analytics

Serkun löytäjä

Uusi päivitys: Cousin Finder™ nyt myös sukupuuhusi liitetyille henkilöille

MyHeritage julkaisi aiemmin tänä vuonna uuden ominaisuuden, Cousin Finder™, jonka avulla on helppo löytää ja ottaa yhteyttä verisukulaisiin – ilman DNA-testiä. Julkaisunsa jälkeen siitä on tullut nopeasti sukututkimuksen harrastajien suosikki, sillä se auttaa löytämään kauan kadoksissa olleita sukulaisia ja vahvistamaan perhesiteitä.

Nyt ominaisuuteen on tullut merkittävä päivitys: voit tarkastella Cousin Finder™ -tuloksia paitsi omalta kohdalta, myös keneltä tahansa sukupuuhusi liitetyltä henkilöltä. Tämä tarkoittaa, että voit hakea serkkulistoja esimerkiksi isoisovanhemmalle, puolisolle tai jopa kaukaisemmalle sukulaiselle ja nähdä:

  • ketkä heidän serkkujaan ovat

  • miten he ovat sukua kyseiselle henkilölle

  • mahdollisuuksia ottaa yhteyttä uusiin sukulaisiin.

Miksi tämä on tärkeää?

Päivitys tekee Cousin Finderistä™ entistä tehokkaamman työkalun sukututkimukseen:

  • Löydä verisukulaisia, jotka liittyvät tiettyyn esivanhempaan tai perheenjäseneen

  • Selvitä tarkalleen, miten sukulaisuus kyseiseen henkilöön muodostuu

  • Täydennä DNA-osumia löytämällä serkkuja, jotka eivät ole tehneet DNA-testiä

  • Hyödynnä Smart Matches™ -osumia selkeämmässä ja kohdennetummassa näkymässä

Miten pääset alkuun?

Cousin Finder™ löytyy kätevästi jokaisen sukupuuhesi profiilisivulta.




Kaikkien aikojen laajin sukupuu?

Oletko joskus miettinyt, kuka oli esi-isäsi 10 tai 50 sukupolvea sitten? Entä 100 000 vuotta sitten?

Kansainvälinen tutkijaryhmä päätti selvittää asiaa – ei vain yhdelle suvulle, vaan meille kaikille.

He kokosivat yhteen 3 609 ihmisen genomit 215 eri väestöstä ympäri maailmaa, mukaan lukien muinais-DNA:ta, joka oli peräisin kivikauden ihmisiltä. Lopputuloksena syntyi maailman suurin sukupuu: lähes 27 miljoonaa esi-isää.

Tutkimus paljasti, miten ihmiskunta on liikkunut maapallolla vuosituhansien aikana – ja miten me kaikki olemme lopulta sukua toisillemme. Jokainen oksa kertoo tarinan: muuttomatkasta, kohtaamisesta, uudesta alusta.

Sukututkijalle tämä on kuin katsoisi omaa puuta suurennettuna koko ihmiskunnan kokoiseksi. Se saa miettimään: missä kulki minun esi-isieni reitti, ja millaisia tarinoita heidän elämässään oli?

Lue tarkemmin tästä muutaman vuoden takaisesta projektista täältä.

Tiedenaisen aamunkoitto

1800-luvun Suomessa ajatus naisesta yliopiston luentosalissa oli radikaali, jopa luonnoton. Se oli aikaa, jolloin naisen paikka oli visusti kodin piirissä, ja koulutuksen katsottiin parhaimmillaan valmistavan häntä hyvän puolison ja perheenemännän rooliin. Kuitenkin, historian hämärästä nousee esiin joukko poikkeuksellisia naisia, jotka uhmasivat aikansa normeja, taistelivat oikeudestaan tietoon ja raivasivat tietä tuleville sukupolville. Nämä naiset eivät ainoastaan havitelleet akateemista sivistystä – he vaativat sitä, ja heidän tarinansa ovat todistusvoimaisia kertomuksia sinnikkyydestä, älykkyydestä ja horjumattomasta tahdosta.

