Stadin kundin jäljillä.....

Yle Areenasta löytyy historiasta kiinnostuneelle päiväkausiksi kuunneltavaa. Itse olen viimeisten parin vuoden aikana kuunnellut useamman kerran taiteilija Georg Malmstenin haastattelua, jossa tämän oman aikansa supertähti antaa itsestään kerrassaan hurmaavan kuvan. Tästä sitten juolahti mieleen etsiä hänen esipolviaan, sillä valmista esitystä en ole ainakaan itse vielä löytänyt.

Tehtävä ei ollutkaan ihan helppoa, sillä sen yhteydessä jouduin jälleen kerran tutustumaan Helsingin pitäjän rippikirjoihin ja muihin dokumentteihin. Vaikka ne on 1800-luvun loppupuoliskolla kirjoitettu sinänsä melko kauniilla käsialalla, tekee yksinkertaisesti valtava henkilömäärä etsinnät hankaliksi.

Useissa eri lähteissä Georg Malmstenin kerrotaan syntynyeen 27.6.1902 rikosetsivä Karl Jarl M:n ja hänen venäläissyntyisen vaimonsa Eugenie Petroffin kolmesta lapsesta vanhimpana. Syntymäpaikaksi "stadin kundille" on luonnollisesti merkitty Helsinki. Tuohon aikaan Helsinki ja Helsingin pitäjä olivat kaksi aivan eri seurakuntaa. Valitettavasti Helsingin kastetuista ei kesäkuulta 1902 löydy Karl Malmstenille ja Eugenie Petroffille yhtään lasta. Myöskään Helsingin pitäjän kastettujen luettelo ei kirjaa yhtään Malmstenien lasta. Tässä yhteydessä huomasin mukavana lisäoppina, että Helsingin kastettujen luettelossa aukeaman vasemmalla puolella olivat poikalapset ja vastaavasti oikealla tytöt.

Jätin tuon asian tutkimuksen alle ja siirryin hänen vanhempiinsa. Helsingin Yliopiston "Kansalaishistoria/muisti" hankkeen nettisivuilta löysin jo aiemmin lukemani Liisa Nordmanin tekstin, jossa hän esittelee Lestikujalla asunutta Åberg-sukua. Eräs tämän perheen jälkeläisistä oli 13.10.1854 syntynyt Amanda Elvira/Alvina Åberg, jonka nai 11.1.1879 kivityömies Karl August Malmsten. Tämän pariskunnan poika oli Georg Malmstenin isä Karl Jarl, joka oli syntynyt 1.4.1883 ja vihitty 1902 Eugenian kanssa.

Amanda Elviran vanhemmat olivat Robert Reinhold Åberg, s. 6.6.1829 Tuusulan Vanhakylässä sekä tämän vaimo Amanda Lovisa Kyrklund, s. 12.3.1831 Helsingin pitäjän Ylästöllä. Tätä sukulinjaa pääsee isän puolelta taaksepäin helposti em. Liisa Nordamin esitystä tutkimalla, sillä Robert Reinholdin vanhemmat olivat Tuusulan Vanhakylän ja Helsingin Riipilän muonatorppari Jakob Johan Åberg (s. 1794) sekä vaimonsa Anna Sofia Rönnqvist (s. 1794). Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että Amanda Elvinan sukulaispoika Edgard Åbergia mainitaan hyväksi viulistiksi. Hän soitti ajan iskelmiä korvakuulolta ja oli lisäksi taitava muotokuvamaalari.


Jakob Johan Åbergin ja Anna Sofia Rönnqvistin esivanhempiin en ole toistaiseksi ehtinyt, joten totean vain viimeksi mainitun olleen vihille mennessään vuonna 1821 piikana Vanhakylän kartanossa. Samaan aikaan Jakob Johan, jonka syntymäaika vaihtelee rippikirjoissa (1793/94) oli muonatorpparina samassa kylässä, Grännäsissä. Jakob Johanin patronyymiksi paljastuu Jacobsson hänen omien lastensa kastemerkintöjen kautta. Eräs Jacob Åberg asui Jakob Johanin syntymän aikoihin Kellosken ruukilla, mutta sukuyhteyttä en ole havainnut näiden kahden herran välillä. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä ettei sellaista voisi olla.

Palataksemme Karl Jarl Malmstenin sukuperään, täytyy meidän tutkia Helsingin pitäjän kastettujen luetteloita sekä rippikirjoja.  Kastettujen luetteloista löytyy todellakin 1.4.1883 syntynyt Karl Jarl ja mukavasti samasta yhteydessä mainitaan rippikirjan sivu 1158. Mainitulla sivulla onkin sitten Karl Jarl, joka on vanhempiensa Karl August M:n ja Amanda Åbergin viidestä lapsesta toiseksi vanhin. Tosin kaksi lapsista menehtyy vuosien 1880-1889 aikana. Eloon jäävät isoveli August Fridolf ja pikkusisko Johanna Alvina. Seuraavasta rippikirjasta perhe löytyy sivulta 500 ja tuolloin myös selviää heidän asumansa torpan nimi, Nallebacka.  Tosin he muuttavat sieltä 1890-luvun alkupuoliskolla.

Isä Karl August syntyi 14.11.1851 Helsingin pitäjän Malmin kylän Stenbackan torpassa muonatorppari Karl Fredrik Malmstenin ja Maja Lena Wikströmin perheeseen.  Tämän tiedon avulla pääsee viimein hyödyntämään HisKiä, sillä pariskunnan vihkiminen löytyy tuon mainion apuvälineen kautta.

Helsingin pitäjän kastettujen luetteloita on tuhoutunut pitkältä ajalta, mutta onneksi seurakunnassa pidettiin lastenkirjoja. Niistä löytyy nopeasti Karl Fredrik Malmsten, joka oli kotoisin Stenbackan torpasta. Sukunimihän on tullut näppärästi kylän nimestä Malm. Syntymäajaksi on merkitty 1.12.1815, jonka sitten käy ilmi myös myöhemmistä rippikirjoista.
Lastenkirja kertoo Karl Fredrikin isän nimeksi Karl Gustaf Malmsten.

Itseasiassa Karl Gustaf Malmsten ei asunut perheineen Malmilla, vaan Pukinmäessä. Stenbacka on nimittäin rippikirjoissa "Boxbackan" alaisuudessa. Vuosien 1816-1826 rippikirjasta paljastuu Karl Gustafin syntymäajaksi vuosi 1793 ja ensimmäiseksi puolisoksi Stina (s. 1791-k.1820), joka on merkitty syntyneeksi Tuusulassa. Toisaalta Karl Gustafin vanhemmatkin olivat olleet torppareina Stenbackassa; Elias Malmsten syntyi 1764 ja vaimonsa Anna Hansdotter. kahta vuotta aiemmin. Syntymäajat siis rippikirjasta, joten ne voivat heittää hieman todellisuudesta. Karl Gustafin toinen puoliso Anna Maja Berg(?) oli syntyisin Sipoosta. Kysymysmerkki sen takia, että rippikirjassa nimi on kirjoitettu harmillisen sotkuisesti.

Amanda Lovisa Kyrklundin vanhemmat jäivät vielä mainitsematta. He olivat Ylästöllä asuneet pitäjänsuutari Karl Gustaf Kyrklund (s. 1794) ja vaimonsa Ulrika Åberg (s. 1803). Mielenkiintoista on huomata tuo Ulrikan sukunimi (kts. edellä). Kar Gustaf Kyrklund ja "talollisen tytär" Ulrika Åberg vihittiin Helsingin pitäjässä lokakuun alussa vuonna 1823. Tuolloin suutari Kyrklund asui Veromiehenkylässä. Ulrikan vanhemmiksi paljastuvat rippikirjoista Tolkinkylän (Tolkbyn) Bökarsin isäntäpari Anders Åberg (s. 1793) ja Lena Sofia Wenqvist (s. 1792).

The Most Beautiful Mummy In The World and Its Mystery

Sukututkimuskurssille Lietoon!

Liuksialan kartanon tilikirjaa vuodelta 1576
Arkistolaitos

Tule oppimaan, miten voit harrastaa sukututkimusta kotonasi, omalla tietokoneellasi. Tutustumme internetistä löytyviin tietolähteisiin, joiden avulla jokainen voi selvittää sukujuuriaan mukavasti ilman arkistokäyntejä.

Osallistuminen ei edellytä omaa tietokonetta tai edes tietotekniikan tuntemusta. Tärkeintä on innostus omien juurien löytämiseen ja historiaan.

Kurssin jälkeen sinulla on perusvalmiudet omien esivanhempiesi tutkimiseen, vaikkapa omalta kotisohvaltasi käsin. Max 15 opiskelijaa.


