Ehtoollisviinien jäljillä kirkonarkistoissa

Suomen viinihistoria on kiehtova kudelma, jossa uskonnolliset, kaupalliset ja kulttuuriset vaikutteet kohtaavat. Vaikka suomalaiset ovat tunnetusti rakastaneet simaa ja olutta, viinillä on ollut oma arvokas asemansa – erityisesti ehtoollisviinin muodossa. Tässä blogipostauksessa sukelletaan aikojen saatossa siihen, miten viini saapui Suomeen ja miten sen käyttö on kehittynyt vuosisatojen varrella.

Keskiajan alku: Viinin saapuminen Suomeen

Ensimmäiset viinit löysivät tiensä Pohjoismaihin Ruotsin, Norjan ja Tanskan kautta. Suomen kohdalla viinin ilmaantuminen liittyi vahvasti katolisen kirkon vaikutukseen keskiajalla. Kirkko toi mukanaan viinin käytön ehtoollisessa, ja jo varhaisessa vaiheessa viiniä käytettiin hengellisissä seremonioissa. Samanaikaisesti osa viineistä jalostettiin esimerkiksi lääkinnällisiin tarkoituksiin, mikä kertoo aikakauden monipuolisista käyttötavoista.

Kirkolliset vaikutteet ja viinin omaksuminen

1500-luvulta lähtien suomalaiset alkoivat vähitellen tutustua viineihin. Alkuun viiniä käytettiin ensisijaisesti kirkollisissa yhteyksissä, jolloin vain pappien oli ollut lupa nauttia ehtoollisviiniä. Myöhemmin, Martti Lutherin vaikutuksesta, ehtoollisviiniä alettiin tarjoamaan kaikille kirkon jäsenille, mikä merkitsi merkittävää muutosta uskonnollisissa käytännöissä.

Kaupankäynnin rooli ja viinin saatavuus

Suomessa viinin saapumiseen vaikutti voimakkaasti kaupankäynnin kehitys ja kansainväliset kontaktit. Tärkeimmät tuontisatamat – Turku, Viipuri, Pori, Helsinki, Porvoo ja Rauma – toimivat keskeisinä solmukohtina, joista suurin osa viineistä toivat ulkomaiset kauppiaat. Vaikka viini pysyi pitkään ylellisyystavarana, joka oli korkeiden hintojen vuoksi vain ylhäisölle ja diplomaatteille saavutettavissa, juhlallisuuksissa ja seremonioissa sitä käytettiin runsaasti. Esimerkiksi Viipurissa tarjottiin kirsikkaviinejä, ja häjytilaisuuksiin saatettiin kerätä jopa 1700 litraa viiniä.

Muunnokset ja paikalliset innovaatiot

Viinin käyttö Suomessa ei rajoittunut pelkästään nautintojuomaksi. Aikanaan viiniä poltettiin ja valmistettiin eräänlaiseksi brändiksi, jota käytettiin esimerkiksi ruudin kostuttamiseen tai lääkkeenä. Tämä käytäntö kuvastaa sitä, kuinka tuontiviiniä hyödynnettiin monipuolisesti ennen kuin venäläiseltä perinteeltä tuttu vodka yleistyi. Lisäksi Tallinnan kautta kulkeneilla viineillä oli pitkä historia: ensimmäiset todisteet Tallinnan viinituonnista ovat peräisin jo 1400-luvulta, mikä osoittaa Hansa-kaupan merkityksen Itämeren alueella.

Viinin rooli suomalaisessa kulttuurissa

1800-luvulta lähtien viinistä alettiin pitää tärkeänä osana myös perhejuhlia, häitä ja hautajaisia. Nuorten opiskelijoiden keskuudessa punaviini ja arkkia alkoivat nousta suosituiksi nautintojuomiksi, mikä osoittaa viinin monipuolisen roolin yhteiskunnassa. Vaikka arkijuolet olivat edelleen ensisijaisesti simaa ja olutta, viini symboloi ylellisyyttä ja juhlallisuutta.

Tohtori Georg H. Borgströmin mukaan viinirypäleistä valmistettua viiniä on juotu Suomessa jo yli 2500 vuotta – Salosta löytyneet viinirypälekivet ja juoma-astiat ovat merkittävä todiste alueen pitkään ulottuvasta viiniperinteestä.

Yhteenveto

Ehtoollisviinin tarina Suomessa on kertomus uskonnollisista muutoksista, kaupankäynnin kehityksestä ja kulttuurillisista kokeiluista. Alun perin kirkon käyttöön suunniteltu viini levisi vähitellen myös ylhäisön ja opiskelijoiden juhlissa, vaikka kansan keskuudessa sima ja olut pysyivätkin suosituimpina juomina. Viinin historia muistuttaa siitä, kuinka globaalit vaikutteet ja paikalliset innovaatiot ovat yhdessä luoneet monimuotoisen perinteen, joka elää edelleen nykypäivän juhlahetkissä.

Kirkontilit

Jokainen seurakunta muodosti omat tilikäytänteensä itsenäisesti. Muutamista seurakunnista löytyy erityiset viinikassan tilit, joista sitten helposti löytyy vuosittain tai jos harvemminkin hankitut ehtoollisviinit sekä tietysti öylätit. Esimerkkinä toimii Kansallisarkiston hiljattain alkuperäisistä dokumenteista kuvaamat Eurajoen viinikassan tilit. Kesällä 1817 on hankittu pikku tynnyrillinen viiniä ja uudestaan helmi- sekä huhtikuussa 1818. Öylättejä taasen ostettiin maaliskuussa 1816 Eurajoelle 2600 kappaletta.

Minna Canthin kummeista

Minna Canth syntyi keväällä 1844 Tampereella osoitteessa Puutarhakatu 8. Hänen isänsä, Gustaf Vilhelm Johnson, toimi mestarina Finlaysonin puuvillatehtaalla, ja äiti, entinen kotiapulainen Lovisa Ulrika, oli samoin vaatimattomista oloista lähtöisin. Perheeseen kuului myös Gustaf Vilhelm -niminen poika, jota kutsuttiin Gustiksi, sekä tytär Augusta Katharina. Lapsuutensa Canth vietti Tampereen työläiskortteleissa, mutta perhe ei ilmeisesti kärsinyt varsinaisesta puutteesta. Taloudellisen tilanteen parantuessa perhe muutti vuonna 1853 Kuopioon, kun Gustaf Vilhelm sai tehtäväkseen Tampereen Lankakaupan hoitamisen.

 Minna Canthin elämästä löytyy runsain mitoin tietoja, mutta harvemmin olen huomannut käsiteltävän hänen kummejaan. Minnan eli Ulrika Wilhelminan, kuten hänet on kastettujen luetteloon kirjattu, kummeina olivat tehtaanseppä Carl Gustaf Lindeqvist ja vaimonsa Anna Stina Lindgren sekä piika Liisa Kustaantytär Bäcka. Paperitehtaalla töissä ollut Lindeqvist oli syntynyt Kangasalan Toikkalassa aviottoman lapsena vuonna 1812 ja hänen vaimonsa Anna Stina Messukylässä rengin tyttärenä 1821. Vihille Carl Gustaf ja Anna Stina menivät Tampereella huhtikuussa 1843.

Myös piika Liisa oli kotoisin Messukylästä ja syntynyt vuonna 1822  Hänen syntymäpaikkansa oli Kapakka -niminen torppa, jossa myös hänen isänisänsä, Matti Yrjönpoika oli asunut.


Kuva - Museovirasto

 

 

 

Fannin muistolle

Snappertunan Båsan kylän Jofsin talollinen, Edvard Johan Wikström toimi myös maakauppiaana. Suomessa maakauppa, eli kaupankäynti maaseudulla, oli kielletty vuoteen 1842 saakka. Viranomaiset halusivat keskittää kaiken kaupankäynnin kaupunkeihin ja sallia sen maaseudulla vain markkinoiden yhteydessä.

Maaliskuussa 1772 perustettiin komitea arvioimaan maatalouden tilannetta, ja se katsoi tarpeelliseksi lieventää viljakaupan sääntelyä. Kuningas Kustaa III antoi 22. maaliskuuta 1775 asetuksen, joka vapautti viljakaupan Suomessa. Tämän myötä kaikenlaisen viljan, viljatuotteiden ja perunoiden ostaminen, varastointi ja myynti sallittiin vapaasti. 

Myöhemmin Suomen kenraalikuvernööri Menšikov teki senaatille aloitteen maakaupan vapauttamisesta. Keisari Nikolai I hyväksyi ehdotuksen, ja näin maakauppa sallittiin 6. lokakuuta 1842. Tästä huolimatta toimintaan jäi merkittäviä rajoituksia: esimerkiksi siirtomaatuotteiden, kankaiden ja nautintoaineiden myynti oli yhä kiellettyä, ja näitä tuotteita sai ostaa vain markkinoilta tai kaupungeista. Lisäksi kauppapuotien perustaminen maaseudulle ei ollut sallittua. 

Talouden kehittämiseksi keisari Aleksanteri II esitti vuonna 1856 Suomen senaatille ohjelman, jonka tavoitteena oli edistää kauppaa ja teollisuutta. Senaatin talousosasto käsitteli asiaa ja teki ehdotuksen, jonka perusteella päätettiin sallia kauppapuotien perustaminen maaseudulle. Aleksanteri II hyväksyi esityksen, ja senaatti julkaisi asiaa koskevan asetuksen 19. joulukuuta 1859. Vuodesta 1842 alkaen maaseudulla kauppaa harjoittavia yrittäjiä alettiin kutsua maakauppiaiksi.

Jofsin talollisen poika, Valfrid Wikström otti helmikuun lopulla vuonna 1880 puolisokseen läheisen Klemetsin talon tyttären, Ida Josefina Barmanin. Vajaata kahta kuukautta myöhemmin syntyi jo heidän esikoisensa, tytär Fanni Teofilia. Seuraavalla vuosikymmenellä Valfridista olikin jo tullut Jofsin uusi isäntä isänsä kuoltua vuonna 1885. Perheen muita lapsia olivat Emil, Elias, Helena Maria, Fanny Emilia, Ellen Signe ja Helge. Näistä kaksi viimeksi mainittua sekä Helena Maria kuolivat aivan pienenä. Samoin kävi esikoistyttärelle. Fanni Teofilia menehtyi parin vuoden iässä kurkkumätään.

Pienokainen sai haudalleen vaatimattoman muistokiven, joka vielä kevättalvella 2025 kertoo meille lyhyeen päättyneestä elämästä Snappertunan maaseudulla.

Sukutaulu lahjaksi

Kemiön kunnanvaltuustolla oli kokous viime kuun 28. päivänä. Asiain käsittelyn aloitti puheenjohtaja Axel Österberg, joka muistutti valtuustoa siitä, että noin kaksi vuotta sitten, kunnansihteeri herra Paul Ekblomin täyttäessä 60 vuotta, oli päätetty hankkia hänelle sukuselvitys ja sukutaulu kunnianosoituksena kunnan puolelta. Tämä sukutaulu oli tarkoitus luovuttaa hra Ekblomille hänen merkkipäivänään.

Hra Österberg ilmoitti, että sukutaulu on nyt valmistunut vt. kirkkoherra Runar Finskasin toimesta. Hra Elis Carlsson on sirosti tekstannut sen vahvalle piirustuspaperille, kooltaan 112 x 75 cm. Hra Österberg paljasti sukutaulun, joka oli asetettu kokoussalin pohjoisseinälle.

Sukutaulu osoittaa, että hra Paul Ekblomin vanhin tunnettu esi-isä isänpuolelta oli Erik Eriksson, talonpoika Sundvikin Nedergårdista, joka eli 1600-luvun loppupuolella. Häntä seurasi Henrik Eklund, sotilas ja torppari Paimion pitäjässä, joka kuoli vuonna 1787. Seuraavana sukulinjassa on Henrik Ek, jonka kotipaikka oli Piikkiön pitäjässä 1830-luvulla. Hänen jälkeensä tuli Henrik Ek, joka myöhemmin otti nimen Ekblom, puutarhuri Skarpbölen kylässä, kuollut vuonna 1868. Hänen poikansa oli Johan Anton Ekblom, taloustirehtööri ja Paul Ekblomin isä.

Sukutaulu osoittaa myös, että Paul Ekblom polveutuu äidinpuolelta Vilhelm Fredrik von Hohenhausenista, ratsumestarista ja rusthollarista Kalkilan kylässä Kemiössä, joka kuoli vuonna 1737. Häntä seurasi Gabriel Wanaeus, myös ratsumestari ja rusthollari Kalkilan kylästä. Muiden äidinpuoleisten esi-isien joukossa mainittakoon Gabriel Liihr, lukkari Västanfjärdissä, kuollut vuonna 1806.

Sen jälkeen, kun valtuusto oli tarkastellut sukutaulua, siirryttiin päivän asiain käsittelyyn.


Lähde - Annonsbladet för Kimito, Dragsfjärd, Västanfjärd och Hitis, 13.01.1944, nro 2, s. 4

Talokauppoja Kiikalassa

Vuonna 1840 Kiikalan Yltäkylässä veljekset tekivät talokauppoja. Myöhemmin Kuja-Lääppänä tunnettu talo siirtyi Juholta Taaveillle. Tämä suku käytti sukunimeä Lietzen, joka tässä mainittakoon. Muutama vuosi talokauppojen jälkeen Juhosta tuli em. kylän Joensuun torppari.

 

Kauppakirja ei ollut kovin pitkä, mutta samalla se antaa jälkipolville kiehtovaa tietoa:

Sopimus

Alla mainittuna päivänä on tehty seuraava sopimus:

Minä, allekirjoittanut, luovutan ja myyn vanhimmalle veljelleni David Johansson Lääppälle perimäni osuuden Nide Lääppä -verotilasta, joka käsittää ½ manttaalia Yldäkylän kylässä Kiikalan pitäjässä. Kauppahinta on sata (100) Ruotsin Riksdaleria valtion velkaseteleinä tai vastaava määrä, neljäkymmentä (40) hopearublaa, sekä yksi nuori hevonen. Olen jo saanut nämä maksut ja kuittaan täten vastaanottaneeni ne.

