Perinnöksiostoja

1600-luvun aikana ja 1700-luvun alun sotien myötä suuri osa Suomen maatiloista siirtyi kruunun omistukseen ja muuttui kruununtiloiksi, joille viljelijät saivat hallintaoikeuden. Vuonna 1723 annettu perinnöksiostoasetus mahdollisti ja säänteli kruununtilojen ostamista perintötiloiksi. Kun tila ostettiin perintö- eli verotilaksi (ruots. skattehemman), siitä tuli ostajan perinnöllistä omaisuutta, turvaten näin ostajan ja hänen jälkeläistensä tulevaisuuden.

Ruotsin vallan aikana perinnöksiostojen vahvistamisesta ja perintökirjojen myöntämisestä vastasi Tukholmassa toimiva kamarikollegio. Suuri osa Suomea koskeneista perinnöksiostoasiakirjoista tuhoutui tulipalossa vuonna 1802. Autonomian aikana perintökirjat myönsi Keisarillinen Suomen senaatti.

Ruotsin vallan aikaisista perinnöksiostoista saa tietoa mm. vuoden 1905 maakirjoista, jotka Kansallisarkisto on jo vuosia sitten digitoinut. Maakirja peilaa talon historiaa pitkälle menneisyyteen. Voit toki käyttää minkä tahansa vuoden maakirjoja, mutta em. vuosi on kirjoitettu suomeksi ja on ainakin omasta mielestäni selkein tapa lähestyä asiaa.

Ruotsin vallan ajan varsinaiset perinnöksiostoasiakirjat löytyvät siis Tukholmasta ja niistä voi pyytää tietoja esimerkiksi sähköpostilla. Kamarikollegion nettisivut ovat täällätäällä.

Jos sinulle riittää pelkkä ostajan nimi, vuosiluku, manttaalien määrä ja hinta, voit hyvällä tuurilla löytää tiedot myös läänintilien alta löytyvistä maakirjoista Ruotsin vallan ajalta. Tässä esimerkkinä Halikon kihlakunnan perinnöksiostoja vuodelta 1797[1].  Kirjurilla on kaiken lisäksi ollut erittäin selkeä ja kaunis käsiala, joten tulkintavaikeuksia ei pitäisi tulla.

Kruununtilan perinnöksiostosumma oli 1700-luvulla vähintään kuuden vuoden maaveron suuruinen. Vuonna 1793 ostohinta korotettiin 10 vuoden veron suuruiseksi. Suomen alueelle perinnöksiostohinnaksi määrättiin kolmen vuoden vero. Summan sai suorittaa kertamaksuna tai vuodesta 1858 lähtien kymmenen vuoden maksuajalla[2].

Kuvassa[3] yksi vuonna 1797 perinnöksiostetuista tiloista, Perniön Aaljoen kylän Värrän talo. Sen osti Petteri Heikinpoika ja ainakin vielä 1930-luvun alussa Suomen maatilat kirjan mukaan sama suku asui Värrällä edelleen. Petterin tyttären Lovisan puoliso oli särkisalolainen Isaac Förbom. Heidän lapsensa ehtivät syntyä perheen asuessa Särkisalon Förbyssä, mutta Petteri Heikinpojan kuoltua vävystä tuli Värrän uusi isäntä. Hänen pojantyttärensä Julia Gustava Förbom nai kiikalalaisen Robert Aleksius Aaltosen, joka oli 1900-luvun alkupuolen isäntänä. Heidän poika Voitto Eino Aaltonen isännöi em. maatilakirjan teon aikaan Värrää.

---

[1] Turun ja Porin läänin tilejä - 7793 Maakirja 1797-1797, jakso 29: <perinnöksiostoja>; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=8948018266&aineistoId=1622505059 / Viitattu 3.6.2024

[2] https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/senaatin-perinn%C3%B6ksiostoasiakirjat

[3] Suomen maatilat, III osa