Perimätiedon aarteet: Miten kerätä isovanhempien
tarinoita, kun yhteys ei enää ole mahdollinen?
Isovanhempiemme elämä on täynnä tarinoita, kokemuksia ja tietoa
menneistä ajoista – perimätietoa, joka muodostaa tärkeän osan sukumme ja
laajemmin yhteiskuntamme historiaa. Parhaassa tapauksessa näitä aarteita
päästään keräämään suoraan heiltä itseltään haastattelemalla ja
keskustelemalla. Mutta mitä tehdä, kun tämä ei syystä tai toisesta ole enää
mahdollista? Miten sukupolvien ketjuun liittyvää tietoa voi tallentaa tuleville
polville, vaikka isovanhempia ei enää voi haastatella?
Onneksi kaikki toivo ei ole menetetty. Vaikka suora yhteys
katkeaisi, on monia tapoja kaivaa esiin ja dokumentoida arvokasta perimätietoa.
Se vaatii ehkä hieman enemmän salapoliisityötä ja luovuutta, mutta lopputulos
voi olla yhtä palkitseva.
Tässä vinkkejä perimätiedon keräämiseen, kun isovanhempien
haastattelu ei ole mahdollista:
1. Sukella olemassa
oleviin aarteisiin: Kotiarkistot ja materiaalit
Aloita tutkimusmatka omasta kotoa tai muiden sukulaisten luota
löytyvien materiaalien parissa. Vanhat valokuvat ovat korvaamattomia ikkunoita
menneisyyteen. Kuka kuvissa on? Missä ja milloin kuva on otettu? Liittyykö
kuvaan jokin erityinen muisto tai tarina? Käy huolellisesti läpi myös kirjeet,
päiväkirjat, kortit, todistukset, viralliset paperit ja muut dokumentit. Ne
voivat sisältää yllättävän paljon tietoa isovanhempien elämästä, arjesta,
tärkeistä tapahtumista ja ihmissuhteista.
Myös esineillä on tarinansa. Jokin tietty huonekalu, koru,
työväline tai muu henkilökohtainen esine on saattanut kulkea suvussa tai
liittyä isovanhempiesi elämään vahvasti. Selvitä esineen alkuperä ja merkitys –
se voi avata uusia näkökulmia heidän elämäänsä.
2. Haastattele muita
sukulaisia ja läheisiä
Vaikka et voi haastatella isovanhempiasi, voit puhua heidän
sisaruksilleen, serkuilleen, lapsilleen (omille vanhemmillesi), ystävilleen ja
naapureilleen. Heillä voi olla muistoja, tarinoita ja tietoa, jotka täydentävät
kuvaa isovanhemmistasi. Kysy heiltä heidän suhteestaan isovanhempiisi,
millaisia he olivat luonteeltaan, millaisia taitoja heillä oli, mistä he
pitivät tai eivät pitäneet, ja millaisia merkittäviä tapahtumia heidän
elämäänsä liittyi muiden silmin nähtynä. Muista kirjata muistiin tai nauhoittaa
nämä keskustelut huolellisesti.
3. Hyödynnä virallisia
lähteitä ja arkistoja
Sukututkimuksen peruslähteitä ovat erilaiset viralliset
dokumentit. Kirkonkirjat (syntyneiden, kastettujen, vihittyjen, kuolleiden ja
haudattujen luettelot sekä rippikirjat) sisältävät perustietoa isovanhempiesi
syntymäajoista, vanhemmista, perheistä ja asuinpaikoista. Myös väestörekisterit
tarjoavat arvokasta tietoa.
Kansallisarkisto ja maakunta-arkistot säilyttävät lukuisia muita
asiakirjoja, joista voi olla apua perimätiedon keräämisessä. Näitä ovat
esimerkiksi perukirjat, tuomiokirjat, veroluettelot ja muuttokirjat. Näiden
lähteiden käyttö voi vaatia perehtymistä vanhoihin käsialoihin ja arkistojen
hakumenetelmiin, mutta ne voivat paljastaa yllättäviä yksityiskohtia
isovanhempien elämästä ja suvun vaiheista.
4. Tutki
paikallishistoriaa ja yhteisön muistia
Isovanhempiesi elämä kytkeytyi vahvasti heidän
asuinpaikkakuntaansa ja yhteisöönsä. Tutustu paikallishistoriaan esimerkiksi
kirjallisuuden, museoiden tai kotiseutuarkistojen kautta. Millainen paikkakunta
oli isovanhempiesi nuoruudessa tai aktiiviaikoina? Millaisia elinkeinoja
alueella oli? Oliko siellä merkittäviä tapahtumia, jotka vaikuttivat ihmisten
elämään?
Joskus paikkakunnalla on saattanut olla aktiivista
perinteenkeruuta tai paikallishistoriaprojekteja, joiden materiaaleista voi
löytyä mainintoja tai jopa tarinoita isovanhemmistasi tai heidän
aikalaisistaan.
5. Järjestä
muisteluhetkiä
Kutsu koolle sukulaisia ja ystäviä yhteiseen muisteluhetkeen.
Voitte yhdessä katsella vanhoja valokuvia, lukea kirjeitä tai vain keskustella
muistoista isovanhemmistanne. Yhteiset muistelut voivat herättää uusia muistoja
ja täydentää kuvaa heidän elämästään monista eri näkökulmista. Muista jälleen
dokumentoida nämä hetket esimerkiksi äänittämällä tai videokuvaamalla.
6. Hyödynnä digitaalisia
resurssja ja yhteisöjä
Internet tarjoaa nykyään paljon mahdollisuuksia sukututkimukseen
ja perimätiedon keräämiseen. Erilaiset sukututkimussivustot, digitaaliset
arkistot ja keskustelupalstat voivat auttaa löytämään uutta tietoa ja saamaan
apua muilta tutkijoilta. Esimerkiksi Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen
(SSHY) digiarkisto ja Kansallisarkiston digitaaliarkisto ovat korvaamattomia
lähteitä.
Perimätiedon
tallentaminen ja jakaminen
Kun olet kerännyt tietoa, on tärkeää tallentaa se
systemaattisesti. Voit käyttää muistikirjaa, tietokonetta, erityisiä
sukututkimusohjelmia tai pilvipalveluita. Mieti, miten haluat jakaa keräämäsi
tiedon tuleville sukupolville – kirjana, digitaalisena tiedostona,
verkkosivustona tai vaikkapa sukukokouksessa esityksenä.
Vaikka isovanhempien suora haastattelu ei enää onnistuisi,
heidän tarinansa eivät katoa. Ne elävät edelleen valokuvissa, kirjeissä,
esineissä, muiden ihmisten muistoissa ja virallisissa dokumenteissa. Pienellä
vaivannäöllä voit koota näistä palasista rikkaan kuvan heidän elämästään ja
varmistaa, että tämä arvokas perimätieto säilyy tuleville sukupolville. Se on
kunnianosoitus heidän elämälleen ja tärkeä silta menneiden ja tulevien
sukupolvien välillä.