Minulle taataan päivittäisen ylläpidon lisäksi vuosittain seuraavat vaatekappaleet: yhtenä vuonna harmaat vaatteet ja toisena vuonna siniset, kolme paitaa, yksi takki, kaksi paria kenkiä, kaksi paria sukkia sekä muut pienemmät vaatekappaleet, paikallisten tapojen mukaisesti.

Minulle kuuluu tilan yksi hevonen, jota tilan omistaja saa kuitenkin käyttää tarpeellisiin ajoihin muiden työhevosten tavoin.

Minulle taataan vuosittain kodin ruokahuollosta kolme kappaa ruista, neljä kappaa ohraa ja kaksi kappaa herneitä. Lisäksi minulle annetaan kahdeksan kappaa kaskipeltoa laillisesti määrätyillä paikoilla. Kaikki pellolle kylvettävät siemenet tulee minun hankkia, mutta pellon valmistelu tehdään yhdessä talon muiden asukkaiden kanssa.

Kun suoritan tarpeellisia töitä, joiden tekemiseen minulla on vapaa oikeus, tai jos minun on palkattava käsityöläisiä, on tilan omistaja velvollinen huolehtimaan sekä minun että käsityöläisten ylläpidosta. Hän vastaa myös kaikista perinnön hoitoon liittyvistä ja muista mahdollisesti syntyvistä kuluista.

Minulle kuuluu tilalla yksi lämmitettävä kamari sekä edellä mainitut edut niin kauan kuin pysyn tilalla naimattomana ja suoritan töitä. Sitoudun noudattamaan tätä sopimusta tinkimättömästi.

Kitula, 17. maaliskuuta 1828

Johan Johansson
Talonpojan poika, Ali-Lääppä -tila, Yltäkylän kylä, Kiikalan pitäjä

Täten vakuutan saaneeni sopimuksen mukaisen maksun ja sitoudun täyttämään kaikki minulle kuuluvat velvollisuudet.

Päiväys kuten yllä.


Kuvassa Yltäkylää vuosina 1778-1789 tehdyssä isojakokartassa.

 

Huhtikuussa syntyneille sukututkijoille - Tarot -tulkintaa

Huhtikuu sijoittuu kevääseen, uuden kasvun aikaan, ja astrologisesti se yhdistetään usein Oinaan ja Härän merkkeihin. Tarotissa tämä aika voi symboloida uutta alkua (Oinas) ja vakauden sekä juurtumisen tarvetta (Härkä).

Tämän teeman pohjalta, ja keskittyen sukututkimuksen etenemiseen vuonna 2025, olen nostanut sinulle kolme tarot-korttia. Nämä kortit antavat vihjeitä siitä, miten sukututkimus voisi edetä ja mitä odottaa!

Kortti 1: Menneisyys ja perusta – Neljä Sauvaa

Ensimmäinen kortti, Neljä Sauvaa, edustaa usein perustaa, vakautta ja juhlaa. Sukututkimuksen kontekstissa tämä kortti viittaa siihen, että sinulla on jo vahva pohja sukututkimuksessasi. Olet ehkä jo tehnyt merkittävää työtä ja saavuttanut tärkeitä virstanpylväitä aiemmin. Tämä kortti voi viitata siihen, että sinulla on jo olemassa olevaa tietoa, dokumentteja tai sukupuita, jotka luovat vakaan perustan jatkotyöskentelylle.

Neljä Sauvaa viittaa myös juhlaan ja yhteisöllisyyteen. Olet ehkä aiemmin löytänyt jotain merkittävää, mikä on antanut sinulle iloa ja tyytyväisyyttä tutkimukseen. Tämä voi myös viitata siihen, että olet ehkä jo jakanut löytöjäsi perheen tai muiden sukututkimuksesta kiinnostuneiden kanssa, ja tämä yhteisöllisyys on ollut voimavara.

Vinkki menneisyyden osalta: Muista arvostaa jo saavutettua. Käytä olemassa olevaa vahvaa pohjaa hyväksesi. Mieti, mitkä aiemmat löydöt ovat olleet erityisen merkityksellisiä ja miten voit rakentaa niiden päälle. Ehkä on aika juhlistaa jo tehtyä työtä ja jakaa löytöjä perheen kanssa, mikä voi innostaa jatkamaan tutkimusta.

Kortti 2: Nykyinen tilanne ja suunta – Page of Pentacles

Toinen kortti, Page of Pentacles (Kolikkoässä, nuori), kuvaa uutta alkua, mahdollisuuksia ja käytännöllistä lähestymistapaa. Tämä kortti kertoo, että vuoden 2025 alussa sukututkimuksesi on ehkä saapumassa uuteen vaiheeseen. Sinulla voi olla uusia ideoita tai motivaatiota tarttua toimeen. Page of Pentacles on nuori energiakortti, mikä viittaa siihen, että nyt on aika oppia ja tutkia uusia asioita sukututkimuksen parissa.

Kolikkoässä symboloi käytännöllisyyttä ja konkreettisia tuloksia. Tämä voi tarkoittaa, että vuonna 2025 tulet ehkä keskittymään käytännönläheisiin asioihin sukututkimuksessa. Ehkä opettelet uusia sukututkimustekniikoita, menet arkistoihin etsimään dokumentteja, tai opettelet käyttämään uusia ohjelmia tai tietokantoja. Kortti kehottaa olemaan perusteellinen ja tarkka kaikessa mitä teet.

Vinkki nykyhetken ja suunnan osalta: Ole avoin uusille mahdollisuuksille sukututkimuksen parissa. Älä pelkää kokeilla uusia lähestymistapoja tai oppia uutta. Keskity käytännön asioihin ja perusteelliseen työskentelyyn. Ehkä nyt on hyvä aika osallistua sukututkimuskurssille tai tutustua uusiin resursseihin verkossa tai kirjastoissa. Käytännöllinen ja systemaattinen lähestymistapa vie sinua eteenpäin.

Kortti 3: Potentiaali ja eteneminen vuonna 2025 – Kahdeksan Sauvaa

Kolmas kortti, Kahdeksan Sauvaa, tuo ennustukseen nopeaa etenemistä, viestintää ja liikettä. Tämä kortti on erittäin positiivinen sukututkimuksen etenemisen kannalta vuonna 2025. Se viittaa siihen, että sukututkimus saattaa edetä nopeasti ja sujuvasti. Saat ehkä nopeasti uutta tietoa tai teet tärkeitä löytöjä.

Kahdeksan Sauvaa symboloi myös viestintää ja yhteydenottoja. Vuonna 2025 saatat kommunikoida aktiivisesti muiden sukututkijoiden tai perheenjäsenten kanssa. Ehkä otat yhteyttä sukulaisiin, joista et ole aiemmin kuullut, tai löydät uusia kontakteja sukututkimusyhteisössä. Nämä yhteydenotot voivat olla avainasemassa tutkimuksen etenemisen kannalta.