Tänä päivänä naisten ja miesten tasa-arvoinen oikeus koulutukseen on itsestäänselvyys, mutta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa tie oli kivinen. Naisen, joka halusi astua yliopiston ovista sisään, tuli anoa keisarilta "erivapautta sukupuolestaan". Tämä juridinen erikoisuus alleviivasi yhteiskunnan asennetta: nainen ei luonnostaan kuulunut akateemiseen maailmaan, ja hänen pääsynsä sinne oli poikkeus, joka vaati erityisen luvan.

Tässä blogikirjoituksessa tutustumme muutamiin näistä uraauurtavista naisista, jotka eivät antaneet sukupuolensa määritellä heidän potentiaaliaan.

Marie Tschetschulin – ensimmäinen naisylioppilas Pohjoismaissa

Helsinkiläisen kauppaneuvoksen tytär, Marie Tschetschulin (1852–1917), teki historiaa vuonna 1870 suorittamalla ensimmäisenä naisena Suomessa ja koko Pohjoismaissa ylioppilastutkinnon. Hänen saavutuksensa vaati poikkeusluvan, ja se oli merkittävä symbolinen askel kohti naisten koulutuksellista tasa-arvoa. Vaikka Tschetschulin ei jatkanut opintojaan yliopistossa perhesyistä, hänen esimerkkinsä avasi ovia ja osoitti, että nainenkin kykeni täyttämään akateemiset vaatimukset.

Emma Irene Åström – köyhästä tytöstä Suomen ensimmäiseksi naismaisteriksi

Emma Irene Åströmin (1847–1934) tarina on kuin suoraan kansankirjailijan kynästä. Köyhistä oloista lähtöisin ollut lahjakas nuori nainen huomattiin paikallisten pappien toimesta, ja hänet kannustettiin Jyväskylän opettajaseminaariin. Seminaarin johtaja, Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeus, otti Åströmin suojatikseen.

Åströmin tie ei ollut helppo. Hänen isänsä kuolema pakotti hänet keskeyttämään yliopisto-opintonsa Helsingissä elättääkseen perhettään. Sinnikkyydellään hän kuitenkin palasi opintojen pariin ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1882 – ensimmäisenä naisena Suomessa. Åströmistä tuli paitsi opettaja ja lehtori, myös roolimalli ja inspiraatio lukemattomille naisille. Hänen elämänsä osoitti, että sosiaalinen tausta ei ollut este älyllisille saavutuksille.

Rosina Heikel – lääkäri vastoin tahtoa

Yksi sitkeimmistä taistelijoista oli Rosina Heikel (1842–1929), Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri. Yhteiskunnan vastustus naislääkäriä kohtaan oli valtava. Lääkärin ammatin katsottiin olevan naiselle sopimaton ja jopa säädytön.

Heikel joutui suorittamaan opintonsa erityisjärjestelyin, ja vaikka hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1878, hänelle ei myönnetty pitkään aikaan virallista lääkärin oikeuksia. Häntä ei "laillistettu", ja hän joutui työskentelemään ilman täyttä hyväksyntää ja kollegiaalista tukea. Tästä huolimatta Heikel rakensi menestyksekkään uran erityisesti naisten- ja lastentautien parissa ja oli aktiivinen naisasianainen. Hänen uransa on karu muistutus siitä, kuinka syvällä ennakkoluulot istuivat ja kuinka paljon rohkeutta vaadittiin niiden murtamiseen.

Tohtorinhattu naisen päässä – Karolina Eskelin ja Lydia Sesemann

Akateemisen maailman korkeimmalle askelmalle, tohtorin arvoon, ylsi ensimmäisenä suomalaisena naisena Karolina Eskelin (1867–1936). Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1895. Hänen väitöskirjansa käsitteli suolentuppeumaa. Eskelin oli moderni nainen monella tapaa – hän oli paitsi menestyksekäs lääkäri ja kirurgi, myös innokas autoilija.

