kyrkbackaksi. Karjaanjoen länsipuolelta, Kasabyn ikivanhasta kylästä on tämä taru; "Backbyn asukkaat kuuluvat ennen maailmassa haudanneen vainajansa Kasabyn Enboskaan. Siellä oli ennen näkyvissä ikään kuin vajonneiden hautojen kuoppia."
Tutkituksi faktaksi jää se, että nykyinen kirkko on vanhimmalta osaltaan rakennettu 1400-luvun alkupuolella puukirkon yhteyteen. Kokonainen kivikirkko vihittiin 1470. Luonnollisesti pitäjässä on jo tätä ennen ollut kirkko tai kirkkoja. Nämä ovat olleet puurakenteisia.
Ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana kirkot eivät toki välttämättä olleet pitäjänkirkkoja. Kristityt, isot talolliset saattoivat pitää talokirkkoja. Näistä on tietoja useista eri Pohjoismaista. Samantapaisena voitaneen pitää Mustion ruukin tehtaankirkkoa.
Vanhimmat esineet nykyinen kirkko on saanut perintönä jostain 1300-luvun pyhätöstä. Tammipuusta veistetyt Ylösnouseva Kristus ja Pyhä Olavi ovat säilyneet läpi vuosisatojen. Niiden tekijänä pidetään tuntematonta "Karjaan mestari", jonka käsien jälkiä voidaan nähdä myös Tenholan kirkossa.
Karjaa church Lönnhammar
Harvinainen tapaus Tarvasjoen kirkossa vuonna 1746
S. G. Elmgren kertoo vuodelta 1857 peräisin olevassa Marttilan Karinaisten Kosken ja Tarvasjoen historia -kirjasessaan harvinaisesta tapauksesta Tarvasjoen kirkossa vuonna 1746. Tuolloin oli vielä käytössä nykyistä edeltävä kirkkorakennus.
Tekstin on alkuperäisestä ruotsinkielestä suomentanut Esko Hallanheimo - originaalin oli herra Elmgren löytänyt tuolloin 150 vuotta sitten kirkonarkistosta.
"Virren 95 viimeisen säkeistön aikana tuli kirkkoherra kappalaisen kanssa sakaristosta ja heti heidän jäljessään seurakuntaan hakeutuvat Ivan Gusminsin ja hänen jälkeensä lautamies Johan Julla Halikkolasta ja kuudennusmies Johan Mikkola Hongistolta. Sitten kirkkoherra virkaveljensä kanssa astui alttarille, kun taas esiteltävä ja todistajat eli kummit jäivät seisomaan alttarikaiteen ulkopuolelle.
Kirkkoherra piti lyhyen puheen seurakunnalle psalmin 117 johdolla rohkaisten kaikkia kiittämään ja ylistämään Herraa esilläolevan asian johdosta, jonka jälkeen seurakuntaan otettava teki uskontunnustuksen julkisesti lukemalla Athanasiuksen tunnustuksen ja sai uuden nimen Johan Kustaanpoika kirkkoherran ja kappalaisen käsien päällepanemisella. Sen jälkeen tilaisuus päättyi Herran siunaukseen ja virteen 150."
Kyse oli siis kreikkalaiskatoliseen kirkkokuntaan kuuluneen henkilön ottamisesta luterilaisen seurakunnan jäseneksi. Muutama vuosi tuon edellä kuvan tapahtuman jälkeen eräs ranskalainen opettaja kastettiin myös luterilaiseksi samoin kuin pari venäläistä.
Tarvasjoki church
Tekstin on alkuperäisestä ruotsinkielestä suomentanut Esko Hallanheimo - originaalin oli herra Elmgren löytänyt tuolloin 150 vuotta sitten kirkonarkistosta.
"Virren 95 viimeisen säkeistön aikana tuli kirkkoherra kappalaisen kanssa sakaristosta ja heti heidän jäljessään seurakuntaan hakeutuvat Ivan Gusminsin ja hänen jälkeensä lautamies Johan Julla Halikkolasta ja kuudennusmies Johan Mikkola Hongistolta. Sitten kirkkoherra virkaveljensä kanssa astui alttarille, kun taas esiteltävä ja todistajat eli kummit jäivät seisomaan alttarikaiteen ulkopuolelle.
Kirkkoherra piti lyhyen puheen seurakunnalle psalmin 117 johdolla rohkaisten kaikkia kiittämään ja ylistämään Herraa esilläolevan asian johdosta, jonka jälkeen seurakuntaan otettava teki uskontunnustuksen julkisesti lukemalla Athanasiuksen tunnustuksen ja sai uuden nimen Johan Kustaanpoika kirkkoherran ja kappalaisen käsien päällepanemisella. Sen jälkeen tilaisuus päättyi Herran siunaukseen ja virteen 150."
Kyse oli siis kreikkalaiskatoliseen kirkkokuntaan kuuluneen henkilön ottamisesta luterilaisen seurakunnan jäseneksi. Muutama vuosi tuon edellä kuvan tapahtuman jälkeen eräs ranskalainen opettaja kastettiin myös luterilaiseksi samoin kuin pari venäläistä.
Tarvasjoki church
Häiden viettämisestä
Juhannus on aivan kohta ja niinpä olen tähän kopioinut S.G. Elmgrenin vuonna 1857 julkaisemasta "Marttilan, Karinaisten, Kosken ja Tarvasjoen Historia vuodelta 1857" kirjasesta hieman tietoja entisaikain häiden vietosta ao. seudulla. Tekstin on alkuperäisestä ruotsinkielisestä versiosta suomentanut Esko Hallanheimo. Julkaisua myydään Tarvasjoen kunnantalolla.
Häitä vietetään tavallisesti kaksi päivää ja jatkona seuraa vielä tupaantuliaiset. Sulhanen vierasjoukon kanssa matkaa morsiamen kotiin kovaäänisen musiikin soidessa ja perinteeseen kuuluu, että ken tahansa kohtaakin matkueen, on kestittävä paloviinalla tai vastaavalla koko hääsaaton seisahtuessa.
Morsian koristetaan kaikin tavoin ja sen suorittavat siihen kykenevät morsiamen pukijat eli kaaset. Häämusiikkia soitetaan tavallisesti kahdella viululla ja klarinetilla, tanssitaan polkkaa ja katrillia.
Kutsumattomia kuokkavieraita eli nurkkafyrrejä tulee runsaasti. Vihkiminen ja lapsen kastaminen suoritetaan nykyään sangen harvoin kirkossa.
Toisaalla kirjasessa kerrotaan, että nuoret miehet joutuvat osaksi etsimään morsmaikkunsa lähipitäjistä, koska tyttöjä ei kotiseudulla ole riittämiin. Ajanjaksolla 1795-1855 seudulla oli naisia noin 4,5% enemmän kuin miehiä. Herra Elmgrenin mukaan tämä tilanne on melko poikkeuksellinen moneen muuhun alueeseen nähden.
Tarvasjoki Elmgren Marttila
Häitä vietetään tavallisesti kaksi päivää ja jatkona seuraa vielä tupaantuliaiset. Sulhanen vierasjoukon kanssa matkaa morsiamen kotiin kovaäänisen musiikin soidessa ja perinteeseen kuuluu, että ken tahansa kohtaakin matkueen, on kestittävä paloviinalla tai vastaavalla koko hääsaaton seisahtuessa.
Morsian koristetaan kaikin tavoin ja sen suorittavat siihen kykenevät morsiamen pukijat eli kaaset. Häämusiikkia soitetaan tavallisesti kahdella viululla ja klarinetilla, tanssitaan polkkaa ja katrillia.
Kutsumattomia kuokkavieraita eli nurkkafyrrejä tulee runsaasti. Vihkiminen ja lapsen kastaminen suoritetaan nykyään sangen harvoin kirkossa.
Toisaalla kirjasessa kerrotaan, että nuoret miehet joutuvat osaksi etsimään morsmaikkunsa lähipitäjistä, koska tyttöjä ei kotiseudulla ole riittämiin. Ajanjaksolla 1795-1855 seudulla oli naisia noin 4,5% enemmän kuin miehiä. Herra Elmgrenin mukaan tämä tilanne on melko poikkeuksellinen moneen muuhun alueeseen nähden.
Tarvasjoki Elmgren Marttila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Suku Forumilla esitettiin kysymys koskien Suomusjärven Taipaleen kylän Falkin taloa. Eräs kaukainen serkkupoikani, ratsumestar Krister Thauv...
-
Oluenpanija Fromholtz vastaan isännöitsijä Tallqvist Vuoden 1894 joulukuussa ratkaistiin raastuvanoikeudessa Näsijärven Oluttehdasta koske... -
Veljekset Onni Kullervo ja Kalle Rentto hankkivat vuonna 1927 omistukseensa Auran keskustassa sijainneen nahkatehtaan, jonka nimi oli yks...
