Olen kolmisen vuotta sitten kirjoitellut tästä samasta suvusta, mutta nyt palataan ajassa hieman taaksepäin ystäväni RR:n avustuksella!
Simon Michaelis Kepplerus oli Huittisten apupappi 1644 ja Punkalaitumen kirkkoherra 1646-82. Simonin esipolvia etsiessä kääntyy katse helposti Turkuun, jossa niihin aikoihin asui porvareita nimeltään Keppi. Eräs sellainen oli Mikael Keppi, joka mainitaan vuosina 1610-36 ja asui Kirkkokorttelissa. Nähtävästi siellä oli Keppi-niminen talo. Turun Mikaelilla oli tytär, “Michell Kiöppis doter”, joka siis saattoi olla Simonin sisko.
Simonin ensimmäinen puoliso noin 1644 oli Brita Henrikintytär, Huittisten kirkkoherran, Henricus Nikolain ja Britan tytär. Tytär Brita oli aiemmin ollut naimisissa Huittisten kirkkoherran Henricus Clementis Jusleniuksen kanssa, joka oli kuollut 1643.
Brita itse kuoli 1664. Simon avioitui uudelleen, uusi vaimo oli Kristina Lignipaeus, joka kuoli viimeistään 1691. Simon haudattiin viimeistään 3.4.1682, jolloin Lempäälän kirkolle maksettiin 6 taaleria hautausrahaa “autuaan Hr. Simonin ruumiista (“af Sahl. Hr Simons Keppleri lijck”). Simonilla ja Britalla oli lapset:
1. Alexander Kepplerus, n. 1645-97, läänitysvouti, ratsutilallinen, ks. alla.
2. Abraham Kepplerus, ylioppilas Turussa samoihin aikoihin (1661 tai 1662) kuin veli Alexander, katselmuskirjuri Turun ja Porin läänin ratsurykmentissä.
***
Alexander Kepplerus syntyi n. 1645 ja tuli ylioppilaaksi Turussa 1661 tai 1662. Hän oli läänitysvouti ja kirjanpitäjä eversti Johan Ribbingin tilalla Vehmaalla viimeistään 1674. Samalla vuosikymmennellä hän avioitui. Puoliso oli hovioikeuden asessorin tytär Helena Schilling.
Vuosina 1685-91 varusti Alexander ratsusotilaan Paimion Askalan tilan puolesta ja omisti toisen ratsutilan Merimaskulla. Alexander, “52 vuotta 1 kuukausi” kuoli 11.4.1697. Alexanderilla ja Helenalla oli lapset:
1. Nimetön lapsi, haudattu Merimaskussa 29.5.1683.
2. Alexander Kepplerus, rovasti, ks. alla.
3. Susanna Kepplerus, jolle veljekset luovuttivat Merimaskun tilan tämän lasten elatukseksi, k. 1712, aviomies kirkkoherra Kristiern Sievonius.
4. Gabriel Kepplerus, 1684-1754, rovasti.
***
Alexander Kepplerus nuorempi, s. 1679, aloitti opiskelunsa Turun katedraalikoulussa 20.10.1692. Ylioppilaaksi Turussa hän tuli 1695 ja maisteriksi 1703. Noin 1707 solmi Alexander avioliiton, morsian oli Brita Helena Leijonberg. Alexander oli Turun tuomiokapitulin notaari 1712. Perhe lähti Ruotsiin pakoon, kun venäläiset miehittivät Suomen vähän sen jälkeen. Siellä pakolaiskommissio maksoi tukea Notarius Consistorii Alexander Kepplerukselle ja kahdelle lapselle 1715 ja 1716.
Alexander nimitettiin Turun akatemian sihteeriksi 1720. Pari vuotta sen jälkeen vaimo Brita Helena kuoli; siihen mennessä heille oli syntynyt 6 lasta. 1723 Alexander julkaisi väitöskirjansa De usu symbolorum circa geometrica theoremata ac problemata demonstranda.
Alexander solmi toisen avioliittonsa Paraisilla 22.10.1724. Morsian oli Magdalena Elisabet Schultz, joka oli syntynyt 1702.
Piikkiön kirkkoherraksi Alexander tuli 1728, Inkoon vastaavaksi ja rovastiksi 28.9.1731. Sinne hänet haudattiinkin 15.4.1738. Magdalena meni uusiin naimisiin seuraavan miehensä seuraajan, Jakob Sireliuksen kanssa. Magdalena kuoli Inkoossa 9.12.1748. Alexanderilla ja Magdalenalla oli lapset:
1. Elisabet Katarina Kepplerus, 1725-36.
2. Jost Niklas Kepplerus, s. 1727-1756,
3. Alexander Kepplerus, s. 1729.
4. Gabriel Kepplerus, 1730-54, pormestari Tammisaaressa, naimaton.
5. Jost (Justus) Kepplerus, 1731-56, sotatuomari, naimaton.
6. Magdalena Kepplerus, 30.12.1732 Inkoo – 18.12.1757 Porvoo, pso. Inkoossa 19.9.1751 myöhempi Hauhon khra, lääninrovasti Peter Bonsdorff.
7. Hedvig Kepplerus, 1734-1802, mies myöhempi Inkoon kirkkoherra Anders Johan Alftan.
8. Eva Kepplerus, 1737-40.
Kiitos RR!
Vaihtunut vuosi
Kosken Tl Hongiston kylän Mikolan talon Ylhäisten torpparina 1800-luvun puolivälin tienoilla ollut Kustaa Antinpoika oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisen vaimonsa Leenan kuoltua tammikuussa 1854 nai Kustaa itseään peräti 25 vuotta nuoremman Maria Juliana Henrikintyttären saman vuoden viimeisenä päivänä. Vihkimisen aikaan morsian oli ollut piikana Liipolan Ylitalossa.
Vuosien 1853-1859 rippikirjasta selviää, että Ylitalon rusthollissa työskenteli tuohon aikaan yhteensä kuusi piikaa. Maria Juliana ehti olla työpaikassaan vuoden verran. Tätä ennen hän oli asunut yhdessä äitinsä Maria Matintyttären kanssa Haukanpyölin Harmaan talon torpissa. Rippikirjojen ja kastettujen luetteloiden tietoja yhdistämällä selviää, että Maria Julianan isä oli Henrik Jaakonpoika. Hänen syntymäpaikkansa oli taasen Liipolan kylän Ylhäisten torppa.
Rippikirjasta löytyy isä Henrikin syntymäajaksi huhtikuun 25. päivä vuonna 1805 sekä paikkakunnaksi Uskela. Kyseisen pitäjän tuon vuoden kastetuista ei sopivaa Jaakonpoikaa löydy. Koska Uskela saattoi tuohon aikaan tarkoittaa melko laajaa aluetta nykyisen Salon kaupungin tienoilla, on etsintää syytä laajentaa ainakin Saloon ja Pertteliin. Tästäkään ei ole apua, sillä huhtikuussa 1805 tai ylipäätänsä samana vuonna ainoastaan Somerniemellä syntyi yksi Henrik Jaakonpoika. Hänenkin koko nimensä oli Kustaa Henrik, joten tämä henkilö ei oikein sovi kuvioon.