On kuitenkin mainittava, että ensimmäinen suomalainen nainen, joka ansaitsi tohtorin arvon, oli Lydia Sesemann (1845-1925). Hän väitteli kemian tohtoriksi Zürichin yliopistossa Sveitsissä jo vuonna 1874. Zürich oli tuolloin edelläkävijä naisten akateemisessa koulutuksessa, ja Sesemannin oli matkustettava ulkomaille saavuttaakseen päämääränsä, mikä kertoo Suomen yliopistomaailman sen aikaisesta konservatiivisuudesta.

Perintö, joka elää

Marie Tschetschulinin, Emma Irene Åströmin, Rosina Heikelin, Karolina Eskelinin ja Lydia Sesemannin kaltaisten naisten perintö on korvaamaton. He eivät ainoastaan avanneet ovia itselleen, vaan koko sukupuolelleen. Heidän taistelunsa ja saavutuksensa 1800-luvun Suomessa loivat perustan, jolle nykypäivän tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on rakentunut.

Nämä tarinat muistuttavat meitä siitä, että itsestäänselvyyksinä pitämämme oikeudet on usein ankarasti taisteltu. Kun seuraavan kerran kävelet yliopiston kampuksella, omista hetki ajatuksistasi näille rohkeille naisille, jotka unelmoivat, taistelivat ja lopulta voittivat – ei vain itselleen, vaan meille kaikille.

Tiesitkö tämän MyHeritagen synnystä?

Oletko koskaan miettinyt, miten suosittu sukututkimuspalvelu MyHeritage sai alkunsa? Tarina ei ole aivan tavanomainen Piilaakson menestyskertomus, vaan se kumpuaa henkilökohtaisesta intohimosta, israelilaisesta olohuoneesta ja halusta yhdistää perheitä ympäri maailmaa. 

Kaikki alkoi olohuoneesta

Tiesitkö, että MyHeritage perustettiin israelilaisessa olohuoneessa? Vuonna 2003 yrittäjä ja sukututkija Gilad Japhet perusti MyHeritagen vaatimattomasti omasta olohuoneestaan Bnei Atarotin kylässä. Japhet, joka on edelleen yhtiön toimitusjohtaja, oli intohimoinen sukututkija jo 13-vuotiaasta saakka, jolloin koulutehtävä herätti hänen kiinnostuksensa omiin sukujuuriin. Tämä henkilökohtainen palo toimi liikkeellepanevana voimana palvelulle, jonka tavoitteena oli tehdä sukututkimuksesta helpompaa ja saavutettavampaa kaikille.

Ensin ohjelmisto, sitten verkko

Tiesitkö, että MyHeritagen ensimmäinen versio oli tietokoneelle ladattava ohjelmisto? Alkuvaiheessa käyttäjät latasivat sukututkimustietonsa tietokoneohjelmasta verkkoon. Tietoja pystyi tarkastelemaan, mutta niiden muokkaaminen verkossa ei ollut mahdollista. Vasta myöhemmin MyHeritage siirtyi täysin verkkopohjaiseen "freemium"-malliin, jossa perusominaisuudet ovat ilmaisia ja lisäominaisuuksista peritään maksu. Tämä muutos oli ratkaiseva askel palvelun maailmanlaajuiselle kasvulle.

DNA-testit tulivat mukaan myöhemmin

Tiesitkö, että DNA-testit eivät olleet osa MyHeritagen alkuperäistä konseptia? Vaikka nykyään MyHeritage tunnetaan laajalti DNA-testeistään, jotka auttavat ihmisiä löytämään sukulaisiaan ja selvittämään etnistä alkuperäänsä, tämä ominaisuus lisättiin palveluun vasta vuosia perustamisen jälkeen. Yhtiö on sittemmin panostanut merkittävästi DNA-teknologiaan ja rakentanut yhden maailman suurimmista kuluttajille suunnatuista DNA-tietokannoista.

