Ammattikuntalaitos oli keskiajalla Euroopassa vallinnut järjestelmä, jonka mukaan vain tietyn ammattikunnan jäsenet saivat harjoittaa ammattiaan. Suomessa ammattikuntalaitos toimi 1600-luvulta vuoteen 1868 asti, jolloin elinkeinovapauslaki lakkautti ammattikunnat.
Ammattikuntien tehtävät
Ammattikunnat olivat eri käsityöläisammattiryhmien
muodostamia yhdistyksiä, joilla oli tärkeä rooli ammatinharjoittajien elämässä.
Ammattikunnan tehtäviin kuuluivat:
Työn laadun valvonta: Ammattikunnat varmistivat, että
käsityöläismestarit tuottivat laadukkaita tuotteita ja palveluita.
Jäsenten tukeminen: Ammattikunnat auttoivat jäseniään
esimerkiksi taloudellisissa vaikeuksissa.
Riitojen ratkaiseminen: Ammattikunnat käsittelivät jäsenten
välisiä riita-asioita.
Laittoman ammatinharjoittamisen estäminen: Ammattikunnat
valvoivat, ettei kukaan harjoittanut käsityöammatteja ilman lupaa.
Ammattikuntien toiminta
Ammattikunnat toimivat eri puolilla Suomea, muun muassa
Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja useissa muissa kaupungeissa. Jokaisella
käsityöläisammatilla oli oma ammattikuntansa. Ammattikunnan ylintä päätösvaltaa
käytti ammattikunnan kokous, ja tärkeimmät luottamushenkilöt olivat
ammattikunnan vanhin (oltermanni) ja kaksi apulaista.
Ammattikuntien loppu
Elinkeinovapauslaki vuonna 1868 lopetti ammattikuntien
toiminnan Suomessa. Tämän jälkeen ammatinharjoittaminen vapautui, eikä
ammattikuntien jäsenyys ollut enää edellytys ammatin harjoittamiselle.
Maalari Clarberg
Helsingissä toimi toistakymmentä eri ammattikuntaa. Yksi
niistä oli maalarien ammattikunta, johon vuoden 1775 paikkeilla liittyi
kaupungin maistraatin luvalla herra Malachias Clarberg. Hän oli syntynyt
Ruotsin maalla vuonna 1737 ja saanut mestarikirjansa Tukholman ammattikunnalta
1774. Helsinkiin tullessaan hän joutui antamaan uuden mestarinäytteen, joka oli
jollain tapaa hieman erikoinen. Clarbergin piti nimittäin maalata ”barnamoderskansa
skylt” eli kätilön kyltti[1]!
Malachias Clarbergin[2]
ensimmäinen puoliso oli Maria Johanna Pekander, jonka kanssa maalarimme
vihittiin syksyllä 1775. Tämän kuoltua nai Clarberg Anna Beata Törnemanin, joka
toi perheeseen edellisestä avioliitosta olleen tyttärensä Sara Ekebladin. Maalarimestari Malachias kuoli Helsingissä
vuonna 1790 ja Anna Beata neljää vuotta myöhemmin Hämeenlinnassa. Annan ensimmäinen
puoliso oli ollut helsinkiläinen kauppias Nils Ekeblad. Heidän tyttärensä Sara
asui 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa Tammisaaren kaupungissa.
[1]
Maalarilehti nro 5 & 6, 1948 Suomen Maalarimestariliiton Helsingin osaston
50v juhlanumero
[2] Helsingin
ruotsalais-suomalaisen seurakunnan arkisto - I Aa:4 Rippikirja 1785-1794, jakso
168, sivu 165: Tavast-Gatan ; Kansallisarkisto:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6435081173&aineistoId=1845754858
/ Viitattu 10.6.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti