Kansakoulusta

kuva omista kokoelmista

Uno Cygnaeus ja vuoden 1866 asetus

Suomen kansakoulun isänä pidetään Uno Cygnaeusta. Hänen visionsa oli aikaansa nähden radikaali: koulu ei saisi olla vain kirkon rippikoulun jatke, vaan sen tuli olla kunnallinen ja tarjota käytännönläheistä sivistystä kaikille säätyyn katsomatta. Vuoden 1866 kansakouluasetus oli lähtölaukaus, mutta alku oli hidas. Maaseudulla vastustus oli aluksi kovaa – pelättiin kustannuksia ja sitä, että lapset vieraantuvat maatöistä. Kaupungeissa koulut yleistyivät nopeammin, mutta maaseudulla kirkon ylläpitämät kiertokoulut vastasivat pitkään alkeisopetuksesta.

Vuosi 1921: Oppivelvollisuuslaki muuttaa kaiken

Todellinen murros tapahtui itsenäistymisen jälkeen vuonna 1921, kun oppivelvollisuuslaki astui voimaan. Se velvoitti jokaisen kunnan perustamaan kansakoulun, jos alueella oli vähintään 30 kouluikäistä lasta.

Tämä oli valtava ponnistus nuorelta valtiolta. Kuntien oli rakennettava koulutaloja syrjäkylillekin, ja opettajista tuli kyläyhteisöjen arvostettuja (ja joskus pelättyjäkin) auktoriteetteja. "Kansankynttilät" toivat kyliin paitsi lukutaitoa, myös uusia aatteita, puutarhanhoitoa ja kuorolaulua.

Arki kansakoulussa: Puuroa, patakintaista ja karttakeppejä

Millaista koulunkäynti sitten oli? Monelle meistä tai vanhemmistamme muistot liittyvät vahvasti aisteihin:

• Käsityöt: Cygnaeus painotti käsillä tekemistä. Tytöille opetettiin ompelua ja kutomista, pojille puutöitä. Tämä "veisto" on suomalainen erikoisuus, joka on säilynyt näihin päiviin asti.

• Kouluruoka: Suomi oli edelläkävijä tarjotessaan maksuttoman kouluruuan lailla vuonna 1943 (täytäntöönpano 1948). Aluksi ruoka oli usein puuroa tai velliä, ja kotoa tuotiin omat leivät ja maito.

• Kuri ja järjestys: Opettajan sana oli laki. Aamu alkoi virrellä, ja pulpeteissa istuttiin kädet ristissä.

Muistatko vielä ne opetustaulut? Ebba Masalinin mustapohjaiset kasvitaulut tai maantiedon kartat, jotka rullattiin auki luokan edessä? Ne olivat monelle lapselle ainoa ikkuna suureen maailmaan.

Kansakoulusta peruskouluun

Yhteiskunnan muuttuessa 1960-luvulla alettiin nähdä, että rinnakkaiskoulujärjestelmä (jossa osa jatkoi kansakoulusta oppikouluun ja osa kansalaiskouluun) eriarvoisti lapsia varallisuuden ja asuinpaikan mukaan.

Tarvittiin uusi reformi. 1970-luvulla siirryttiin vaiheittain peruskouluun, joka yhdisti kansakoulun, kansalaiskoulun ja keskikoulun. Kansakoulun aika oli ohi, mutta sen luoma pohja – ajatus siitä, että sivistys kuuluu kaikille – jäi elämään.

Lopuksi

Kansakoulun historia on kertomus Suomen noususta köyhästä maatalousvaltiosta yhdeksi maailman osaavimmista kansakunnista. Se on myös tarina lukemattomista hiihtokilpailuista, joulujuhlanäytelmistä ja siitä hetkestä, kun aapisen kirjaimet alkoivat muodostaa sanoja.

Kun seuraavan kerran ajat vanhan puukoulun ohi, hidasta hetkeksi. Siellä on rakennettu se Suomi, jonka me tänään tunnemme.