On siis yritettävä selvittää rippikirjoja taaksepäin selaamalla, mistä ihmeestä hän Kosken Tl kappeliseurakuntaan loppujen lopuksi tuli. Vuoden 1828 muuttokirjoista löytyy Henrik, joka tuolloin saapui Marttilasta rengiksi Ylhäisten torppaan Liipolan kylässä. Tässä dokumentissa on hänen syntymäaikansa edelleen 25.4.1805, joka siis ei välttämättä olekaan oikea. Ei ollut nimittäin kovin harvinaista, että muuttojen yhteydessä joko pitäjien sisällä tai niistä toiseen syntymäajat alkoivat elää omaa elämäänsä. Seiskoista saattoi tulla ykkösiä, 14. päivä muuttui neljänneksi päiväksi ja niin edelleen. Muuttokirjan mukaan Henrik oli renkinä Purhalan Uotilassa ennen lähtöään uudelle paikkakunnalle.
Marttilan kirjoista hänet löytääkin, mutta ilman syntymäpaikkaansa. Toisaalta em. muuttokirjan perusteella hän oli tullut Marttilaan Uskelasta vuonna 1814. Tuon vuoden sisäänmuuttaneiden luettelosta joukosta löytyykin pienellä, kauniilla käsialalla kirjoitettu paperi, josta Henrikin sukuperä vihdoin selviää. Tätä ennen olin tosin ehtinyt kelata rippikirjaa enemmänkin etsiessäni miestä. Tuolloin hänet löysi renkinä Loven kylästä varustettuna syntymävuodella 1800. Samasta kylästä löytyy toinen "Uskelassa" syntynyt Jaakonpoika, nimittäin Gabriel (s. 1798). Äkkiseltään näitä kahta miestä on lupa pitää veljeksinä.
Vähitellen, monia eri lähteitä yhdistämällä, Henrik Jaakonpojan vanhemmiksi paljastuvat vuoden 1814 muuttokirjassa mainittu pariskunta Jaakko Henrikinpoika (s. 1766) sekä Justiina Matintytär (s. 1771). He olivat tulleet Henrikin ja hänen sisarustensa kanssa Marttilaan Perttelin pitäjän Impolan kylän Joulun talosta asettuen Hirvaksen Talolaan. Lähes saman tien oli isä Jaakko kuollut ja aikuistuvien lasten holhoojaksi jäi leski Justiina. Yksi näistä lapsista oli juuri tuo Loven Simolan talon renki Gabriel, joten kaiken kaikkiaan kuvio on täydellinen. Marttilassa ollessaan saa Henrik Jaakonpoika uuden syntymävuoden täkäläisen papin huolimattomuuden takia, mutta nykyajan sukututkijan on melkoisen helppo selvittää tämän kaltaisia ongelmia laajojen digitaalisten arkistojen avulla. Kaikki tässä artikkelissa tarvitut tiedot on nimittäin koottu netin ilmaispalveluista, joita tarjoavat Suomen Sukututkimusseura, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ja Arkistolaitos.
Vuosien 1853-1859 rippikirjasta selviää, että Ylitalon rusthollissa työskenteli tuohon aikaan yhteensä kuusi piikaa. Maria Juliana ehti olla työpaikassaan vuoden verran. Tätä ennen hän oli asunut yhdessä äitinsä Maria Matintyttären kanssa Haukanpyölin Harmaan talon torpissa. Rippikirjojen ja kastettujen luetteloiden tietoja yhdistämällä selviää, että Maria Julianan isä oli Henrik Jaakonpoika. Hänen syntymäpaikkansa oli taasen Liipolan kylän Ylhäisten torppa.
Rippikirjasta löytyy isä Henrikin syntymäajaksi huhtikuun 25. päivä vuonna 1805 sekä paikkakunnaksi Uskela. Kyseisen pitäjän tuon vuoden kastetuista ei sopivaa Jaakonpoikaa löydy. Koska Uskela saattoi tuohon aikaan tarkoittaa melko laajaa aluetta nykyisen Salon kaupungin tienoilla, on etsintää syytä laajentaa ainakin Saloon ja Pertteliin. Tästäkään ei ole apua, sillä huhtikuussa 1805 tai ylipäätänsä samana vuonna ainoastaan Somerniemellä syntyi yksi Henrik Jaakonpoika. Hänenkin koko nimensä oli Kustaa Henrik, joten tämä henkilö ei oikein sovi kuvioon.
On siis yritettävä selvittää rippikirjoja taaksepäin selaamalla, mistä ihmeestä hän Kosken Tl kappeliseurakuntaan loppujen lopuksi tuli. Vuoden 1828 muuttokirjoista löytyy Henrik, joka tuolloin saapui Marttilasta rengiksi Ylhäisten torppaan Liipolan kylässä. Tässä dokumentissa on hänen syntymäaikansa edelleen 25.4.1805, joka siis ei välttämättä olekaan oikea. Ei ollut nimittäin kovin harvinaista, että muuttojen yhteydessä joko pitäjien sisällä tai niistä toiseen syntymäajat alkoivat elää omaa elämäänsä. Seiskoista saattoi tulla ykkösiä, 14. päivä muuttui neljänneksi päiväksi ja niin edelleen. Muuttokirjan mukaan Henrik oli renkinä Purhalan Uotilassa ennen lähtöään uudelle paikkakunnalle.
 |
Vähitellen, monia eri lähteitä yhdistämällä, Henrik Jaakonpojan vanhemmiksi paljastuvat vuoden 1814 muuttokirjassa mainittu pariskunta Jaakko Henrikinpoika (s. 1766) sekä Justiina Matintytär (s. 1771). He olivat tulleet Henrikin ja hänen sisarustensa kanssa Marttilaan Perttelin pitäjän Impolan kylän Joulun talosta asettuen Hirvaksen Talolaan. Lähes saman tien oli isä Jaakko kuollut ja aikuistuvien lasten holhoojaksi jäi leski Justiina. Yksi näistä lapsista oli juuri tuo Loven Simolan talon renki Gabriel, joten kaiken kaikkiaan kuvio on täydellinen. Marttilassa ollessaan saa Henrik Jaakonpoika uuden syntymävuoden täkäläisen papin huolimattomuuden takia, mutta nykyajan sukututkijan on melkoisen helppo selvittää tämän kaltaisia ongelmia laajojen digitaalisten arkistojen avulla. Kaikki tässä artikkelissa tarvitut tiedot on nimittäin koottu netin ilmaispalveluista, joita tarjoavat Suomen Sukututkimusseura, Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ja Arkistolaitos.
K. Kailan muistolle
Helmikuun puolivälissä tänä vuonna olin saanut häneltä omistuskirjoituksella varustettuna "Kankarin Kailat 200" -sukukirjan. Tämä Kaarle Kailan kokoama kirja juhlisti suvun kantaisän, Gustaf Johansson 200 -vuotissyntymäpäivää 13.12.2010. Ensimmäinen Gustafin ja Johanna Emelie Schalinin jälkeläisiä yhteen koonnut teos ilmestyi Kaarlen isän tekemänä vuonna 1947. Uuden teoksen ilmestymisen aikaan oli kantavanhempien jälkeläisiä elossa 1164 henkeä. Suvun yhdeksäs polvi näki päivänvalon heinäkuussa 2007.
Kankarin Kailat 200 -kirja on tehty Kallen itsensä ohjelmoimalla Sukuohjelmistolla, jonka kehitystyö alkoi jo 1980-luvulla. Toivottavasti tämä täysin suomalainen, mutta kansainväliset mitat täyttävä ohjelmisto kehittyy jatkossa Suomen Sukututkimusseuran avulla. Tämä olisi omalta osaltani paras kiitos Kaarle Kailan elämäntyöstä suomalaisessa sukututkimuskentässä.
Kunnioituksella muistaen
Juha Vuorela
Vihdin retki päättyy....
Petrus Jacobi Boterus, myöh. lisänimellä Aquilinus (Aquilinus tulee Kotkaniemen kylän nimestä, kotka lat. aqvila) opiskeli Turussa, tuli ylioppilaaksi 1644/45 (”Boterus Petr. Jacobi Vicht”), ja väitteli syyskuussa 1650 prof. Eskil Petraeuksen (myöhemmin Turun piispa vv. 1652-57) johdolla; väitöskirjan nimi oli Meditatio S. Evangelii Dominicae Judica. Sitä ennen Petrus mainittiin jo Vihdissä isänsä apulaisena, seurakunnan apupappina. Samalla hän oli kirkonisäntä, jonka huolellisesti hoitamat kirkontilit alkavat vuodelta 1644. Petrus oli tunnettu vanhojen pergamenttikirjeiden keräilystään ja hänellä oli tiettävästi kokoelma sellaisia. Kyse saattoi olla puhtaasta antikvaarisesta harrasteesta tai rahan ansaintakeinosta, sillä Ruotsin muinaisesineitten tutkijatkin etsivät innokkaasti sellaisia.
Hänen isänsä ostama tila Kotkaniemen kylässä tunnettiin myöhemmin nimellä Pietilän Ylestalo. On melko todennäköistä, että tilaa on kutsuttu siksi juuri Petrus Jacobin mukaan ja antaa olettaa, että Petruksen nimi kotioloissa oli Pietari, Pieti. Myöhemmin tästä tuli myös koko kylänosan nimi ja Kotkaniemi jäi Stålhane-aatelissuvun säterin nimeksi, vaikkakin koko kylä maarekisterissä edelleenkin on Kotkaniemi. Isä Jacobus ei itse muuten välttämättä varsinaisesti Pietilässä asunut, sillä Vihdin seurakunnalla oli jo varhain pappila.
Petrus oli todennäköisesti syntynyt ehkä noin 1620 (päätellen esim. siitä, että hän oli allekirjoittanut kirkontilejä ainakin 1644 alkaen), joten hän oli isänsä kuollessa 1660 todennäköisesti n. 40 v. ikäinen, oli toiminut jo ainakin 16 vuotta pitäjänapulaisena ja väitellytkin Turussa tulevan piispan ohjauksessa 10 v. aiemmin. Ansiot olivat vakuuttavia ja niihin aikoihin oli kirkkoherranvirat usein enemmän tai vähemmän perinnöllisiä, joten mikä olisikaan ollut luonnollisempaa kuin Petruksen hakea kirkkoherran virkaa isänsä jälkeen.
Georgius Bartolli eli Jören Bertilinpoika Agricola, Vihdin Pyhäjärven (nyk. Karkkila) kappelin kappalainen, oli myös päättänyt hakea virkaa. Jören oli vihitty papiksi jo ennen 1635, hän oli ollut Pyhäjärven kappalainen ainakin jo vuodesta 1641 ja oli varmaan ainakin 10 v. Petrusta vanhempi. Lopputulos oli se, että Jören voitti kisan ja tuli kirkkoherraksi 1661 siitä huolimatta, että Petruksella oli pitäjän aateliston tuki takanaan. Nämä lähettivät tuomiokapitulille kirjeen sisältäen 18 syytöstä Jörenia vastaan. Vai oliko kysymys ehkä juuri tästä: seurakunnan talonpoikaisen enemmistön yleinen vastustus ”kelvottomaan” ("odogeligh”) aateliston suosikkiin, joka setänsä kautta lisäksi oli sukua paikkakunnan aateliselle Ekestubbe-suvulle? Vai oliko Petrus pitänyt paikkaa liian selvänä? Mutta ehkä sittenkin vain oli kysymys siitä, millä tuomiokapitulikin päätöstään perusteli: Petruksella ei ollut riittävää kokemusta kirkkoherran virkaan. Kirkkoherranviran mentyä sivu suun, haki Petrus nyt Jöreniltä vapautunutta kappalaisen paikkaa. Sekin jäi saamatta, sillä taistelun tuoksinassa oli siihen virkaan jo ehditty valita eräs Johannes Nicolai Finnerus. Vuosina 1663-65 Petrus mainittiin kuitenkin Lopella pappina .
Petrus avioitui n. 1672-73 ja vaimo oli kilpakumppani Jören Agricolan tytär Margareta Agricola. Petruksen on avioituessaan täytynyt olla yli 50-v. ja morsian noin 18-vuotias, joten sulhasen iästä päätelleen ei liitto ehkä ollut hänen ensimmäinen.
Pietilän ratsutilallinen Petrus kuoli v. 1676. Margareta Agricola jäi siis hyvin nuorena leskeksi ja lisäksi kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Raaseporin läänin entinen vouti Per Stålpe oli aikanaan jättänyt perimättä talolta saatavia ja rästiluettelossa mainittiin mm. että: Kotkaniemessä oli herra Peer Aqvilinus kuollut ja hänen leskensä oli jäänyt suureen köyhyyteen; leskellä oli 2 huonoa hevoskaakkia ja 3 lehmää sekä pellot kylvetyt. Rästi teki 36 taalaria 12 äyriä, mikä alennettiin 8 taalarilla, mutta loput oli häneltä uloshaettava tahi vouti itse saisi sen suorittaa, koska oli tehnyt sellaisen laiminlyönnin. Ei käynyt paremmin toisenkaan voudin Gabriel Henrikinpojan. Hänen rästeissä mainittiin mm.: Kotkaniemessä oli jälleen herra Aqviliuksen lesken rästi kyseessä, nim. 13 taal. 17 äyr. 8 penn. Hänestä mainittiin tarkastuksessa, että hän oli rutiköyhä papinleski, jolla oli monta lasta; pellot kuitenkin kylvetty. Rästialennusta annettiin 4 taalaria. Margareta haudattiin 27.3.1743. Pariskunta ehti saada ainakin 2 lasta;
1. Gabriel Perinpoika Aquilinus, k. 1720, peri ½ Pietilän ratsutilasta (myöhemmin Ylätalo), pso. Maria Simonintytär. Gabrielin ja Marian lapset jatkoivat Ylätalon pitoa; heistä Hiiskan Teirilään haarautunut sukupolku kutsui itseään myöhemmin nimellä Ackelin ja Siuntioon siirtynyt haara nimellä Hacklin.
2. Johan Perinpoika Aquilinus, peri toisen puolikkaan Pietilän ratsutilasta, jota alettiin kutsua Wälitaloksi, 1.pso. Kristina.
***
Johan Perinpoika Aquilinus oli ratsutilallinen Pietilän Välitalossa. Hän oli kahdesti aviossa, 1.pso. oli nimeltään Kristina, alla mainitut kolme lasta olivat heidän. Kristina k. noin 1720, hieman ennen ison vihan venäläismiehityksen loppumista.
Johan avioitui toistamiseen, nyt Anna Larsintyttären kanssa (n. 1680-1752). Kumpikaan eivät ollut enää nuoria ihmisiä, Anna oli syntynyt noin 1680; he saivat kuitenkin vielä 2 lasta. Johan Perinpoika haudattiin 29.4.1744.
1. Johan Johaninpoika Aquilinus, synt. 1713, Välitalon ratsutilallinen, pso. Elisabet Andersintytär, Sukselan Jaakkolasta.
2. Kristina Aquilinus, s. 1717, av. 9.10.1739 Nils Erikinpojan kanssa Köykkälästä, s. 1701, renki Välitalossa.
3. Petter Aquilinus, 1719 – 7.4.1784, renki Välitalossa, av. 4.11.1766 Margareta Tomaksentyttären kanssa, s. 1746; heillä oli 4 lasta, joista 1779 syntynyt poika Josef Hacklén vuo-
desta 1808 asui korpraalina Hulttilan sotilastorpassa.
***
Välitalon ratsutilallinen Johan Johaninpoika Aquilinus 12, 1713 – 5.3.1788, avioitui 8.6.1747 Sukselan Jaakkolan ratsutilan tyttären Elisabet Andersintyttären kanssa, s. 14.4.1728 – haud. 7.10.1764. Heillä oli lapsia:
1. Johan Johaninpoika Aquilinus, 1748 – 1807, jatkoi ratsutilallisena Välitalossa. 1.pso. 1779 Anna Kristina Erikintytär Danbom Nummelta, 2.pso. 1801 Ebba Juliana Åberg, pitäjänräätäli Anders Åbergin tytär. Johanin lapset ottivat itselleen sukunimen Hacklén. Välitalo liitettiin 1839 Kotkaniemen kartanoon.
2. Anna Kristina Aquilinus, kast. 10.10.1751, pso. Hulttilan Häsän isäntä Johan Jakobinpoika.
3. Maria Elisabet Aquilinus, kuollut lapsena.
4. Maria Aquilinus, kuollut lapsena.
5. Margareta Aquilinus, 1760 –18.12.1833, pso. 17.12.1797 Pietilän Alestalon isäntä Johan Simoninpoika
Kiitos RR!
Hänen isänsä ostama tila Kotkaniemen kylässä tunnettiin myöhemmin nimellä Pietilän Ylestalo. On melko todennäköistä, että tilaa on kutsuttu siksi juuri Petrus Jacobin mukaan ja antaa olettaa, että Petruksen nimi kotioloissa oli Pietari, Pieti. Myöhemmin tästä tuli myös koko kylänosan nimi ja Kotkaniemi jäi Stålhane-aatelissuvun säterin nimeksi, vaikkakin koko kylä maarekisterissä edelleenkin on Kotkaniemi. Isä Jacobus ei itse muuten välttämättä varsinaisesti Pietilässä asunut, sillä Vihdin seurakunnalla oli jo varhain pappila.
Petrus oli todennäköisesti syntynyt ehkä noin 1620 (päätellen esim. siitä, että hän oli allekirjoittanut kirkontilejä ainakin 1644 alkaen), joten hän oli isänsä kuollessa 1660 todennäköisesti n. 40 v. ikäinen, oli toiminut jo ainakin 16 vuotta pitäjänapulaisena ja väitellytkin Turussa tulevan piispan ohjauksessa 10 v. aiemmin. Ansiot olivat vakuuttavia ja niihin aikoihin oli kirkkoherranvirat usein enemmän tai vähemmän perinnöllisiä, joten mikä olisikaan ollut luonnollisempaa kuin Petruksen hakea kirkkoherran virkaa isänsä jälkeen.
Georgius Bartolli eli Jören Bertilinpoika Agricola, Vihdin Pyhäjärven (nyk. Karkkila) kappelin kappalainen, oli myös päättänyt hakea virkaa. Jören oli vihitty papiksi jo ennen 1635, hän oli ollut Pyhäjärven kappalainen ainakin jo vuodesta 1641 ja oli varmaan ainakin 10 v. Petrusta vanhempi. Lopputulos oli se, että Jören voitti kisan ja tuli kirkkoherraksi 1661 siitä huolimatta, että Petruksella oli pitäjän aateliston tuki takanaan. Nämä lähettivät tuomiokapitulille kirjeen sisältäen 18 syytöstä Jörenia vastaan. Vai oliko kysymys ehkä juuri tästä: seurakunnan talonpoikaisen enemmistön yleinen vastustus ”kelvottomaan” ("odogeligh”) aateliston suosikkiin, joka setänsä kautta lisäksi oli sukua paikkakunnan aateliselle Ekestubbe-suvulle? Vai oliko Petrus pitänyt paikkaa liian selvänä? Mutta ehkä sittenkin vain oli kysymys siitä, millä tuomiokapitulikin päätöstään perusteli: Petruksella ei ollut riittävää kokemusta kirkkoherran virkaan. Kirkkoherranviran mentyä sivu suun, haki Petrus nyt Jöreniltä vapautunutta kappalaisen paikkaa. Sekin jäi saamatta, sillä taistelun tuoksinassa oli siihen virkaan jo ehditty valita eräs Johannes Nicolai Finnerus. Vuosina 1663-65 Petrus mainittiin kuitenkin Lopella pappina .
Petrus avioitui n. 1672-73 ja vaimo oli kilpakumppani Jören Agricolan tytär Margareta Agricola. Petruksen on avioituessaan täytynyt olla yli 50-v. ja morsian noin 18-vuotias, joten sulhasen iästä päätelleen ei liitto ehkä ollut hänen ensimmäinen.
Pietilän ratsutilallinen Petrus kuoli v. 1676. Margareta Agricola jäi siis hyvin nuorena leskeksi ja lisäksi kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Raaseporin läänin entinen vouti Per Stålpe oli aikanaan jättänyt perimättä talolta saatavia ja rästiluettelossa mainittiin mm. että: Kotkaniemessä oli herra Peer Aqvilinus kuollut ja hänen leskensä oli jäänyt suureen köyhyyteen; leskellä oli 2 huonoa hevoskaakkia ja 3 lehmää sekä pellot kylvetyt. Rästi teki 36 taalaria 12 äyriä, mikä alennettiin 8 taalarilla, mutta loput oli häneltä uloshaettava tahi vouti itse saisi sen suorittaa, koska oli tehnyt sellaisen laiminlyönnin. Ei käynyt paremmin toisenkaan voudin Gabriel Henrikinpojan. Hänen rästeissä mainittiin mm.: Kotkaniemessä oli jälleen herra Aqviliuksen lesken rästi kyseessä, nim. 13 taal. 17 äyr. 8 penn. Hänestä mainittiin tarkastuksessa, että hän oli rutiköyhä papinleski, jolla oli monta lasta; pellot kuitenkin kylvetty. Rästialennusta annettiin 4 taalaria. Margareta haudattiin 27.3.1743. Pariskunta ehti saada ainakin 2 lasta;
1. Gabriel Perinpoika Aquilinus, k. 1720, peri ½ Pietilän ratsutilasta (myöhemmin Ylätalo), pso. Maria Simonintytär. Gabrielin ja Marian lapset jatkoivat Ylätalon pitoa; heistä Hiiskan Teirilään haarautunut sukupolku kutsui itseään myöhemmin nimellä Ackelin ja Siuntioon siirtynyt haara nimellä Hacklin.