Kortti voi myös viitata matkustamiseen tai liikkuvuuteen sukututkimuksen takia. Ehkä sinulla on mahdollisuus matkustaa paikkoihin, joissa esi-isäsi ovat asuneet, tai käydä arkistoissa tai kirjastoissa, jotka sijaitsevat kauempana.

Vinkki potentiaalin ja etenemisen osalta: Valmistaudu nopeaan etenemiseen ja ole valppaana uusien vihjeiden ja tiedon suhteen. Ole aktiivinen viestinnässä ja ota rohkeasti yhteyttä ihmisiin, jotka voivat auttaa tutkimuksessasi. Jos mahdollista, hyödynnä matkustusmahdollisuuksia, jotka voivat avata uusia ovia sukututkimuksessa. Ole avoin nopealle muutokselle ja uudelle tiedolle, se vie sinua pitkälle vuonna 2025.

Yhteenveto ennustuksesta:

Vuonna 2025 sukututkimuksesi näyttää etenevän lupaavasti. Sinulla on vahva pohja ja aiempi työsi antaa sinulle turvaa. Alkuvuonna 2025 olet ehkä uuden alun äärellä ja valmis oppimaan uutta ja lähestymään tutkimusta käytännöllisesti. Vuoden mittaan on odotettavissa nopeaa etenemistä, uutta tietoa ja aktiivista viestintää. Ole avoin muutoksille ja hyödynnä uusia mahdollisuuksia – vuosi 2025 voi olla sukututkimuksellesi erittäin antoisa ja edistyksellinen!

Muista: Tarot-ennustus on aina vain viitteellinen ja antaa suuntaa. Loppujen lopuksi sinun omat valintasi ja aktiivisuutesi määräävät sukututkimuksen todellisen etenemisen. Käytä tätä ennustusta inspiraationa ja ohjenuorana, mutta luota myös omaan intuitioosi ja intoosi sukututkimuksen parissa.

Toivottavasti tämä ennustus antaa sinulle inspiraatiota ja mielenkiintoista pohdittavaa sukututkimusprojektiasi varten vuodelle 2025!

Geneettiset yhtäläisyydet MyHeritagen analyysissa

Oman serkkutestini pohjalta tehty analyysi osoittaa, että mallinnuksessa yksi minulla olisi seuraavan kuvan mukaisia geneettisiä yhtäläisyyksiä. Tässä geneettinen yhteensopivuuteni luku on 1.971. Mitä pienempi luku on, sitä läheisempiä kuvassa mainitut alueet/kansat ovat perimässäni. Alla vielä tarkempi selostus asiasta.

Mikä on geneettinen yhteensopivuus?

Geneettinen yhteensopivuus -pisteet osoittavat, kuinka läheisesti malli vastaa DNA:tasi ja kuinka hyvin muinaisten populaatioiden yhdistelmä on linjassa perinnöllisyytesi kanssa. Alhaisempi pistemäärä tarkoittaa läheisempää osumaa. Tämän kaltaiset analyysit voivat auttaa ymmärtämään oman sukutaustan ja historiallisen perinnön juuria.

Suzdalin alue: Muinainen kohtaamispaikka

Suzdalin alue on luoteisen Venäjän historiallinen ydin, jolla oli merkittävä rooli Volgan ja Okan välisen alueen poliittisessa historiassa 1000–1200-luvuilla. Alueelle on ominaista maaseutuasutuksen jatkuvuus; kylät syntyivät 900–1100-luvuilla, usein alueille, joilla oli asutusta jo ensimmäisellä vuosituhannella jaa.

Suzdalin alue tunnetaan myös uralilaisten kieliryhmien asuinalueena 800–900-luvulle asti, ennen kuin slaavilainen kolonisaatio alkoi 900-luvulla. Venäläinen Nestoriuksen kronikka mainitsee Meryat, sukupuuttoon kuolleen uralilaiskielisen ryhmän, alueen varhaisimpina asukkaina.

Arkeologiset löydöt ja kulttuurien sekoittuminen

Keskiaikaiset kaupungit, kuten Suzdal, Vladimir ja Jurjev, sekä maaseutuasutukset ovat olleet laajan arkeologisen tutkimuksen kohteena. Niiden aineellinen kulttuuri edustaa klassista muinaisvenäläistä perinnettä 1000–1200-luvuilta. Ennen tätä aluetta leimasi monikomponenttinen kulttuuri, jossa yhdistyivät sekä slaavilaiset että Volgan suomalais-ugrilaiset vaikutteet.

Suzdalin alueen etnokulttuurinen historia voidaan nähdä keskiaikaisen Venäjän alueellisen ryhmän (”Suzdalin kansa”) muodostumisena ja vakiintumisena alueelle, joka aiemmin oli Volgan suomalais-ugrilaisten asuttama. Slaavilaisten ja suomalais-ugrilaisten väestöjen vuorovaikutuksen yksityiskohdat ovat kuitenkin edelleen suurelta osin tuntemattomia.

Shekshovo 9: Siirtymäkautta heijastava hautauspaikka

Shekshovo 9 on yksi Suzdalin alueen suurimmista keskiaikaisista hautauspaikoista. Se sijaitsee 21 km Suzdalista luoteeseen ja 1,5 km Bolšoje Davydovskojen kylästä. Kyseessä on suuren linnoittamattoman asutuksen nekropoli, joka toimi paikallisena keskuksena 900-luvulta varhaiseen 1100-lukuun.

Shekshovo 9:n hautauspaikka osoittaa laajaa hautausrituaalien kirjoa. Varhaisimmat haudat sisälsivät tuhkausta, ja siirtymä ruumishautauksiin tapahtui 1000-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Tämä kuvastaa siirtymää 900-luvun monimuotoisesta kulttuurista 1000–1100-luvun muinaisvenäläiseen kulttuuriin. Volgan suomalais-ugrilaisten vaikutteet olivat merkittävä osa 900-luvun kulttuuria Shekshovo 9:ssä, kun taas 1000-luvun hautaukset noudattavat yleisiä muinaisvenäläisiä hautausperinteitä.

Viikinkiaika ja skandinaavien vaikutus

Viikinkiaika oli ajanjakso, joka kesti myöhäiseltä 700-luvulta aina Englannin normannivalloitukseen vuonna 1066. Viikingit vaikuttivat merkittävästi moniin Euroopan ja Venäjän alueisiin. Heidän vaikutuksensa näkyi paitsi sotaretkissä myös kaupankäynnissä ja kulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Viikinkiajan loppupuolella, 1000-luvun puolivälissä, Skandinavian kristillistäminen oli suurimmaksi osaksi valmis, ja viikinkikulttuuri alkoi sulautua laajempiin eurooppalaisiin perinteisiin.