25€/15t
Tarvasjoen koulu, Lieto
ma 16.2.- 16.3. klo 18.00- 20.30

Vihdin Hacklinit

Vihdin talojen lukumäärä oli jo varhain vakiintunut. Kotkaniemen kylässä oli 7 taloa 1550, 5 taloa 1580 ja 7 taloa 1600. Jo 1600-luvulla tuli kylänosan nimeksi Pietilä, ehkä siellä asuneen pappismiehen Petrus Aquilinuksen mukaan; kylän alkuperäinen nimi jäi hiljalleen Kotkaniemen kartanolle.

Eräs Markus Jöraninpoika oli vuosina 1590-1639 sen talon isäntä, joka myöhemmin tultiin tunte-maan Pietilän Alestalona. Hänen puolisonsa oli Kajsa Perintytär. 

Kotkaniemen kylästä sanottiin eräässä katselmuksessa 1600-luvun alussa: Pellot olivat soisia sa-vipeltoja, mutta kuitenkin hyvät; kun kaikenlaista tarvemetsää sanottiin olevan, niin voinee olla sitä kas-kimaaksikin. Niityt olivat hyvät, humalaa viljeltiin, tarvemetsää kaikenlaista; kalastusta järvessä, josta saatiin pikkukaloja ja kuhia; ei harjoitettu tervanpolttoa; syksyisin ja keväisin käyvä mylly.

Markuksella ja Kajsalla oli ainakin pojat Henrik (talon isäntä 1640-80) ja Bertil Jöraninpoika (1681 -87).

***

Kun aika oli jättänyt vanhemmat, tuli talon isännäksi ensin Henrik Markuksenpoika vuosiksi 1640-80. Hän näytti kuitenkin kuolleen lapsettomana, sillä nähtävästi nuorempi veli Bertil Markuksenpoika oli Alestalon isäntä 1681-87. Bertilin vaimo oli nimeltään Anna. 

***

Simon Bertilinpoika oli Pietilän Alestalo isäntä 1688-1728. Hän lienee ollut Bertil Markuksenpojan poika. Simonin puoliso oli Kristina Henrikintytär, joka oli ehkä se Pietilän Alestalon "vanha muori", joka kuoli 90 v. iässä 29.9.1738 (s. noin 1648) ja haudattiin vanha Birgitan kirkon lattian alle, kuten kaikki muutkin alestalolaiset näyttävät tulleen.

Heillä oli nähtävästi (ainakin) lapset: Elin Simonintytär, s. 10.4.1690, Henrik Simoninpoika, s. 11. 6.1693, Maria Simonintytär, s. 2.4.1695,  Johan Simoninpoika, s. 9.12.1701, sekä Simon Simoninpoi-ka, 1702-40, Alestalon isäntä vuosina 1729-40, pso. Maria Nilsintytär, s. noin 1709.

***

Kotkaniemen kylää vuonna 1700.

Simon Simoninpoika, s. 1702, oli Alestalon isäntä 1729-40. Hänet haudattiin jo 38 vuoden iässä vanhan Birgitan kirkon lattian alle 17.2.1740. Hänen vaimonsa oli Maria Nilsintytär, joka meni 28.10. 1740 uusiin avioihin Karl Gabrielinpojan kanssa Pyölistä; heillä oli ainakin 2 lasta.Karl k. 1787 74 v. iässä. Vanha Alastalon emäntä Maja Erikintytär (?) kuoli 1781, 72 v. iässä.

Simonin ja Marian lapsia olivat:

1. Simon Simoninpoika, 1726-92, Alestalon isäntä, pso. Margareta Abrahamintytär, k. 1807. 

2. Erik Simoninpoika, s. 7.3.1730. 

3. Maria Simonintytär, s. 11.3.1733. 

4. Lisa Simonintytär, 1736-1740. 

5. Johan Simoninpoika, 1738-1740. 

6. Johannes Simoninpoika, s. 14.10.1739.

  