Enemmän kuin vain sukupuita

Tiesitkö, että MyHeritage on kunnostautunut myös ainutlaatuisten, tekoälyyn perustuvien valokuvatyökalujen kehittäjänä? Viime vuosina MyHeritage on ilahduttanut käyttäjiään innovatiivisilla ominaisuuksilla, kuten Deep Nostalgia™, joka animoi vanhoja valokuvia, ja MyHeritage In Color™, joka värittää mustavalkoisia kuvia. Nämä työkalut ovat herättäneet menneisyyden eloon aivan uudella tavalla ja tuoneet tunteikkaita hetkiä miljoonille ihmisille.

Hyväntekeväisyys ja kadonneiden perheiden yhdistäminen

Tiesitkö, että MyHeritage on omistautunut myös hyväntekeväisyyteen? Yhtiö on käynnistänyt useita pro bono -projekteja, kuten DNA Quest, jossa on lahjoitettu tuhansia DNA-pakkauksia vähävaraisille ihmisille, jotka etsivät biologisia perheenjäseniään. Tämä osoittaa, että yrityksen ytimessä on edelleen perustaja Gilad Japhetin alkuperäinen missio: perheiden yhdistäminen ja menneisyyden tarinoiden säilyttäminen tuleville sukupolville.

MyHeritagen tarina on osoitus siitä, miten henkilökohtainen intohimo ja sinnikkyys voivat kasvaa olohuoneen projektista maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Seuraavan kerran kun tutkit omia sukujuuriasi palvelussa, muistat ehkä nämä pienet, mutta merkittävät yksityiskohdat sen matkan varrelta.

Kun tutkimus ei etene

Jokainen sukututkija kohtaa ennemmin tai myöhemmin "tiiliseinän" – esivanhemman, joka tuntuu katoavan maan alle, tai sukulaisuussuhteen, joka on täysi mysteeri. Nämä haasteet ovat kuitenkin usein ratkaistavissa, kun perinteisten kirkonkirjojen rinnalle otetaan uusia menetelmiä ja luovia lähestymistapoja. Älä siis heitä kirvestä kaivoon, vaan pue salapoliisin hattu päähäsi ja valmistaudu kaivautumaan syvemmälle arkistojen kätköihin. Tässä blogipostauksessa käymme läpi strategioita, joilla voit lähteä purkamaan mahdottomilta tuntuvia sukututkimuksen solmuja.


Kun jäljet kylmenevät

Yksi yleisimmistä haasteista on esivanhempi, joka yksinkertaisesti katoaa asiakirjoista. Rippikirjassa saattaa olla maininta muutosta, mutta minne? Tai ehkä henkilön nimi muuttuu tunnistamattomaksi.

Strategiat:

  • Laajenna hakualuetta: Älä tuijota vain yhtä seurakuntaa. Ihmiset liikkuivat työn, avioliiton tai paremman elämän toivossa odotettua enemmän. Käy läpi naapuriseurakuntien ja -pitäjien muuttaneiden luetteloita.

  • Nimenmuutokset: Nimet eivät olleet kiveen hakattuja. Patronyymit (isännimestä johdetut sukunimet) saattoivat vaihdella, ja ruotsinkielisistä nimistä saatettiin siirtyä suomenkielisiin. Myös sotilas- ja ammattinimet olivat yleisiä. Tutki systemaattisesti kaikki mahdolliset nimivariaatiot.

  • Henkikirjat ja veroluettelot: Kun kirkonkirjat eivät auta, henkikirjat voivat paljastaa asuinpaikan ja perheenjäseniä. Ne ovat erinomainen lähde erityisesti 1600- ja 1700-luvuilla ja voivat paikata aukkoja palaneissa kirkonarkistoissa.

