Tappelusmies Samsten

Venäläinen sotilaskartta
Hörneforsin taistelusta

Pöytyän Lankkisten kylän sepälle, Juho Antinpojalle ja vaimo Valpuri Tuomaantyttärelle syntyi syyskuussa 1790 poika, jolle he antoivat nimen Mikko. Isä Juho mainitaan myöhempinä vuosina sukunimellä Samsten ja tätä samaa nimeä myös Mikko alkoi aikuisena käyttämään. Isä Juho kuoli vuoden 1800 paikkeilla. Mikko lähti 1806 rengiksi Kantolaan ja sieltä edelleen Haverin torpparin rengiksi.

Suomen Sodan 1808-1809 alkaessa Mikko Samsten värväytyi armeijaan. Ensimmäinen taistelu, johon Samsten joutui, käytiin Kaarinan Yli-Lemun kartanon mailla. Ruotsin armeijan vahvuus oli n oin 2800 miestä, joita vastaan Venäjä asetti reilut 3600 miestä. Kaksipäiväisen ankaran taistelun jälkeen ruotsalaisten joukoista oli kaatunut yksi upseeri ja 59 miehistöön kuulunutta. Haavoittuneita oli toista sataa. Taistelu tai kuten näitä tapahtumia 1800-luvun puolella nimitettiin, tappelus päättyi ruotsalaisten vetäytymiseen.  Mikko Samsten kuului luultavasti luutnantti von Vegesackin johtamiin vapaaehtoisiin tarkka-ampujiin. Sodan kuluessa Mikko taisteli Kaskisissa, Lapväärtin pitäjässä ja monessa muussa paikassa. Dramaattisimpia hetkiä Mikon elämässä saattoi olla Hörneforsin taistelu heinäkuussa 1809 nykyisen Ruotsin puolella. Venäjän armeija oli edennyt aikaisemmin Länsi-Pohjasta Uumajan suuntaan valloittaen kaupungin toukokuun lopulla.

Sodan loputtua lähti Samsten vielä kaueammaksi. Hän osallistui Saksassa Guterbockin ja Leipzigin taisteluihin. Viimeksi mainitussa tappeluksessa hän haavoittui ”ristiluitten” kohdalle. Saatuaan eron sotapalveluksesta vuonna 1813 Mikko Samsten palasi kotimaahan toimien Suomen tarkka-ampujapataljoonan sairashuoneen päällysmiehenä. Vihdoin 1833 sai Samsten ”Suomen sotamiesten huoneen” varoista vajaan seitsemän hopearuplan vuosittaisen eläkkeen 22 vuoden uskollisesta palveluksesta. Mikko Samsten onnistui siis sujuvasti siirtymään Ruotsin armeijasta Venäjän suuriruhtinaskunnan Suomen armeijaan. Huomattavasti korkeammalla tasolla sen teki Auranmaalla a mm. Tarvasjoen Juvan kartanossa syntynyt Kustaa Mauritz Armfelt.

Eron saatuaan asettui Mikko Yläneen Uudenkartanon Ristimäen torppaan. Vuonna 1825 hän meni naimisiin Magdaleena Henrikintyttären kanssa, joka oli sotilas Henrik Friskin lapsi Vesilahdelta, Pirkanmaalta. Yläneelle tuli myös Magdaleenan iäkäs äiti Kreetta Juhontytär.

Mikolla ja Madgaleenalla saivat Yläneellä kuusi lasta, Juho Mikon, Magdaleenan, Johannan, Kaarle Kustaan, Jeremiaan ja Tapanin. Mikko elätti perhettään räätälin työllä, mutta oli vanhemmiten hyvin sairaalloinen. Hän kuoli 1859. Leski Magdaleena asui Ristimäellä leskenä ja menehtyi vanhuuden heikkouteen syksyllä 1876. Lapsista pojat Kaarle Kustaa ja Tapani olivat jo 1850-luvun alkupuoliskolla muuttaneet Tammelaan. Jeremiaan tie vei ensin Uudenkartanon rengiksi ja sieltä 1849 isänsä syntymäpitäjään Pöytyälle.  Nuorukainen alkoi tienata omaa leipäänsä Knaapin talon renkinä ja vuotta myöhemmin Mustanojan Lallilla samoissa töissä.