***

Simon Simoninpoika, 1726-92, Alestalon isäntä, avioitui 17.6.1755. Puoliso oli naapuritalossa asuva Margareta Abrahamintytär, s. 1738. Margareta oli ilmeisesti oletettujen vanhempiensa, Abraham Danielinpojan ja Margareta Michelin-tyttären, ainoa lapsi  . Abraham ja Margareta olivat avioituneet 30.11.1725. Aviomerkinnässä ei ole Abrahamin kotipaikkaa merkittynä, mutta ammatti oli kankuri. Margareta oli piika (pig.; voi myös tarkoittaa nuorta, hyvämaineista naista yleensä) Vihdin Lahdesta. 1738 mennessä vaihtoi Abraham ammattia kankurista rakuunaksi ja hänelle tuli sukunimi Gröndal  . Pietilän rakuuna Abram Gröndal haudattiin 46 v. iässä 28.4.1754. Äiti-Margareta, rakuuna Gröndalin leski, merkittiin kuolleeksi vanhuuteen 72 vuoden iässä 8.4.1780 Pietilän Alestalossa, jonne hän nähtävästi oli muuttanut tyttärensä talouteen.

Abraham Danielinpojan isä lienee melkoisella varmuudella   ollut Daniel Knutinpoika (Knutson, Cnutzson, Cnuttson), kankuri (lijnwäfw.) ensin Vihdin Suontaan kartanolla, jossa hänelle ja vaimolle Ingeborg Karlintyttärelle 6.1.1700 syntyi tytär Ingeborg (pso. 1725 Vihtjärven Niemen räätäli Mats Weiner). Daniel lienee ollut ajan tapaan mukaan tyypillinen kartanonkäsityöläinen, joka tarvittaessa myös osallistui muihinkin töihin. Daniel oli ehkä opiskellut ammattiinsa jonkin kankurimestarin luona esim. Porvoossa tai Turussa. Jokin näistä rannikon kaupungeista (tai Ruotsi) voi myös olla pariskunnan lähtöpaikka, koska nimet Daniel, Knut ja Ingeborg olivat jokseenkin harvinaisia Vihdissä. Daniel ja Ingeborg saivat vielä Kourlan kartanolla asuessaan lapset Karlin (28.6.1701), Kristerin (6.8.1704) ja nähtävästi siis Abrahamin 1708.

Niinä aikoina Vihdissäkin maksettiin veroa lasi-ikkunoista. 1747 niitä oli Pietilän Alitalossa 6 kpl; niissä vihtiläistaloissa, joissa yleensä oli lasi-ikkunat, oli niitä keskimäärin 5,4 kpl. 

1760-luvulla lunasti Simon Alestalon kruunulta perintötilaksi. Simon kuoli 10.8.1792 ja "vanha emäntä Gretha Abrahá" 1807. Heillä oli lapset:

1. Johan Simoninpoika, 1759-1820, Alestalon isäntä, 2. pso.1797 Margareta Aquilinus. 

2. Maria Simonintytär, 1762-62. 

3. Simon Simonintytär, 1764-66. 

4. Jakob Simoninpoika, 1767-76. 

5. Erik Simoninpoika, s. 1770 (lienee se sama Alestalon lapsi, joka 1776 haudattiin 6 v. iässä nimellä "Gabriel"). 

6. Margareta Simonintytär, 1773-76. 

7. Maria Lena Simonintytär, 1775-76. 

8. Gustav Simoninpoika, 1779-79. 

9. Erik Simoninpoika, 1781-86.

***

Kaikkinensa yhdeksästä lapsesta ainoa aikuisiän saavuttaneesta Johan Simoninpojasta, 1759-1820, tuli seuraava Alestalon isäntä. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1791 oli talollisen tytär Ulrika Henrikintytär Tarttilasta. Ulrika kuoli lapsivuoteeseen jo 1796.

Johanin toinen vaimo helmikuussa 1797 oli Margareta Aquilinus Pietilän Välitalosta. Margareta kuoli 73 vuoden iässä 19.12. 1833. Heillä oli lapset:

1. Henrik Johan Johaninpoika, 1800-01. 

2. Maria Lovisa Hacklin, pso. 1825 Tarttilan isäntä Karl Gyllström. 

3. Fredrik Hacklin, 1802-68, Alestalon ratsutilallinen, pso. 1829 Ulrika Lovisa Askolin, synt. 1809 Lohjansaaren Askolan Ylitalo. 

4. Gabriel Hacklin, s. 18.8.1805.

  

***

Fredrik Johaninpoika, 31.7.1802-1868, otti nimen Hacklin, kuten iso osa hänen äitinsä sukua; jo Fredrikin ensimmäisen lapsen syntymämerkinnässä on hänen nimensä "Haklin". Nimi lienee muunnos nimestä Aquilinus. Hänen vaimonsa oli Ulrika Lovisa Askolin, synt. 22. 5.1809 Lohjansaaren Askolan Ylitalossa, muutti Vihtiin 6.11.1829, k. 10.9.1850 punatautiin. 

1. Hedda Sofia Hacklin, 26.3.1830. 

2. Ulrika Vilhelmina Hacklin, s. 2.9.1832, pso. 1853 mennessä Sven Erik Olin, Ruskelan Alitalon ratsutilallinen, s. 1829. 

3. Maria Fredrika Hacklin, 6.1.1835. 

4. Karl Fredrik Hacklin, 13.7.1837. 

5. Johan Edvard Hacklin, 3.11.1839. 

6. Claes August Hacklin, 14.7.1842. 

7. Amanda Gustava Hacklin, 21.7.1844- 25.7.1844. 

8. Kuolleena syntynyt lapsi, 17.1.1847.

Putkiradioiden aikaan

Vuonna 1971 isotätini Naima Verhola (1905-1981) lahjoitti minulle oman putkiradion. Se tuotiin kotiimme oikein taksikyydillä. Kyseessä oli saksalaisen Blaupunktin malli Verona 2606. Blaupunkt perustettiin jo vuonna 1923, mutta vuoteen 1938 se tunnettiin nimellä The Ideal. Nimen muutoksen taustalla oli yhtiön valmistamien kuulokkeiden ilmiöimäinen myynti. Jokainen kuuloke leimattiin sinisellä pisteellä ja vähitellen kuluttajat oppivat kysymään yksinkertaisen "blaupunktien" perään. Tämä sitten otettiin yhtiön nimeksi ja sillä nimellä Blaupunkt toimii yhä edelleen. Yhtiön saavutuksiin kuuluu myös jo 1932 esitelty autoradio, joka oli esikuvana myöhemille mallistoille kautta koko maailman.

Verona 2606 -mallistoa tuotettiin vuodesta 1959 lähtien . Valmistusmateriaaleina olivat puu, muovi ja lasi. Radio toimii edelleen mainiosti, mutta uudemmissa taloissa ongelmaksi tulee virtapistoke. Blaupunktissa on maadoittamaton pistoke, joten myös pistorasian täytyy olla vastaavanlainen.

Henkilölle, joka ei ole koskaan putkiradiota käyttänyt, voi tulla pienenä yllätyksenä lämpenisaika. Radioputket vaativat nimittäin muutaman hetken, ennenkuin ne ovat käyttökunnossa. Näin putkiradio ei sovi kaikista hätäsimmälle kuulijalle. Toisaalta aaltoalueita löytyy useita, joten sopivan antennin avulla Verona 2606:lla voi kuunnella vaikkapa puolalaisia, saksalaisia ja englantilaisia radiolähetyksiä. Tästä muistuikin mieleeni jo ammoin unohtamani asia; olin 1980-luvun alussa BBC:n suomenkielisen toimituksen koekuuntelijana. Tehtävänä oli määräajoin lähettää heille kaavake, jossa kerrottiin edellisten viikkojen kuuluvuuksista Suomessa. Lähetyshän tapahtui Lontoosta. Jossain vaiheessa, kenties opiskeluiden takia, tuo kuunteluharrastus jäi. Ehkäpä tämän äidin luota kannetun Blaupunktin kanssa tulee taas trimmailtu Keski-Euroopankin aaltoalueille.

Hellaksen makeisista

Näin joulun aikaan on sopivaa palata erään makeistehtaan vaiheisiin, joista kirjoittelin reilut kuusi vuotta sitten näin.


Tällä viikolla sain aiheeseen liittyen lisätietoja, jotka julkaisen tässä lähettäjän luvalla;

Mielenkiintoinen artikkeli ja kyllä tapahtumat menivät suurinpiirtein niin kuin olet selostanut.
Rudolf Gardberg osti makeistehtaan 15 lokakuuta 1910, 25.322 markalla, mutta osakkaana oli agentuuriyritys Hugo Gardberg & Co., eikä yksinomaan Hugo Gardberg.
Rudolf oli muuttanut Tammisaaresta Turkuun 1890-luvulla ja sai pestin A.A. (Alexej Alexejewitsch) Krjukoff´in agentuuriliikkeessä, jonka veli Hugo osti myöhemmin. Krjukoff oli entinen 7:nnen Linjarykmentin rumpali.
Hugo Gardberg ja A.A. Krjukoff-yritys teki konkurssin ja v. 1898 Hugo perusti Hugo Gardberg & Co, jossa isoisäni ja Hugo´n vävy Alfred Alexej Wilén oli osakkaana 1898-1905. 
(Alfred Wilén´in äiti Olga oli Alexej Krjukoff´in tytär ja toinen tytär Maria "Majken" oli ollut kuuluisan turkulaisen kauppiaan Alfred Jakobsson´in veljen Oskar Frithiof Verner´in* kanssa naimisissa, joka toimi kauppiaana Uudessakaupungissa ja erosivat v. 1891).
 
Rudolf Gardberg´in poika Bertel Rudolf Gardberg toimi myöhemmin Hellaksen teknisenä johtajana.
 
Eino Jutikkala´n kirjassa " Puoli Vuosisataa Elintarviketeollisuutta" mainitaan, että Rudolf Gardberg´in siirtomaatavarakauppa olisi sijainnut Linnankatu 17 kauppahallin vieressä. 
Rudolf Gardberg toi viintä ulkomailta ja pullotti itse viininsä.  Vilä muutettuamme v. 1945 Helsinkiin isäni käytti Gardberg´in viinipullon lyijykapseleita kun hän teki lahjaksi jouluglögejä.
Paitsi makeisia Hellas valmisti ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kärsämäessä makarooneja ja pani olutta.
 
Toinen turkulaisyritys, jolla oli kreikkalainen nimi oli Leipätehdas Ipnos. joka tarkoittaa uunia kreikaksi. Sen perusti v. 1912 Arthur Joakim Vilén, joka oli isoisäni isän velipuoli. Arthur ja hänen velipuolensa Albert olivat v. 1907 perustaneet yhtiön Bröderna Vilén, joka myöhemmin muutti nimensä Vilénin Tehtaaksi ja sijaitsi Hämeenkadun ja Kerttulinkadun kulmassa, jossa vielä tänäpäivänä toimii terveysasema. Nykyisin rapattu ja maalattu entinen tehdasrakennus on rakennettu kalkkihiekka-tiiliskivistä, joita valmistettiin Hangonniemen Tvärminnessä, kalkki laivattiin proomuilla Särkisalon Kaukasalosta.
Tiilitehtaan ja Ab Ekö Ångsåg´in suurin osakkeenomistaja oli Albert Vilén.
 
Huhtamäki-yhtymä osti myöhemmin sekä Hellaksen, että Ipnoksen.
Toinenkin turkulainen yritys, jonka juuret olivat Särkisalossa oli Henrik Albert Engman´in omistama Turun Panimo, joka sijaitsi Aninkaistenkatu 16.
 
Hyvää Joulua
Rainer Donald* Wilén

Eräs kummallinen tapaus

“CONTINUATIO HISTORICA CUM MEMORABILIBUS”  p98  §25


Nybyggaren Wijtasaaris hustru Helena Thomaedotter födde år 1758 d. 24. Januarii et piltebarn effter hennes egen uträkning tre månader före den naturliga tiden.  Barnet kom till doop och kallades Gabriel.  Modren äfven, som förut warit sjuklig, till någorlunda hälsa, men hoos bägge är något besynnerligit at anmärcka.


Hoos barnet är såsom för något besynnerligit at ansee, at det under de 3 månader, som det borde ligga i det fördolda, låg inwicklad uti ylle och skin på en warm ugn elr spishålla, hwarcken åt elr förtärde någon föda, utan hade allenast en försokrad lapp i munnen, den han sugade, följachteligen kunde ei heller deraf hafwa någon naturlig afgång.  Man hörde honom aldrig gråta, men wäl lät han genom et besynnerligit matt läte och rörelse märcka, då honom fältes hans jämna wärma.  Omsider då hans naturliga födelsetid inföll, begynte han först äta, gråta och i alt bärga sig som andra nysfödda barn. Gåssen lefwer än och är snart twå åhr gammal.

Hoos modren deremot kan det för något sällsamt ansees, at ehuru hon med wanlig wärck och sweda i förtid framfödde detta sitt barn och dereffter återkommit till en tämmelig hälsa, så kände hon icke thess mindre, då barnet effter naturlig räckning bordt födas, de wanliga födsel wärckarne.