Puutarhamestari

Ruotsin vallan aikana kansalaiseksi pääsy oli säädeltyä vain porvarielinkeinonharjoittajien kohdalla. Autonomian aikana Suomeen asettumista pysyvästi alettiin säädellä tarkemmin ja ulkomaalaisten sekä venäläisten tuli anoa kansalaisuutta. Kansalaisuusanomukset löytyvät katkeamattomana sarjana vuodesta 1832. Ne osoitettiin vuoteen 1904 saakka keisarille, mutta käsiteltiin Senaatin kansliatoimituskunnassa (1832–1869 ja 1888–1892), siviilitoimituskunnassa (1869–1888) tai oikeustoimituskunnassa (1892–1918).

Oikeustoimikunnasta muodostetusta Oikeusministeriöstä kansalaisanomusasiat siirrettiin Sisäasiainministeriöön 1919. Kansalaisanomusasioita voi hakea näiden Kansallisarkistossa säilytettävien viranomaisten arkistoihin kuuluvien anomusdiaarien, päätöstaltioiden ja luetteloiden avulla. Vuosien 1918–1929 kansalaisuusanomusaktit sisältyvät valtioneuvoston yleiseen anomusaktisarjaan ja siitä eteenpäin sisäasiainministeriön anomusakteihin. Maahanmuuttoviraston arkistossa on tietoja kansalaisuusanomuksista vuodesta 1968 lähtien.

Eräs 1920-luvulla kansalaisuutta hakeneista ja sen myös saaneista oli puutarhamestari Karl Fredrik Zätterlöf. Hän oli syntynyt Ruotsin Örebrossa ja tullut aikuisiällä Suomen puolelle. Täällä hän työskenteli puutarhamestarina. Herra Zätterlöf haki maamme kansalaisuutta vuoden 1923 alkussa. Sen hän myös sai ja asiasta uutisoi 7.4.1923 mm. sanomalehti Hufvudstadsbladet. Ikävä kyllä, Karl Fredrik ei saanut kauaa nauttia tästä kansalaisuudesta, sillä hän menehtyi saman vuoden toukokuussa. Hänet ja hänen vaimonsa on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle.