Ehtoollisviinien jäljillä kirkonarkistoissa

Suomen viinihistoria on kiehtova kudelma, jossa uskonnolliset, kaupalliset ja kulttuuriset vaikutteet kohtaavat. Vaikka suomalaiset ovat tunnetusti rakastaneet simaa ja olutta, viinillä on ollut oma arvokas asemansa – erityisesti ehtoollisviinin muodossa. Tässä blogipostauksessa sukelletaan aikojen saatossa siihen, miten viini saapui Suomeen ja miten sen käyttö on kehittynyt vuosisatojen varrella.

Keskiajan alku: Viinin saapuminen Suomeen

Ensimmäiset viinit löysivät tiensä Pohjoismaihin Ruotsin, Norjan ja Tanskan kautta. Suomen kohdalla viinin ilmaantuminen liittyi vahvasti katolisen kirkon vaikutukseen keskiajalla. Kirkko toi mukanaan viinin käytön ehtoollisessa, ja jo varhaisessa vaiheessa viiniä käytettiin hengellisissä seremonioissa. Samanaikaisesti osa viineistä jalostettiin esimerkiksi lääkinnällisiin tarkoituksiin, mikä kertoo aikakauden monipuolisista käyttötavoista.

Kirkolliset vaikutteet ja viinin omaksuminen

1500-luvulta lähtien suomalaiset alkoivat vähitellen tutustua viineihin. Alkuun viiniä käytettiin ensisijaisesti kirkollisissa yhteyksissä, jolloin vain pappien oli ollut lupa nauttia ehtoollisviiniä. Myöhemmin, Martti Lutherin vaikutuksesta, ehtoollisviiniä alettiin tarjoamaan kaikille kirkon jäsenille, mikä merkitsi merkittävää muutosta uskonnollisissa käytännöissä.

Kaupankäynnin rooli ja viinin saatavuus

Suomessa viinin saapumiseen vaikutti voimakkaasti kaupankäynnin kehitys ja kansainväliset kontaktit. Tärkeimmät tuontisatamat – Turku, Viipuri, Pori, Helsinki, Porvoo ja Rauma – toimivat keskeisinä solmukohtina, joista suurin osa viineistä toivat ulkomaiset kauppiaat. Vaikka viini pysyi pitkään ylellisyystavarana, joka oli korkeiden hintojen vuoksi vain ylhäisölle ja diplomaatteille saavutettavissa, juhlallisuuksissa ja seremonioissa sitä käytettiin runsaasti. Esimerkiksi Viipurissa tarjottiin kirsikkaviinejä, ja häjytilaisuuksiin saatettiin kerätä jopa 1700 litraa viiniä.

Muunnokset ja paikalliset innovaatiot

Viinin käyttö Suomessa ei rajoittunut pelkästään nautintojuomaksi. Aikanaan viiniä poltettiin ja valmistettiin eräänlaiseksi brändiksi, jota käytettiin esimerkiksi ruudin kostuttamiseen tai lääkkeenä. Tämä käytäntö kuvastaa sitä, kuinka tuontiviiniä hyödynnettiin monipuolisesti ennen kuin venäläiseltä perinteeltä tuttu vodka yleistyi. Lisäksi Tallinnan kautta kulkeneilla viineillä oli pitkä historia: ensimmäiset todisteet Tallinnan viinituonnista ovat peräisin jo 1400-luvulta, mikä osoittaa Hansa-kaupan merkityksen Itämeren alueella.

Viinin rooli suomalaisessa kulttuurissa

1800-luvulta lähtien viinistä alettiin pitää tärkeänä osana myös perhejuhlia, häitä ja hautajaisia. Nuorten opiskelijoiden keskuudessa punaviini ja arkkia alkoivat nousta suosituiksi nautintojuomiksi, mikä osoittaa viinin monipuolisen roolin yhteiskunnassa. Vaikka arkijuolet olivat edelleen ensisijaisesti simaa ja olutta, viini symboloi ylellisyyttä ja juhlallisuutta.

Tohtori Georg H. Borgströmin mukaan viinirypäleistä valmistettua viiniä on juotu Suomessa jo yli 2500 vuotta – Salosta löytyneet viinirypälekivet ja juoma-astiat ovat merkittävä todiste alueen pitkään ulottuvasta viiniperinteestä.

Yhteenveto

Ehtoollisviinin tarina Suomessa on kertomus uskonnollisista muutoksista, kaupankäynnin kehityksestä ja kulttuurillisista kokeiluista. Alun perin kirkon käyttöön suunniteltu viini levisi vähitellen myös ylhäisön ja opiskelijoiden juhlissa, vaikka kansan keskuudessa sima ja olut pysyivätkin suosituimpina juomina. Viinin historia muistuttaa siitä, kuinka globaalit vaikutteet ja paikalliset innovaatiot ovat yhdessä luoneet monimuotoisen perinteen, joka elää edelleen nykypäivän juhlahetkissä.

Kirkontilit

Jokainen seurakunta muodosti omat tilikäytänteensä itsenäisesti. Muutamista seurakunnista löytyy erityiset viinikassan tilit, joista sitten helposti löytyy vuosittain tai jos harvemminkin hankitut ehtoollisviinit sekä tietysti öylätit. Esimerkkinä toimii Kansallisarkiston hiljattain alkuperäisistä dokumenteista kuvaamat Eurajoen viinikassan tilit. Kesällä 1817 on hankittu pikku tynnyrillinen viiniä ja uudestaan helmi- sekä huhtikuussa 1818. Öylättejä taasen ostettiin maaliskuussa 1816 Eurajoelle 2600 kappaletta.