2. Johan Perinpoika Aquilinus, peri toisen puolikkaan Pietilän ratsutilasta, jota alettiin kutsua Wälitaloksi, 1.pso. Kristina.
***
Johan Perinpoika Aquilinus oli ratsutilallinen Pietilän Välitalossa. Hän oli kahdesti aviossa, 1.pso. oli nimeltään Kristina, alla mainitut kolme lasta olivat heidän. Kristina k. noin 1720, hieman ennen ison vihan venäläismiehityksen loppumista.
Johan avioitui toistamiseen, nyt Anna Larsintyttären kanssa (n. 1680-1752). Kumpikaan eivät ollut enää nuoria ihmisiä, Anna oli syntynyt noin 1680; he saivat kuitenkin vielä 2 lasta. Johan Perinpoika haudattiin 29.4.1744.
1. Johan Johaninpoika Aquilinus, synt. 1713, Välitalon ratsutilallinen, pso. Elisabet Andersintytär, Sukselan Jaakkolasta.
2. Kristina Aquilinus, s. 1717, av. 9.10.1739 Nils Erikinpojan kanssa Köykkälästä, s. 1701, renki Välitalossa.
3. Petter Aquilinus, 1719 – 7.4.1784, renki Välitalossa, av. 4.11.1766 Margareta Tomaksentyttären kanssa, s. 1746; heillä oli 4 lasta, joista 1779 syntynyt poika Josef Hacklén vuo-
desta 1808 asui korpraalina Hulttilan sotilastorpassa.
***
Välitalon ratsutilallinen Johan Johaninpoika Aquilinus 12, 1713 – 5.3.1788, avioitui 8.6.1747 Sukselan Jaakkolan ratsutilan tyttären Elisabet Andersintyttären kanssa, s. 14.4.1728 – haud. 7.10.1764. Heillä oli lapsia:
1. Johan Johaninpoika Aquilinus, 1748 – 1807, jatkoi ratsutilallisena Välitalossa. 1.pso. 1779 Anna Kristina Erikintytär Danbom Nummelta, 2.pso. 1801 Ebba Juliana Åberg, pitäjänräätäli Anders Åbergin tytär. Johanin lapset ottivat itselleen sukunimen Hacklén. Välitalo liitettiin 1839 Kotkaniemen kartanoon.
2. Anna Kristina Aquilinus, kast. 10.10.1751, pso. Hulttilan Häsän isäntä Johan Jakobinpoika.
3. Maria Elisabet Aquilinus, kuollut lapsena.
4. Maria Aquilinus, kuollut lapsena.
5. Margareta Aquilinus, 1760 –18.12.1833, pso. 17.12.1797 Pietilän Alestalon isäntä Johan Simoninpoika
Kiitos RR!
jatkoa Boterus -tarinalle
jatkoa keskiviikolta 2.3.2011
Jacobus mainittiin Halikon Puotilassa v. 1630. Mitä hän siellä teki? Oliko hän ehkä jossakin kartanossa kotisaarnaajana? Joka tapauksessa on yhteys Puotilan täytynyt olla melko vahva, koska Jacobus käytti lisänimeä Boterus. Oliko Jakobus mahdollisesti syntynyt Halikossa, josta toinen tai molemmat vanhem-mat muuttivat Turkuun ja ehkä sai toisen pojan?
Jacobuksen ensimmäinen vaimo oli turkulaista porvarisukua Kynsilaukka. Ehkä Jacobuksen ja Lauren-tiuksen vanhemmatkin olivat turkulaisporvareita? Kynsilaukat olivat todennäköisesti myös laajan Allenius/Alléen-nimisen pappis- ja säätyläissuvun lähtösuku, sillä Jacobuksen appi Henrik Jakobinpoika Kynsilaukka oli mahdollisesti v. 1630 kuolleen Nousiaisten kirkkoherran, Gregorius Henricin isä ja 1663 kuolleen kirkkoherra Henrik Georgii Lauckin isoisä. Ehkä Nousiaisten Gregorius ja Vihdin Jacobus olivat olleet opiskelukavereita.
Puotilan lienee 1630-luvulla omistanut ratsumestari Hans Ramsay ja se oli ollut hänen n. 1620 edesmenneen ensimmäisen vaimon Elin Andersintyttären suvun kotitila. Heillä oli n. 1610 syntynyt poika Hans Ramsay nuorempi, mutta isä Hans oli mennyt uusiin naimisiin n. 1625 ja asui ainakin itse luultavasti päätilallaan Someron Ihamäellä. Hans nuoremmastakin tuli sotilas, hänet mainitaan vänrikkinä ratsumestari Henrik Ekestubben alaisuudessa v. 1634, mutta hän kuoli Saksassa v. 1635. Nimi Ekestubbe on mielenkiintoinen tässä yhteydessä, sillä Ekestubbet olivat Vihdin valta-aatelia ja saattoivat ehkä ratkaista Jacobuksen nousun Vihdin kirkkoherraksi; joka tapauksessa Vihdin aateliset yrittivät myöhemmin huonolla menestyksellä yrittää nostaa Jacobuksen pojan Petruksen Vihdin seuraavaksi kirkkoherraksi isänsä jälkeen. Veli Laurentiuksen vaimo Brita n. vuodesta 1639 oli ilmeisesti Vihdin alilaamanni Lars Bertilinpojan tytär ja siten Ekestubbe-sukua. Laurentius omisti mm. yhden saarnakokoelman "Minun hyville holhoilleni sekä rackaille Svågereilleni ja heimolaisilleni", joista yksi oli yllä mainittu ratsumestari Henrik Larsinpoika Ekestubbe.
Jacobus osallistui 1651-56 useaan väitöstilaisuuteen (omnämnd i flere dissertationer vid Åbo Akademi) Turun Akatemiassa (per. 1640). Ottaen huomioon veljesten toiminnan vahvasti suomenkielisissä seurakunnissa, voitaneen olettaa heidän olleen suomenkielisiä, mutta heidän on täytynyt sen lisäksi osata ainakin ruotsia ja latinaa, mahdollisesti Turun alueelta kotoisin olevina ehkä saksaakin.
Jacobus kuoli viimeistään huhtikuussa 1660, jolloin Jacobuksen toinen puoliso, leski Gertrud anoi kahta armonvuotta (aika, jolloin papin perhe sai pitää tämän virkatulot ja asuttaa pappilaa). Kirkkoherra lienee haudattu Vihdin Pyhän Birgitan kirkon lattian alle, kuten oli tapana.
Jacobuksen pojalla Petrus Jacobilla ja Vihdin seurakunnan Pyhäjärven kappalaisella Jören Agricolalla oli kova taistelu vapautuneesta Vihdin kirkkoherruudesta. Ehkä osana tätä taistelua valitti leski Gertrud kuinka kappalainen Jören Agricola ”tunkeutuu kirkon tiloihin, päästää huoria kirkkoon ja kihlaa ja vihkii morsiamia ilman kirkkoherran tietoa” (”som intränger sig i pastoratet, tar horor i kyrkan, fäster och viger brudar utan pastoris vetenskap”). Gertrud haudattiin Vihdin (vanhaan Pyhän Birgitan) kirkkoon 18.1.1685. Jacobuksella oli lapset:
1. Petrus Jacobi Aquilinus, pappismies, ratsutilallinen Kotkaniemen kylässä, pso. n. 1672-3 Margareta Jörenintytär Agricola.
2. ? Elin Jakobintytär, haud. 1720, pso. mahd. ratsutilallinen Nils Jakobinpoika Palm, haud. 1710.
jatkuu maanantaina 7.3.2011
Jacobus mainittiin Halikon Puotilassa v. 1630. Mitä hän siellä teki? Oliko hän ehkä jossakin kartanossa kotisaarnaajana? Joka tapauksessa on yhteys Puotilan täytynyt olla melko vahva, koska Jacobus käytti lisänimeä Boterus. Oliko Jakobus mahdollisesti syntynyt Halikossa, josta toinen tai molemmat vanhem-mat muuttivat Turkuun ja ehkä sai toisen pojan?
Jacobuksen ensimmäinen vaimo oli turkulaista porvarisukua Kynsilaukka. Ehkä Jacobuksen ja Lauren-tiuksen vanhemmatkin olivat turkulaisporvareita? Kynsilaukat olivat todennäköisesti myös laajan Allenius/Alléen-nimisen pappis- ja säätyläissuvun lähtösuku, sillä Jacobuksen appi Henrik Jakobinpoika Kynsilaukka oli mahdollisesti v. 1630 kuolleen Nousiaisten kirkkoherran, Gregorius Henricin isä ja 1663 kuolleen kirkkoherra Henrik Georgii Lauckin isoisä. Ehkä Nousiaisten Gregorius ja Vihdin Jacobus olivat olleet opiskelukavereita.
Puotilan lienee 1630-luvulla omistanut ratsumestari Hans Ramsay ja se oli ollut hänen n. 1620 edesmenneen ensimmäisen vaimon Elin Andersintyttären suvun kotitila. Heillä oli n. 1610 syntynyt poika Hans Ramsay nuorempi, mutta isä Hans oli mennyt uusiin naimisiin n. 1625 ja asui ainakin itse luultavasti päätilallaan Someron Ihamäellä. Hans nuoremmastakin tuli sotilas, hänet mainitaan vänrikkinä ratsumestari Henrik Ekestubben alaisuudessa v. 1634, mutta hän kuoli Saksassa v. 1635. Nimi Ekestubbe on mielenkiintoinen tässä yhteydessä, sillä Ekestubbet olivat Vihdin valta-aatelia ja saattoivat ehkä ratkaista Jacobuksen nousun Vihdin kirkkoherraksi; joka tapauksessa Vihdin aateliset yrittivät myöhemmin huonolla menestyksellä yrittää nostaa Jacobuksen pojan Petruksen Vihdin seuraavaksi kirkkoherraksi isänsä jälkeen. Veli Laurentiuksen vaimo Brita n. vuodesta 1639 oli ilmeisesti Vihdin alilaamanni Lars Bertilinpojan tytär ja siten Ekestubbe-sukua. Laurentius omisti mm. yhden saarnakokoelman "Minun hyville holhoilleni sekä rackaille Svågereilleni ja heimolaisilleni", joista yksi oli yllä mainittu ratsumestari Henrik Larsinpoika Ekestubbe.
Jacobus osallistui 1651-56 useaan väitöstilaisuuteen (omnämnd i flere dissertationer vid Åbo Akademi) Turun Akatemiassa (per. 1640). Ottaen huomioon veljesten toiminnan vahvasti suomenkielisissä seurakunnissa, voitaneen olettaa heidän olleen suomenkielisiä, mutta heidän on täytynyt sen lisäksi osata ainakin ruotsia ja latinaa, mahdollisesti Turun alueelta kotoisin olevina ehkä saksaakin.
Jacobus kuoli viimeistään huhtikuussa 1660, jolloin Jacobuksen toinen puoliso, leski Gertrud anoi kahta armonvuotta (aika, jolloin papin perhe sai pitää tämän virkatulot ja asuttaa pappilaa). Kirkkoherra lienee haudattu Vihdin Pyhän Birgitan kirkon lattian alle, kuten oli tapana.
Jacobuksen pojalla Petrus Jacobilla ja Vihdin seurakunnan Pyhäjärven kappalaisella Jören Agricolalla oli kova taistelu vapautuneesta Vihdin kirkkoherruudesta. Ehkä osana tätä taistelua valitti leski Gertrud kuinka kappalainen Jören Agricola ”tunkeutuu kirkon tiloihin, päästää huoria kirkkoon ja kihlaa ja vihkii morsiamia ilman kirkkoherran tietoa” (”som intränger sig i pastoratet, tar horor i kyrkan, fäster och viger brudar utan pastoris vetenskap”). Gertrud haudattiin Vihdin (vanhaan Pyhän Birgitan) kirkkoon 18.1.1685. Jacobuksella oli lapset:
1. Petrus Jacobi Aquilinus, pappismies, ratsutilallinen Kotkaniemen kylässä, pso. n. 1672-3 Margareta Jörenintytär Agricola.
2. ? Elin Jakobintytär, haud. 1720, pso. mahd. ratsutilallinen Nils Jakobinpoika Palm, haud. 1710.
 |
J. Knutsonin n. vuonna 1845 tekemä kivipiirros, jossa Vihdin vanhan kirkon pääty on vielä pystyssä. Se sortui v. 1869. Horisontissa näkyy nykyinen kirkko. Vihdin vanha kivikirkko rakennettiin luonnonkauniille Vihdinniemelle Hiidenveden rannalle 1400-luvulla. Tämä Pyhälle Birgitalle pyhitetty kirkko oli suorakaiteen muotoinen. Pohjoisen puolella on runkohuoneeseen liittynyt ristiholvattu sa-karisto. Kirkon sisäkatteena oli puuholvi. Tässä ja sisäseinissä oli v. 1670 tehtyjä maalauksia ja kirkon ikkunoissa lyijylasitusta. Kirkon itäpuolella sijaitsi v. 1682 rakennettu puinen kellotapuli. Vainajia haudattiin kirkon lattian alle ja kirkon vieressä olevaan hautausmaahan. Kirkko alkoi 1700-luvulla rappeutua. Kosteus syövytti rakenteita niin, ettei korjauksista ollut apua. Kymmenen vuotta kestäneen tiilentekourakan jälkeen ryhdyttiin kesäkuussa 1770 rakentamaan uutta kirkkoa Hartanmäelle. |
jatkuu maanantaina 7.3.2011
Mistä tulivat Hemanus ja Wahlström Karjaalle?
 |
| Hemanusten perhe Karjaan rippikirjassa |
Joka tapauksessa Karjaan vuosien 1856-1865 rippikirjassa on Smedsin talon "isäntänä" Johan Gabriel Hemanus ja hänen vaimonaan Juliana Wahlström. Smedsin omisti tuohon aikaan läheinen Fiskarsin ruukki. Lampuoti Hemanuksen kerrotaan syntyneen Uskelassa 24.6.1810, kun taas rouva Wahlström olisi syntynyt Karjalohjalla 16.4.1807. Sekä Uskelan että Karjalohjan kastettujen luettelot löytyvät netistä, joten tietojen hakemisen voisi ajatella olevan todella helppoa.
Mutta pariskunnan kumpaakaan puolikasta ei löydy; Uskelassa/Salossa ei syntynyt yhtään sopivaa Johan Gabrielia vuonna 1810. Karjalohjalla Juliana -etunimen saaneita tyttölapsia ei syntynyt koko ao. vuosisadalla. Karjalohjalta ei löydy edes Wahlström -nimisiä miehenpuolia 1800-luvulta.
Jossain on siis jotain pahasti vialla. Tutkintaa helpottaa se tieto, että Salo-Uskelan Hämmäisten kylän talolliset ottivat joskus 1700-luvulla käyttöön sukunimen Hemanus. Oli heihin törmännyt kaukaisten sukulaisteni kautta ja merkinnyt itselleni suvun kantaisäksi vuonna 1749 syntyneen Juhon. Hänen vaimonsa Esterin sukujuuret vievät mm. Karjalohjan Lohjantaipaleen Passin taloon.
Tästä sukupuusta voisi olettaa löytyvän tuon em. Johan Gabrielin, mutta aivan näin hyvä tuuri ei ole. Ainoa vähän sinne päin oleva henkilö on Hämmäisissä 24.1.1811 syntynyt samanniminen poika. Hänen vanhempansa olivat Juho Hemanus ja vaimonsa Leena Kaisa Juhontytär. Pariskunta oli ensin isäntänä ja emäntänä Hämmäisillä, mutta viimeistään 1814 he muuttivat vaimon kotitaloon, Karjaskylän Akulle. Sen pidemmälle en ollut heidän elämäänsä seurannut.
Tarkemmin katsottaessa Hemanukset eivät jääneet loppuelämäkseen Akulle, vaan 1820-luvun taitteessa he ehtivät Angelniemen Pärnäspäähän talollisiksi. Mukana seuraavat Hämmäisillä ja Akulla syntyneet lapset, jotka saavat vuosien mittaan seuraa neljästä Pärnäspäällä kastetusta pikkusisaruksesta. Noin 14 vuoden päästä eli 1832 Hemanukset muuttavat Karjaalle. Viimeistään tässä yhteydessä Johan Gabrielin syntymäajaksi muuttuu tuo alussa mainittu 24.6.1810. Angelniemen kieltämättä sotkuiset rippi- ja lastenkirjat ovat varmasti edesauttaneet tämän erheen syntymistä.
Se, että kyseessä todellakin on sama henkilö kuin 1850-luvun Smedsin lampuoti, varmistuu Karjaan rippikirjoista nopeasti. Tietysti tähän samaan lopputulokseen olisi voinut päästä selaamalla Karjaan kirjoja ajassa taaksepäin, mutta toki valmiiksi koottua tietoa kannattaa hyödyntää.
Kun Johan Gabriel Hemanus näin sai vanhemmat, niin on aika katsoa Julianan perään. Hänen kohdallaan ajassa taaksepäin kulkeminen osoittautuu järkeväksi, sillä Lill-Sannäsin naapurista, Nybyn kartanosta löytyykin yllättäen itsellinen Erik Wahlström vaimonsa Caisa Berghardtin kera. Heille on merkitty vuosien 1830-1836 rippikirjaan neljä lasta ja äidin syntymäpaikaksi Kisko, kun taas Wahlström olisi ollut Lohjalta kotoisin.
Kisko ja Lohja ovat molemmat Karjalohjan naapureita, joten on loogista tarkastella näiden pitäjien kastettujen luetteloista Julianaa. Tuota pikaa löytyykin Kiskon Kirkonkylän Viikarin eli ruotsalaisittain Wikarsin talosta renkivouti Erik Larsson ja hänen vaimonsa Kaisa Berghardt. Heille syntyy tytär Juliana 6.4.1807. Tästä voi tehdä suoraan johtopäätöksen, että Julianan syntymäpäivä on jossain välissä muuttunut 10 päivää myöhäisemmäksi todellisuudesta. Samalla hänen isoisänsä paljastuu Larsiksi tai Lasseksi. Perheen tiimoilta löytyy muitakin omituisuuksia, sillä Kiskon ja Karjaan rippikirjoissa Erik on merkitty syntyneeksi Lohjalla. Tosiasiassa hänen Erik syntyi ja kastettiin Somerniemellä.
Käytännössä kaikki edellä mainitut henkilöt olivat suomenkielisiä. Salon Hämmäisten väen osalta tämän voi päätellä jo maantieteestä, mutta Kiskon osalta tilanne on hankalampi. Varsinkin pitäjän Uudenmaan puoleisella alueella asui myös ruotsinkielisiä. Onneksi Karjaan papisto on ollut ajan tasalla ja merkinnyt rippikirjassa pitäjän suomea puhuvien henkilöiden perään yksiselitteisen sanan "Fenno". Karjaa oli ruotsalaista aluetta ja raja suomalaisiin kulki suurin piirtein nykyisen Raaseporin pitäjän länsi- ja pohjoispuolen ulkolaidalla. Esimerkiksi Lohjalla sen eteläisimmät kylät olivat ruotsinkielisiä, kun taas muu osa pitäjää täysin suomenkielistä. Pelkistä sukunimistä Berghardt, Hemanus ja Wahlström ei voi siis päätellä yhtään mitään perheen kotikielestä, vaikka tähän suuri halu olisikin.
Hemanuksista sinänsä ei ole tietääkseni julkaistu kattaa listausta, vaikka he muodostavatkin melko mukavan Varsinais-Suomessa eläneen sukukunnan. Ylioppilasmatrikkelin avulla selviää, että Salon Hämmäisten Ylitalon rusthollarin poika Erik pääsi ylioppilaaksi Turussa vuonna 1650 sukunimellä Hemmaeus. Hänen veljenpoikansa pojanpoika oli taasen ylioppilas Gabriel Haemmanus vuosimallia 1745.
Jacobus Petri Boterus
Jacobus Petri Boterus (Jakob Petterinpoika, Jaakko Pekanpoika) mainittiin ensimmäisen kerran 1630, jolloin hän Halikon Puotilassa kirjoitti keskinäisen testamentin Anna Hinderintyttären tyttären Anna Mår-tenintyttärelle ja tämän toiselle puolisolle Henrik Henrikinpojalle. Jacobus kutsuu itseään silloin lisänimellä ”Boterus”, jonka oletetaan olevan johdettu Puotila-nimestä, ruots. Botila. Jacobus oli naimisissa luultavasti viimeistään 1622 turkulaiskauppiaan Henrik Jakobinpoika Kynsilaukan tyttären kanssa.
Jacobus oli kappalaisena Vihdissä viimeistään 1634. Vuoden 1639 talvi- ja kesäkäräjillä Espoossa (Vihdin eteläpuolen kylät kuuluivat silloin Espoon käräjäpiiriin) heinäkuun 30. ja 31. päivinä anoi Jakobus vahvistusta omistukselleen, erään Kotkaniemessä olleen autiotilan (myöh. nimi Pietilän Ylestalo) ja sen ottamista viljelykseen ja kruununverolliseksi. Tilan oli omistanut eräs emäntä Elin ja se oli ollut neljä vuotta autiona. Autiotilan omistus vahvistettinkin Jacobus Petrille.