Yhteenveto

Geneettinen yhteensopivuus auttaa ymmärtämään henkilökohtaista perimää ja sen yhteyksiä muinaisiin kulttuureihin. Suzdalin alueen historia osoittaa, kuinka erilaiset kansat ja kulttuurit sulautuivat toisiinsa vuosisatojen aikana. Arkeologiset löydöt, kuten Shekshovo 9, paljastavat tämän prosessin yksityiskohtia. Viikinkiaika puolestaan oli merkittävä ajanjakso, joka jätti jälkensä moniin Euroopan osiin, mukaan lukien Venäjän alue. Historialliset ja geneettiset tutkimukset auttavat meitä hahmottamaan, miten menneisyys vaikuttaa meihin tänäkin päivänä.

mtDNA sukupuu kasvoi merkittävästi

FamilyTreeDNA on julkaissut merkittävän päivityksen mitokondrio-DNA:n (mtDNA) sukupuuhun, lisäten yli 40 000 uutta haaraa. Tämä laajennus tarkentaa äitilinjan sukututkimusta ja parantaa geneettisiä yhteyksiä.

Vuonna 2009 julkaistu PhyloTree toimi pitkään mtDNA-haplopuun tieteellisenä standardina, mutta sen viimeisin päivitys oli vuonna 2016, sisältäen noin 5 400 haaraa. FamilyTreeDNA:n tutkimus- ja kehitysosasto käynnisti vuonna 2020 Million Mito Project -hankkeen, jonka tavoitteena oli laajentaa mtDNA-sukupuuta hyödyntämällä yli puolta miljoonaa mtDNA-tulosta. Tämän työn tuloksena syntyi maailman laajin mtDNA-sukupuu, jossa on nyt yli 40 000 haaraa.

Päivityksen myötä käyttäjät saavat tarkempia tietoja äitilinjansa alkuperästä ja voivat löytää uusia geneettisiä yhteyksiä. Vaikka raporttien sisältö ei ole vielä merkittävästi muuttunut, mtDNA Discover -palveluun on lisätty uusia raportteja, ja mtDNA Matches -sivun ulkoasu on päivitetty.

FamilyTreeDNA:n mtDNA-testi tarjoaa yksityiskohtaisen analyysin äitilinjan perimästä, paljastaen syvällisiä tietoja esivanhempien juurista ja migraatioreiteistä. 

Tämä päivitys koskee jokaista, joka on mtDNA -testin tehnyt FTDNA:lla. Tiedot päivittyvät automaattisesti palveluun. Omakohtaisesti en tästä vielä kovin paljoa sukututkimuksellisesti uutta tietoa saanut, mutta historiallisessa mielessä päivitys on kyllä erittäin merkittävä!


mtDNA lyhyesti:

Mitokondrio-DNA (mtDNA) on perimää, jota löytyy solujen mitokondrioista – energiantuotannosta vastaavista osista. Toisin kuin suurin osa DNA:sta, joka sijaitsee solun tumassa, mtDNA periytyy vain äidiltä lapsille. Tämä tekee siitä erinomaisen työkalun äitilinjan sukututkimuksessa ja ihmiskunnan muinaisten muuttoreittien selvittämisessä.

Koska mtDNA muuttuu hyvin hitaasti sukupolvien aikana, se säilyttää arvokasta tietoa esivanhemmistamme tuhansien vuosien taakse. Sen avulla tutkijat voivat tunnistaa eri ihmisryhmien yhteisiä esi-äitejä ja seurata, miten populaatiot ovat liikkuneet maapallolla.

1800-luvun Suomi: Kurkistus menneisyyteen sanomalehtileikkeiden kautta

Kansalliskirjasto esittelee Translocalis -kokoelmaa seuraavasti:

Translocalis on digitaalinen tietokanta suomenkielisessä lehdistössä vuoteen 1885 mennessä julkaistuista, eri paikkakunnilta kirjoitetuista lukijakirjeistä. Translocalis-tietokannassa on 72 000 lukijakirjettä Suomesta ja ulkomailta. Kokoelman nimen sana trans viittaa jonkin yli, läpi tai halki menevään ja localis puolestaan tilaan tai paikkaan liittyvään.  Yhdessä Translocalis ilmaisee ylipaikallisuutta, jota 1800-luvun puolivälin suomenkielisen lehdistön paikalliskirjeet edustivat. Suomenkielinen lehdistö kehittyi nimittäin aluksi maanlaajuiseksi ja alkoi maakunnallistua sekä paikallistua vasta 1800-luvun loppupuoliskolla.

Paikalliskirjeistä rakentui suomenkielisessä lehdistössä ilmiö, joka laajentui 1800-luvun puolivälissä kokonaiseksi paikalliskirjekulttuuriksi. Se oli osa varhaisen kansalaisyhteiskunnan muotoutumista Suomessa. Kansalliskirjailija Aleksis Kivi kuvasi tätä kulttuuria Seitsemän veljeksen kuuluisassa kohdassa, jossa Eero sanomalehtiä lukiessaan ja kirjeitä niihin lähettäessään koki ”kotomaamme koko kuvan – sen ystävällisten äidinkasvojen” painumisen sydämensä syvyyteen.

Translocalis 1775–1885 on Alfred Kordelinin säätiön rahoittama Suuri kulttuurihanke 2021–2023. Translocalis on toteutettu yhteistyössä Tampereen yliopistossa toimivan Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikön (HEX) ja Kansalliskirjaston kanssa.


Kokoelman materiaali on saatavilla ns. avoimena datana. Tätä ja tekoälyä hyödyntäen tein analyysin vuosien 1820 - 1883 lukijakirjeistä. Tarkoituksenani oli selvittää, millaisia asioita autonomian ajan Suomessa mietittiin ja mitä näistä mietteistä päätyi lehtien sivuille. Analyysin tulos oli tällä erää seuraava:

1. Talous ja elinkeinoelämä

Maatalous ja elintarvikehuolto

Maatalous oli 1800-luvun Suomessa elintärkeä elinkeino, mutta se kohtasi monia haasteita. Katovuodet ja ankarat sääolosuhteet vaikuttivat suoraan ruokaturvaan. Sanomalehtikatkelmat kertovat tilanteista, joissa viljaa ei ollut saatavilla edes ostettavaksi, mikä aiheutti köyhälle kansalle suuria vaikeuksia.

Kaskenpoltto oli yksi aikakauden kiistanalaisista viljelymenetelmistä. Vaikka se mahdollisti viljelymaan laajentamisen, sen haittavaikutuksista käytiin keskustelua. Monet näkivät sen välttämättömänä, koska peltopinta-alat olivat pienet ja perheiden elatus vaikeaa.

Käsityöläiset ja paikallinen kauppa

1800-luvun Suomi oli vielä pitkälti agraariyhteiskunta, mutta paikalliset käsityöläiset ja kauppiaat olivat tärkeitä elinkeinoelämän toimijoita. Nahkurin työhuoneeseen kohdistunut varkaus kuvastaa käsityöläisten roolia ja sitä, miten heidän tuotteensa olivat arvokkaita myös varkaiden silmissä.

2. Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset olot

Kansakoulutuksen kehitys

Koulutuksen merkitys alkoi 1800-luvulla kasvaa, ja sanomalehdistä käy ilmi, miten kansakoulujen perustaminen herätti keskustelua paikallistasolla. Esimerkiksi Sakkolassa kuntakokous päätti uuden koulurakennuksen paikasta. Kiistat koulun sijainnista kertovat, kuinka tärkeänä koulutusta jo tuolloin pidettiin – mutta myös siitä, miten päätöksenteko oli joskus monimutkaista ja täynnä eri osapuolten intressejä.

Köyhyys ja ruoan saatavuus

Viljan niukkuus näkyi erityisesti köyhän kansan arjessa. Kun sato epäonnistui, harvat, joilla oli viljaa, eivät halunneet myydä sitä. Tämä aiheutti nälkää ja levottomuutta, ja oli osa laajempaa keskustelua elintarviketurvasta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta.

3. Oikeus ja rikollisuus

1800-luvun sanomalehtiaineisto tarjoaa kurkistuksen myös aikakauden rikollisuuteen.

Murhat ja tapaturmat

Lehtikirjoituksista löytyy esimerkkejä muun muassa murhatapauksista sekä onnettomuuksista, kuten lapsen hukkumisesta jokeen. Tuon ajan oikeuskäytännöt ja tutkintamenetelmät olivat vielä kehittymässä, ja moni rikos jäi selvittämättä.

Varkaudet

Kuten edellä mainittu nahkurin työhuoneen ryöstö osoittaa, varkaudet olivat yleisiä. Osa näistä rikoksista oli suunniteltuja, kuten tapauksessa, jossa varkaat irrottivat ikkunan kehyksineen, murtautuivat sisään ja jopa asettivat ikkunan takaisin paikoilleen poistuttuaan. Tämä osoittaa, ettei rikollisuus ollut pelkästään satunnaista, vaan myös järjestäytynyttä.

4. Luonnonolosuhteet ja ympäristö

Suomen sääolot 1800-luvulla olivat vaativat. Sanomalehtiaineistossa mainitaan kylmät keväät, myöhästyneet kylvöt ja ankarat talvet. Nämä tekijät vaikuttivat suoraan viljasatoihin ja sitä kautta elintasoon.

Kaskenpoltto nousi esiin tärkeänä mutta kiisteltynä aiheena. Toiset pitivät sitä välttämättömänä elinkeinoa ylläpitävänä tekona, kun taas toiset näkivät sen ympäristölle haitallisena käytäntönä.

5. Paikallishallinto ja päätöksenteko

Paikallishallinnon rooli oli 1800-luvulla merkittävä, ja kuntakokoukset olivat keskeisiä päätöksenteon foorumeita. Sanomalehtikatkelmat kertovat siitä, miten kansakoulun sijoittamisesta käytiin kiivasta keskustelua ja kuinka päätökset lähetettiin kuvernöörille vahvistettaviksi. Tämä kuvastaa hierarkkista hallintojärjestelmää, jossa paikalliset päätökset tarvitsivat ylemmän tason hyväksynnän.

Yhteenveto

1800-luvun sanomalehtiaineisto tarjoaa arvokasta tietoa aikakauden elämästä Suomessa. Talouden haasteet, yhteiskunnan kehitys, rikollisuus, luonnonolosuhteet ja paikallishallinto olivat kaikki osa arkea. Monet tuolloin ajankohtaiset kysymykset – kuten ruoan riittävyys, koulutuksen tärkeys ja maanviljelyn haasteet – ovat yhä relevantteja, vaikkakin eri muodossa.

Tällaiset historialliset lähteet auttavat meitä ymmärtämään, mistä tulemme ja miten menneisyyden päätökset ovat vaikuttaneet nykypäivän Suomeen.

Mikä on MyHeritage -palvelu?

MyHeritage on kansainvälinen sukututkimuspalvelu, joka tarjoaa laajan valikoiman työkaluja ja resursseja sukupuun luomiseen, perhehistorian tutkimiseen ja DNA:n avulla sukulaisten löytämiseen. Palvelu on suunnattu niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin sukututkijoille. MyHeritage on ollut vuodesta 2020 lähtien Francisco Partnersin omistuksessa, joka on yhdysvaltalainen pääomasijoitusyhtiö.

Monipuoliset ominaisuudet

MyHeritage tarjoaa käyttäjilleen muun muassa seuraavia ominaisuuksia:

• Sukupuun luominen: Käyttäjät voivat luoda sukupuunsa helposti ja visuaalisesti palvelun intuitiivisella käyttöliittymällä. Sukupuuhun voi lisätä tietoja henkilöistä, heidän suhteistaan ja elämästään.
• Historialliset tiedot: MyHeritage tarjoaa pääsyn laajaan tietokantaan historiallisia tietoja, kuten väestönlaskentatietoja, syntymä- ja kuolintodistuksia sekä sanomalehtiartikkeleita. Näiden tietojen avulla käyttäjät voivat löytää tietoja esi-isistään ja laajentaa sukupuutaan.
• DNA-testaus: MyHeritage tarjoaa DNA-testejä, joiden avulla käyttäjät voivat selvittää etnistä alkuperäänsä ja löytää uusia sukulaisia ympäri maailmaa. DNA-testin tulokset yhdistetään palvelun laajaan DNA-tietokantaan, mikä mahdollistaa sukulaisten löytämisen.
• Valokuvien ja videoiden jakaminen: Käyttäjät voivat ladata ja jakaa valokuvia ja videoita sukupuussaan. Tämä mahdollistaa perhemuistojen säilyttämisen ja jakamisen tuleville sukupolville.
• Smart Matches ja Record Matches: MyHeritage:n tekoälyä hyödyntävät työkalut, jotka etsivät osumia käyttäjän sukupuun ja muiden käyttäjien sukupuiden sekä historiallisten tietojen välillä. Nämä työkalut voivat auttaa löytämään uusia tietoja esi-isistä ja sukulaisista.

Käyttäjäkokemus ja hinta

MyHeritage on yleisesti ottaen helppokäyttöinen ja selkeä palvelu. Sen käyttöliittymä on intuitiivinen ja palvelu tarjoaa hyvät ohjeet ja tuen käyttäjille. Palvelu on saatavilla useilla eri kielillä, myös suomeksi.

MyHeritage tarjoaa sekä ilmaisen että maksullisen tilauksen. Ilmainen tilaus on hyvä vaihtoehto palvelun kokeilemiseen, mutta maksullinen tilaus avaa pääsyn kaikkiin palvelun ominaisuuksiin ja resursseihin.

MyHeritagen hyvät ja huonot puolet

Hyvät puolet:

• Laaja valikoima työkaluja ja resursseja sukututkimukseen
• Intuitiivinen ja helppokäyttöinen käyttöliittymä
• Laaja tietokanta historiallisia tietoja
• DNA-testausmahdollisuus
• Hyvät ohjeistukset

Huonot puolet:

• Maksullinen tilaus voi olla kallis
• Koska jokainen sukupuu on taidoiltaan erilaisen sukututkijan kokoama, voi niiden laadussa olla huomattavia eroja
• Ei suomalaista puhelintukea tällä hetkellä
  
  

Yhteenveto

MyHeritage on monipuolinen ja kattava palvelu sukututkimukseen. Se tarjoaa hyvät työkalut ja resurssit niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin sukututkijoille. Palvelu on helppokäyttöinen ja selkeä, mutta maksullinen tilaus voi olla kallis. Kannattaa myös muistaa, että  MyHeritagen kautta löytyy sekä alkuperäisiä dokumentteja että muiden tutkijoiden kokoamia tietoja. Viimeksi mainituissa voi olla runsaastikin virheitä.