  • Tuomiokirjat: Oikeuden pöytäkirjat voivat tarjota yllättäviä johtolankoja. Riita maanjaosta, perinnöstä tai jopa pienemmästä rikkomuksesta on saattanut jättää kirjallisen jäljen, joka paljastaa henkilön asuinpaikan ja sukulaissuhteita.


Tuntematon Isä: DNA-tutkimus apuna

Aviottoman lapsen isän selvittäminen on perinteisesti ollut yksi sukututkimuksen vaikeimmista pähkinöistä. Onneksi moderni teknologia on tuonut tähän uuden, tehokkaan työkalun.

Strategiat:

  • DNA-testaus: Kaupalliset DNA-testit (kuten MyHeritage, AncestryDNA, FamilyTreeDNA) ovat mullistaneet isättömien lasten jäljittämisen. Testi vertaa omaa DNA:tasi laajaan tietokantaan ja etsii sinulle geneettisiä serkkuja.

  • Osumien analysointi: Kun saat osumia, työ vasta alkaa. Tärkeintä on tunnistaa, mitkä osumista ovat peräisin isäsi puolelta. Tämän voi päätellä vertaamalla osumia tunnettuihin äidinpuoleisiin sukulaisiin.

  • Sukupuiden rakentaminen: Rakenna merkittävimpien isänpuoleisten osumiesi sukupuita alaspäin heidän esivanhemmistaan. Etsi yhteisiä esivanhempia eri osumien väliltä. Kun löydät pariskunnan, joka esiintyy usean osumasi sukupuussa, olet todennäköisesti löytänyt oikean sukuhaaran.

  • Perinteiset lähteet tukena: Vaikka DNA antaa vahvoja viitteitä, lopullinen varmistus vaatii usein perinteistä arkistotyötä. Käy läpi rippikirjojen maininnat, lastenkirjat ja tuomiokirjat etsien vihjeitä, jotka tukevat DNA:n osoittamaa sukulaisuutta.


Erityisryhmien jäljillä: sotilaat, rengit ja piiat

Kaikki esivanhemmat eivät olleet talollisia, joiden elämä on siististi dokumentoitu rippikirjoihin. Sotilaat, palvelusväki ja muut kiertävää elämää viettäneet vaativat omat tutkimusmetodinsa.

Strategiat:

  • Sotilaat: Suomen sotilaiden tutkimiseen löytyy erinomaisia lähteitä. Kansallisarkiston sotilasasiakirjat, kuten pääkatselmusrullat ja kantakortit, sisältävät tarkkoja tietoja palvelusajasta, komppaniasta ja jopa fyysisestä kuvauksesta. Myös Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämät Militaria-tietokannat ovat korvaamattomia.

  • Rengit ja piiat: Palvelusväki muutti usein talosta toiseen vuoden tai parin välein, mikä tekee heidän seuraamisestaan haastavaa. Tärkein lähde on muuttaneiden luettelot. Seuraa henkilöä järjestelmällisesti seurakunnasta toiseen. Muista, että muutto ei välttämättä tapahtunut naapuripitäjään, vaan työtä saatettiin lähteä hakemaan kauempaakin.

  • Rikosasiakirjat: Jos epäilet esivanhempasi joutuneen tekemisiin lain kanssa, kihlakunnanoikeuksien arkistot voivat olla kultakaivos. Varkaudet, tappelemiset tai velat on kirjattu tarkasti ylös. Nämä asiakirjat voivat paljastaa henkilön elämänvaiheita, joista kirkonkirjat vaikenevat.

Lopulta tärkeimmät työkalusi ovat kärsivällisyys ja luovuus. Kun yksi tie nousee pystyyn, kokeile toista. Palaa vanhoihin lähteisiin uusin silmin, kyseenalaista aiemmat johtopäätöksesi ja ennen kaikkea, älä luovuta. Mahdottomalta tuntuva tapaus on usein vain odottamassa oikeaa oivallusta ratketakseen.



Blogitekstisuositus

Kidnapattu kreivi – 1700-luvun uskomaton perintöriita