Vihdin talojen lukumäärä oli jo varhain vakiintunut. Kotkaniemen kylässä oli 1550 ollut 7 taloa, 5 taloa 1580 ja 7 taloa 1600. Kotkaniemen kylästä kerrottiin 1600-luvun alussa: Pellot olivat soisia savipeltoja, mutta kuitenkin hyvät; kun kaikenlaista tarvemetsää sanottiin olevan, niin voinee olla sitä kaskimaaksikin. Niityt olivat hyvät, humalaa viljeltiin; kalastusta järvessä, josta saatiin pikkukaloja ja kuhaa; ei harjoitettu tervanpolttoa; syksyisin ja keväisin käyvä mylly.
Jacobus mainittiin Vihdin kirkkoherrana 1640 tai 1641 ja vanhimmat kirkon tilit Vihdin kirkonarkistossa ovat hänen ajalta. Jacobuksen veli tai velipuoli oli Laurentius Petri Aboicus ("Turkulainen"), myöhemmin Tammelinus ("Tammelalainen"), joka oli kappalainen Turussa 1634-40, Loimaan kappalainen 1636- (tai 1640- ) ja Tammelan kirkkoherra vuodesta 1648 alkaen .
Laurentiuksen arvellaan syntyneeksi n. 1605-10, mutta Jacobuksen on täytynyt olla heistä vanhempi ja syntynyt viimeistään vuosisadan vaihteessa, koska hänen poikansa Petrus oli syntynyt viimeistään 1620-luvulla. Laurentius kävi Turun katedraalikoulua ja sitten lukiota. Eräässä saarnakokoelmassaan sanoi Laurentius Turkua rakkaaksi syntymäpaikakseen.
Erään toisen tekstinsä ("Muutamat Christilliset Saarnat ja Selityxet Ioca-Päiwäisten Huomen- Ehto- ja Ruocalucuin", v. 1644) hän omisti erikoisesti suojelijalleen, aatelismies, hovioikeuden presidentti ja suurtilallinen Jöns Kurjelle ja mainitsee siinä vanhempiensa olleen "köyhiä": "...yhdexi nöyräxi kijtollisuden merkixi ja nij-den moninaisten hyväin töiden muistoxi cuin T[ei]dän A[rmonne] minua (nijn cuin ennen minun köyhiä Wanhembitani) vastaan ilman ansiota armo myöden on osottanut". Sanamuoto ehkä vihjaa siihen mahdollisuuteen, että Laurentiuksen ja Jacobuksen vanhemmat olivat olleet Jöns Kurjen palveluksessa.
jatkuu perjantaina 4.3.2011!
Jacobus oli kappalaisena Vihdissä viimeistään 1634. Vuoden 1639 talvi- ja kesäkäräjillä Espoossa (Vihdin eteläpuolen kylät kuuluivat silloin Espoon käräjäpiiriin) heinäkuun 30. ja 31. päivinä anoi Jakobus vahvistusta omistukselleen, erään Kotkaniemessä olleen autiotilan (myöh. nimi Pietilän Ylestalo) ja sen ottamista viljelykseen ja kruununverolliseksi. Tilan oli omistanut eräs emäntä Elin ja se oli ollut neljä vuotta autiona. Autiotilan omistus vahvistettinkin Jacobus Petrille.
Vihdin talojen lukumäärä oli jo varhain vakiintunut. Kotkaniemen kylässä oli 1550 ollut 7 taloa, 5 taloa 1580 ja 7 taloa 1600. Kotkaniemen kylästä kerrottiin 1600-luvun alussa: Pellot olivat soisia savipeltoja, mutta kuitenkin hyvät; kun kaikenlaista tarvemetsää sanottiin olevan, niin voinee olla sitä kaskimaaksikin. Niityt olivat hyvät, humalaa viljeltiin; kalastusta järvessä, josta saatiin pikkukaloja ja kuhaa; ei harjoitettu tervanpolttoa; syksyisin ja keväisin käyvä mylly.
Jacobus mainittiin Vihdin kirkkoherrana 1640 tai 1641 ja vanhimmat kirkon tilit Vihdin kirkonarkistossa ovat hänen ajalta. Jacobuksen veli tai velipuoli oli Laurentius Petri Aboicus ("Turkulainen"), myöhemmin Tammelinus ("Tammelalainen"), joka oli kappalainen Turussa 1634-40, Loimaan kappalainen 1636- (tai 1640- ) ja Tammelan kirkkoherra vuodesta 1648 alkaen .
Laurentiuksen arvellaan syntyneeksi n. 1605-10, mutta Jacobuksen on täytynyt olla heistä vanhempi ja syntynyt viimeistään vuosisadan vaihteessa, koska hänen poikansa Petrus oli syntynyt viimeistään 1620-luvulla. Laurentius kävi Turun katedraalikoulua ja sitten lukiota. Eräässä saarnakokoelmassaan sanoi Laurentius Turkua rakkaaksi syntymäpaikakseen.
Erään toisen tekstinsä ("Muutamat Christilliset Saarnat ja Selityxet Ioca-Päiwäisten Huomen- Ehto- ja Ruocalucuin", v. 1644) hän omisti erikoisesti suojelijalleen, aatelismies, hovioikeuden presidentti ja suurtilallinen Jöns Kurjelle ja mainitsee siinä vanhempiensa olleen "köyhiä": "...yhdexi nöyräxi kijtollisuden merkixi ja nij-den moninaisten hyväin töiden muistoxi cuin T[ei]dän A[rmonne] minua (nijn cuin ennen minun köyhiä Wanhembitani) vastaan ilman ansiota armo myöden on osottanut". Sanamuoto ehkä vihjaa siihen mahdollisuuteen, että Laurentiuksen ja Jacobuksen vanhemmat olivat olleet Jöns Kurjen palveluksessa.
 |
| Näist näen ja iloidzen Weli raka, Että Jumalan sanas olet harras: Neuwol, Opil, Kirjain Kirjoituxil, Saarnattiun myös Saarnais präntäyxil, Suomel näin kansas suot tilan oppi, Jumala kuing kijtä aina sopi: Ylös-noustua huomeltain varhain, Wilja naut(ti)tes, ja ehton hiljain Herra, joka kijtoxen kungin kuulkoon, Sinus ain vastakin waikuttakon; Culutoxes myös täysin täyttäkön; Näitä myös suld wiel enämbi nähtäkön. Fraternae recordationis g. appos. Jacobus Petri P. Wichtensis Kirjasta: Selityxet Jocapäiväisten Huomen, Ehto ja Ruocalucuin eli siunausten yxikertaisill saarnoill, edespannut Laurentius Petri Aboico, Turku 1644. |
jatkuu perjantaina 4.3.2011!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Suku Forumilla esitettiin kysymys koskien Suomusjärven Taipaleen kylän Falkin taloa. Eräs kaukainen serkkupoikani, ratsumestar Krister Thauv...
-
Oluenpanija Fromholtz vastaan isännöitsijä Tallqvist Vuoden 1894 joulukuussa ratkaistiin raastuvanoikeudessa Näsijärven Oluttehdasta koske... -
Veljekset Onni Kullervo ja Kalle Rentto hankkivat vuonna 1927 omistukseensa Auran keskustassa sijainneen nahkatehtaan, jonka nimi oli yks...
