Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

2.1.2018

Karjataudin uhrit

Naaranoja oli aikanaan kahden talon muodostama kylä tai pikemminkin yksinäistalo, joka oli jaettu kahtia. Kun kirkkoherra aloitti vuosina 1878-1887 käytössä olleen rippikirjaniteen täyttämisen, merkitsi hän toisen talon isännäksi Juha Kustaa Juhanpojan, kun taas toisen puolikkaan isäntänä tavataan Samuel Aleksanterinpoika. Viimeksi mainittu oli syntynyt 1812 ja Juha Kustaa 1855. Kyseisessä rippikirjassa on Samuelin kohdalla nimen edessä synkän oloinen risti, sillä hän kuoli heinäkuussa 1880. Haudattujen luettelon on kuolinsyyksi merkitty karjatauti.

Sanomalehti Uusi Suometar kertoi Naaranojan isännän kuolemasta elokuisessa numerossaan samana vuonna. Pöytyän nimismiehen mukaan heinäkuun 10. päivänä oli Naaranojan rusthollissa huomattu erään lehmän olevan vakavasti sairaana. Tämän takia Juha Kustaa ja Samuli Naaranoja päättivät teurastaa elukaan. Kolmanneksi lahtariksi tuli Samuelin vaimo Liisa Heikintytär. Kun lehmän nahka oli sitten saatu käsiteltyä ja liha suolattua, alkoivat Samuelin ja Liisan kädet ns. ajettumaan. Muutamia päiviä myöhemmin talosta kuoli sika, joka oli teurastuksen jälkeen syönyt lehmän sisälmyksiä. Samuli Naaranoja teurasti vielä toisenkin lehmän sian kuoleman jälkeen. Tämä lehmä ilman nahkaa ja sika kaivettiin nyt heti kuoppaan. Kuitenkin vasta 10 päivää myöhemmin eli 24. päivä heinäkuuta päätettiin maahan kätkeä myös suolattu liha ja vuodat. Tässä vaiheessa rusthollari Samuli Naaranoja oli jo vainaa. Hän oli saanut lehmästä jonkun tartunnan teurastuksen yhteydessä. Tartuntareitti oli hänen kädessään ollut näppylä.

Kaulansuun kylässä, Kaarlo Heikkilän luona kuoli myös lehmä 23. päivä heinäkuuta. Lehmä avattiin, mutta kuopattiin saman tien maahan. Nimismiehen mukaan tätä karjatautia oli Naaranojan ja Kaulansuun kylien lisäksi tavattu Kosken kappelissa. Siellä kuoli neljä lehmää ja kaksi sonnia. Näin elukoiden menehtymisen aiheutti hyvin luultavasti pernarutto. Nimismies päättikin kutsua alueesta vastaavan eläinlääkärin tekemään tarkempia tutkimuksia.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Auranmaata kohtasi karjaa tappava kulkutauti. Tasan 10 vuotta aikaisemmin oli maamme itäosista levinnyt Turun lääniin hevoselle kohtalokas sairaus. Tuolloin Pöytyällä ja Yläneellä ainakin 13 hevosta kuoli tautiin.  Tartunta huomattiin siitä, että hevonen ei muutamaan päivään halunnut syödä. Sen jälkeen silmät alkoivat turvota vuotaen limaista nestettä. Koko eläin hikoili kylmää hikeä. Kävely muuttui hoiperteluksi ja takapää rampautui.

Eläinlääkäri opasti tuolloin omistajia huolehtimaan rehun tuoreudesta. Homeista tai ummehtunutta rehua ei saanut antaa. Jos kuitenkaan muuta ei ollut saatavilla, piti rehua liottaa keittosuolaliuoksessa. Hevoset täytyi myös pitää lämpiminä eikä niillä saanut teettää kovaa työtä. Jos tallissa oli useita hevosia, piti lopuksi ilmanvaihtoa tehostaa.

Suomen ensimmäinen eläinlääketieteen tutkinnon suorittanut eläinlääkäri oli tiettävästi Mårten Lindforss. Lindforss sai tutkintonsa Tanskan Kuninkaallisesta eläinlääkärikoulusta. Tutkintoon sisältyi hevostieteitä, kotieläinten anatomiaa, sairauksia ja kirurgisia leikkauksia sekä lääkeaineoppia ja hevosen kengittämistä. Hän tosin asui melko kaukana Auranmaalta, Kuopiossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...