Taudeista ja epidemioista

 

Etäkurssi keskiviikkona 12.2.2021

 Haluaisitko löytyy oikeustapauksia esivanhemmistasi? Mietitikö mistä löytyy tietty käräjien pöytäkirja? Osallistu silloin uudelle etäkurssilleni 12.2.2.2021 illalla. Aiheena oikeuslaitos. Klikkaa TÄSTÄ

Painija Johan Olin Amerikassa

Vihdistä kotoisin olleen Olin -suvun jälkipolviin kuului eräs hyvin riuskaotteinen nuori mies, Johan Fredrik Olin, joka syntyi 30.6.1883. Hänen isänsä kuoli pojan ollessa vasta seitsemän vuoden iässä. Holhoojaksi asetettiin silloinen Euran kirkkoherra Karl Viktor Wuorinen, ent. Berghäll. Kirkkoherra Wuorinen oli kotoisin Vihdin Suontaan Ylitalosta, jossa hän oli syntynyt vuonna 1830 rusthollari ja lautamies Carl Gustaf Berghällin ja Fredrika Ekströmin tusinasta lapsesta vanhimpana poikana.

Näin ollen kasvatusisä todennäköisesti tunsi Johan Fredrikin vanhemmat ellei jopa ollut sukua heistä jommalle kummalle. Hänen oma isänsä, poikansa kaima Carl Gustaf oli syntynyt Suontaan Ylitalossa vuonna 1808. Äiti Eva Kaisa Saxenberg oli naapuritalon tyttäriä, joten kirkkoherra Wuorisella oli luultavasti koko joukko sukulaisia 1800-luvun loppupuolen Vihdissä.

Johan Fredrikin sukujuuret olivat Ollilan Sorkin talossa, kun taas hänen tuleva vaimonsa Aino Aurora Olin oli syntynyt Ruskelan kylän Yli-Ruskelan talossa. Johan ja Aino olivat keskenään serkuksia ja heidän vanhempansa eivät halunneet heidän menevän naimisiin keskenään.

Johan Fredrik Olinista tuli lopulta ammattimainen painija. Hän oli mukana Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 ja osallistui kreikkalais-roomalaisen painin yli 82,5 kiloisten sarjaan. Lopputuloksena oli komea hopeamitali. Mainituissa kisoissa suomalaiset saalistivat yhteensä kolme kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Hieman kisojen jälkeen Johan Fredrik lähti Amerikkaan, jossa hän viipyi noin kymmenisen vuotta. Koko tämän ajan hän oli kirjeenvaihdossa Ainon kanssa.

Amerikassa painijamme käytti nimeä John Olin. Hänen huikeimpana hetkenään voitaneen pitää hänen WFW-titteliään joulukuun 12. päivältä vuonna 1916. Tuolloin hän voitti Joe Strecherin Massachusettsin Springfieldissä järjestetyssä ottelussa. Ottelu sai paljon julkisuutta, mutta välttämättä se ei ollut Olinille mairittelevaa. Ottelun kestettyä jo kaksi tuntia 40 minuuttia, ajautuivat molemmat painijat maton ulkopuolelle. John Olin olisi halunnut jatkaa ottelua, mutta Joe Strecher kieltäytyi nousemasta enää kehään. Näin ollen "mammuttimainen" suomalainen sai voiton.

Joe oli ottelun tuoksinassa loukannut olkapäänsä ja joutui puoleksitoista kuukaudeksi sairaslomalle. Julkisuudessa ei John Olinin voitosta juuri puhuttu. Yleinen mielipide tuntui pitävän Strecheriä edelleen mestarina. Tähän saattoi eräiden arvioiden mukaan vaikuttaa erityisesti Olinin suomalainen luonne. Hän oli vaatimaton ja vähäpuheinen, kaikkea muuta kuin sitä mihin Amerikassa oli totuttu. Painipiireissä puhuttiin 1910-luvun lopulla eräänlaisesta "Olin -linjasta" , Olin Line. Kyse oli mestaruuden tai voiton saavuttamisesta toisen loukkaantumisen takia, ilman varsinaista urheilullista voittoa. Painia seuraavat eivät nimittäin uskoneet, että Olin olisi lopulta voittanut Strecheriä, ellei tämä olisi loukkaantunut. Olin menetti tittelinsä 2.5.1917 Ed "Strangler" Lewisille Chicagossa järjestetyssä ottelussa. Ottelu oli toisinto Strecher vastaan käydystä taistosta. Lähes kolmen tunnin jälkeen Olin luovutti loukattuaan olkapäänsä. Strangler oli showmiehenä toista luokkaa kuin hiljainen Olin. Hän piti huolen, että mestaruudesta myös puhuttiin ja kirjoitettiin.

Olin asettui Worcesteriin Massachusettsin osavaltiossa ja paini vielä muutaman vuoden ammattimaisesti. Hän palasi lopulta takaisin Suomeen, meni naimisiin Aino Auroransa kanssa ja kuoli 1920-luvun lopulla suhteellisen nuorella iällä. Hänen kasvattivanhemmistaan voit lukea hieman lisää täältä!