Suosituin vihkipäivä

Oma, henkilökohtainen sukutietokantani käsittää hieman vajaat 30 000 henkilöä. Tarkka vihkipäiviä on tiedossa täsmälleen 10877 kappaletta. Perinteisesti joulun jälkeiset päivät ovat olleet pitkään niitä suosituimpia hääpäiviä, mutta voidaanko tämä sama seikka havaita myös tästä, varsin laajahkosta tietokannasta? Aikajana tässä otoksessa on 1600 -luvulta aina 2000 -luvulle.

Vein vihkitiedot MyHeritage FTB:sta exceliin ja pienen lajittelun jälkeen annoin Gemini -tekoälyn laskea 10 suosituinta päivää. Lopputulos sitten korreloi erittäin hyvin perinteen kanssa!

28.12	184
29.12	160
27.12	142
13.10	126
14.10	124
26.12	120
16.10	118
11.10	114
1.11	110
1.10	108

Todellakin joulukuu on ylivoimainen voittaja, jonka jälkeen tulee lokakuu. Kesähäiden suosio kasvoi ilmeisesti vasta sitten, kun agraariyhteiskunta kaupungistui. Kesäaikaan ei ollut aikaa tuhlattavaksi, sillä maanviljelys ja siihen liittyvät toimet veivät kaiken käytettävissä olevan ajan.

MyHeritagen Muinaiset alkuperät

MyHeritagella on uusi DNA-tuote: Ancient Origins. Tämä ominaisuus täydentää DNA-etnisyysraportteja ja jäljittää sukujuuria jopa 10 000 vuoden taakse. Ancient Origins antaa MyHeritage DNA -asiakkaille mahdollisuuden selvittää, mistä muinaisista väestöistä he polveutuvat, kuten keisarillisista roomalaisista, viikingeistä, foinikialaisista ja muinaisista egyptiläisistä. MyHeritage on tällä hetkellä ainoa merkittävä sukututkimuspalvelu, joka tarjoaa näin tarkkaa muinaisten DNA-etnisyyksien analyysiä.

Ancient Origins on MyHeritagen ja Illustrative DNA:n, muinaisen etnisyystutkimuksen kärjessä olevan startup-yrityksen, uuden yhteistyön tulos. Se vertaa yksilön DNA:ta muinaisiin DNA-näytteisiin ja väestöihin neoliittiselta ajalta myöhäiskeskiajalle asti, tarjoten syvällisempää ymmärrystä henkilön etnisestä taustasta.

Tämä on monipuolinen ominaisuus, joka tarjoaa erilaisia raportteja, mukaan lukien erittelyjä useilta eri historiallisilta aikakausilta. Katso esimerkiksi blogin pitäjän keskiajan tulokset:

MyHeritage tarjoaa samalla ilmaisen, 14 vuorokauden kokeilujakson TÄÄLLÄ
Affiliate-markkinointi

Vanhojen valokuvien käsittely ja säilytys

Sukututkijoille vanhat valokuvat ovat korvaamattomia aarteita, jotka tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan menneisyyteen. Näiden kuvien asianmukainen käsittely ja säilytys ovat olennaisia niiden pitkäikäisyyden turvaamiseksi. Tässä oppaassa käsitellään keskeisiä periaatteita vanhojen valokuvien käsittelyyn ja säilytykseen liittyen.

Valokuvien herkkyys ja vaurioituminen

Valokuvat koostuvat monista eri materiaaleista, kuten kuvan muodostavasta aineesta, sideaineesta ja pohjamateriaalista. Näiden komponenttien erilaiset ominaisuudet tekevät valokuvista herkkiä ympäristön vaikutuksille. Vauriot voivat ilmetä mekaanisina (esim. repeämät, taitteet), kemiallisina (esim. värimuutokset, haalistuminen) tai biologisina (esim. home, tuholaiset) muutoksina. Ennaltaehkäisevä huolenpito on avainasemassa vaurioiden estämisessä. 

Asianmukainen käsittely

Valokuvien käsittelyssä on tärkeää noudattaa seuraavia ohjeita:

• Puhdista kädet: Pese kädet huolellisesti ennen kuvien käsittelyä. Käytä tarvittaessa puhtaita suojakäsineitä.
• Vältä turhaa koskettelua: Käsittele kuvia mahdollisimman vähän ja vain reunoista.
• Käytä tukimateriaaleja: Siirrä kuvia tukipahvin avulla välttääksesi taipumista tai murtumista.
• Pidä työtila siistinä: Varmista, että työskentelyalue on puhdas, kuiva ja vapaa ruoasta sekä juomasta.
  
  
  

Säilytysolosuhteet

Oikeat säilytysolosuhteet ovat ratkaisevia valokuvien pitkäaikaiselle säilymiselle:

• Lämpötila ja ilmankosteus: Pidä lämpötila tasaisena, mieluiten viileänä. Korkea ilmankosteus voi edistää homeen kasvua, joten pyri pitämään ilmankosteus 30–40 %:n välillä. 
• Valon vaikutus: Vältä valokuvien altistamista suoralle valolle, erityisesti auringonvalolle, joka voi aiheuttaa haalistumista.
• Säilytystilat: Vältä säilyttämästä kuvia paikoissa, joissa lämpötila ja kosteus vaihtelevat voimakkaasti, kuten ullakoilla tai kellareissa. 

Suojamateriaalit

Valokuvien suojaaminen oikeilla materiaaleilla auttaa niiden säilymisessä:

• Yksittäispakkaukset: Säilytä valokuvat yksittäin happovapaissa paperi- tai pahvitaskuissa. Polyeteeni- tai polypropeenimuovitaskut ovat myös sopivia. Vältä polyvinyylikloridista (PVC) valmistettuja muovitaskuja. 
• Albumit: Valitse albumit, joissa on tukevat kartonkisivut ja mieluiten paperiset välilehdet. Kiinnitä kuvat kulmakiinnikkeillä; vältä liimojen ja teippien käyttöä. 

Tietojen tallentaminen

Valokuviin liittyvien tietojen dokumentointi on tärkeää tuleville sukupolville:

• Merkinnät: Kirjoita kuvien taakse pehmeällä lyijykynällä tai käytä arkistokelpoista tussia. Vältä painamasta liian kovaa, jotta kuva ei vaurioidu. 
• Erilliset muistiinpanot: Vaihtoehtoisesti voit pitää erillistä kirjaa, johon merkitset kunkin kuvan tiedot, kuten henkilöiden nimet, paikat ja ajankohdat.

Digitointi

Valokuvien digitointi tarjoaa useita etuja:

• Säilyvyyden parantaminen: Digitaaliset kopiot vähentävät alkuperäisten kuvien käsittelytarvetta, mikä vähentää niiden kulumista.
• Jakamisen helpottaminen: Digitaalisia versioita on helppo jakaa sukulaisille ja tallentaa useisiin paikkoihin varmuuskopioina.
• Huomioi laatu: Käytä korkearesoluutioista skanneria ja tallenna kuvat laadukkaassa tiedostomuodossa, kuten TIFF tai korkealaatuinen JPEG.

Yhteenveto

Vanhojen valokuvien asianmukainen käsittely ja säilytys ovat olennaisia niiden säilymiselle tuleville sukupolville. Huolellisuus käsittelyssä, oikeat säilytysolosuhteet, sopivat suojamateriaalit, tietojen dokumentointi ja digitointi ovat keskeisiä toimenpiteitä, joilla voit varmistaa näiden arvokkaiden muistojen säilymisen.


Lähteet

Valokuvataiteen Museo

muistaakseni.com

Tekoälyn kimpussa

 

MyHeritage päivitti etnisyyslaskelmiaan

MyHeritage tiedotti helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna seuraavaa:

Olen innoissani saadessani ilmoittaa kauan odotetun ja erittäin toivotun uuden DNA-etnisyysmallimme julkaisusta: Etnisyysarvio v2.5. Uusi malli tarjoaa tarkempia tuloksia verrattuna aiempaan malliin, v0.95, ja lähes kaksinkertaistaa MyHeritagen tunnistamien etnisyyksien määrän 42:sta 79:ään.

Ensin rehellinen tunnustus: Tiedämme, että monet DNA-käyttäjistämme ovat odottaneet tätä päivitystä pitkään. Alun perin julkaisimme tarkoitetun v2-mallin kesäkuussa 2024 pienelle käyttäjäjoukolle ja keräsimme palautetta kyselyillä. Palaute oli ihan hyvää, mutta se ei riittänyt meille – halusimme sen olevan erinomaista. Kyselyssä nousi esiin useita puutteita, joten päätimme olla julkaisematta v2:ta kaikille käyttäjille ja palasimme parantamaan mallia entisestään. Pahoittelemme viivästystä, mutta meille laatu on etusijalla.

Tässä ajassa kehitimme paremman algoritmin, joka korjasi v2-mallin puutteet, ja julkaisimme uuden v2.5-mallin samalle käyttäjäjoukolle sekä tuhansille uusille käyttäjille. Teimme uuden käyttäjäkyselyn, ja tällä kertaa palaute oli huomattavasti parempaa. Käyttäjät olivat tyytyväisempiä uuteen malliin verrattuna sekä alkuperäiseen v0.95-malliin, jota olemme käyttäneet vuosia, että v2:een.

Tänään meillä on ilo julkaista Etnisyysarvio v2.5 kaikille. Uudet MyHeritage DNA -käyttäjät saavat v2.5-mallin tulokset heti alusta alkaen. Aiemmille käyttäjille, jotka ovat aiemmin saaneet v0.95-etnisyyden tulokset, tarjoamme mahdollisuuden valita itse: Etnisyysarvio v2.5 on vapaaehtoinen päivitys, eikä sitä aktivoida automaattisesti. Tämä tarkoittaa, että aiempia etnisyystuloksia ei korvata ilman käyttäjän suostumusta. Voit itse päättää, haluatko nähdä uudet tulokset vai pitäytyä alkuperäisissä. Jos päätät ottaa uudet tulokset käyttöön, voit milloin tahansa vaihtaa vanhan ja uuden mallin välillä yksinkertaisella valikolla tulossivulla. Etnisyysarvio v2.5 on maksuton kaikille käyttäjille.

Etnisyysarvio v2.5 – Yleiskatsaus

Etnisyysarvio v2.5 -malli perustuu MyHeritage Science -tiimin kehittämiin kehittyneisiin algoritmeihin, joita on hiottu kahden vuoden ajan. Uusi etnisyyserittely tarjoaa tarkempia tuloksia; esimerkiksi aiemmin vain skandinaaviksi luokitellut henkilöt saavat nyt tarkemman analyysin siitä, kuinka suuri osa heidän etnisestä perimästään on ruotsalaista, norjalaista tai tanskalaista.

Etnisyysarvio v2.5 – Kohokohdat

• Tunnistaa 24 prosenttipohjaista eurooppalaista etnisyyttä.
• Useat uudet etnisyysryhmät, kuten armenialainen, ovat ainutlaatuisia MyHeritagelle, eikä niitä tunnisteta muissa testeissä.
• Erottaa 15 erilaista juutalaista etnisyyttä, enemmän kuin useimmat muut DNA-testit markkinoilla.

HUOM: MyHeritage tarjoaa nyt 14 vuorokauden ilmaisen kokeilujakson TÄÄLLÄ
Affiliate-markkinointi

Tämä tarina ei ole tosi

Tässä kuvassa näkyy mies, joka istuu vanhanaikaisella puupenkillä pitäen sylissään nahkaista salkkua. Hänen vakava, mutta keskittynyt ilmeensä viestii elämänkokemuksesta ja ehkä myös siitä, että hänellä on tärkeä tehtävä. Kuvan ympärille on kirjoitettu käsin tekstiä ruotsiksi, mikä viittaa historialliseen kontekstiin ja siihen, että henkilö saattaa olla Suomesta tai Ruotsista.

Tarina, jonka teki tekoäly - ihan vain viihteeksi.

Kuva on otettu kesällä vuonna 1921. Mies on Johan Henriksson, nuori kirjeenkantaja, joka työskentelee pienessä rannikkokylässä Suomessa. Hän on juuri valmistautumassa pitkälle kierrokselle jakaakseen kirjeitä ja sanomia kyläläisille. Nahkainen salkku sylissään on täynnä papereita: rakkauskirjeitä, laskuja ja uutisia kaukaisista paikoista.

Johan on tunnettu huolellisuudestaan ja siitä, että hän aina pysähtyy vaihtamaan muutaman sanan talojen väen kanssa. Hänen työnsä ei ole pelkästään postin jakamista, vaan hän toimii myös yhteisön yhdistävänä lenkkinä. Monille yksinäisille taloille hänen saapumisensa on päivän kohokohta.

Vaikka Johan on yleensä hiljainen ja vetäytyvä, hänen sisällään on suuri unelma: hän haluaa kirjoittaa kirjan. Hän on vuosien ajan kantanut mukanaan muistikirjaa, johon hän on tallentanut ihmisten kertomuksia, kylän tarinoita ja omia pohdintojaan. Hän uskoo, että nämä tarinat ansaitsevat tulla kuulluiksi tulevien sukupolvien toimesta.

Kuvassa Johan on juuri aloittamassa päivän kierrosta, mutta hän on pysähtynyt hetkeksi ja pyytänyt ohi kulkevaa tuttuaan ottamaan kuvan muistoksi. Kuva lähetetään hänen sisarelleen, joka on muuttanut Amerikkaan. Tekstissä kuvan ympärillä hän kertoo sisarelleen kylän viimeisimmät kuulumiset ja vakuuttaa, että perhe voi hyvin, vaikka ajat ovat kovat.

Johanin elämästä ja tarinoista jäi pysyvä jälki kylään, ja vuosia myöhemmin hänen muistikirjansa löydettiin vanhasta ullakosta. Siitä tehtiin lopulta kirja, joka kertoi pienen rannikkokylän elämästä ja sen ihmisistä 1920-luvulla.