Jokainen sukututkija kohtaa ennemmin tai myöhemmin "tiiliseinän" – esivanhemman, joka tuntuu katoavan maan alle, tai sukulaisuussuhteen, joka on täysi mysteeri. Nämä haasteet ovat kuitenkin usein ratkaistavissa, kun perinteisten kirkonkirjojen rinnalle otetaan uusia menetelmiä ja luovia lähestymistapoja. Älä siis heitä kirvestä kaivoon, vaan pue salapoliisin hattu päähäsi ja valmistaudu kaivautumaan syvemmälle arkistojen kätköihin. Tässä blogipostauksessa käymme läpi strategioita, joilla voit lähteä purkamaan mahdottomilta tuntuvia sukututkimuksen solmuja.
Kun jäljet kylmenevät
Yksi yleisimmistä haasteista on esivanhempi, joka yksinkertaisesti katoaa asiakirjoista. Rippikirjassa saattaa olla maininta muutosta, mutta minne? Tai ehkä henkilön nimi muuttuu tunnistamattomaksi.
Strategiat:
Laajenna hakualuetta: Älä tuijota vain yhtä seurakuntaa. Ihmiset liikkuivat työn, avioliiton tai paremman elämän toivossa odotettua enemmän. Käy läpi naapuriseurakuntien ja -pitäjien muuttaneiden luetteloita.
Nimenmuutokset: Nimet eivät olleet kiveen hakattuja. Patronyymit (isännimestä johdetut sukunimet) saattoivat vaihdella, ja ruotsinkielisistä nimistä saatettiin siirtyä suomenkielisiin. Myös sotilas- ja ammattinimet olivat yleisiä. Tutki systemaattisesti kaikki mahdolliset nimivariaatiot.
Henkikirjat ja veroluettelot: Kun kirkonkirjat eivät auta, henkikirjat voivat paljastaa asuinpaikan ja perheenjäseniä. Ne ovat erinomainen lähde erityisesti 1600- ja 1700-luvuilla ja voivat paikata aukkoja palaneissa kirkonarkistoissa.
Tuomiokirjat: Oikeuden pöytäkirjat voivat tarjota yllättäviä johtolankoja. Riita maanjaosta, perinnöstä tai jopa pienemmästä rikkomuksesta on saattanut jättää kirjallisen jäljen, joka paljastaa henkilön asuinpaikan ja sukulaissuhteita.
Tuntematon Isä: DNA-tutkimus apuna
Aviottoman lapsen isän selvittäminen on perinteisesti ollut yksi sukututkimuksen vaikeimmista pähkinöistä. Onneksi moderni teknologia on tuonut tähän uuden, tehokkaan työkalun.
Strategiat:
DNA-testaus: Kaupalliset DNA-testit (kuten MyHeritage, AncestryDNA, FamilyTreeDNA) ovat mullistaneet isättömien lasten jäljittämisen. Testi vertaa omaa DNA:tasi laajaan tietokantaan ja etsii sinulle geneettisiä serkkuja.
Osumien analysointi: Kun saat osumia, työ vasta alkaa. Tärkeintä on tunnistaa, mitkä osumista ovat peräisin isäsi puolelta. Tämän voi päätellä vertaamalla osumia tunnettuihin äidinpuoleisiin sukulaisiin.
Sukupuiden rakentaminen: Rakenna merkittävimpien isänpuoleisten osumiesi sukupuita alaspäin heidän esivanhemmistaan. Etsi yhteisiä esivanhempia eri osumien väliltä. Kun löydät pariskunnan, joka esiintyy usean osumasi sukupuussa, olet todennäköisesti löytänyt oikean sukuhaaran.
Perinteiset lähteet tukena: Vaikka DNA antaa vahvoja viitteitä, lopullinen varmistus vaatii usein perinteistä arkistotyötä. Käy läpi rippikirjojen maininnat, lastenkirjat ja tuomiokirjat etsien vihjeitä, jotka tukevat DNA:n osoittamaa sukulaisuutta.
Erityisryhmien jäljillä: sotilaat, rengit ja piiat
Kaikki esivanhemmat eivät olleet talollisia, joiden elämä on siististi dokumentoitu rippikirjoihin. Sotilaat, palvelusväki ja muut kiertävää elämää viettäneet vaativat omat tutkimusmetodinsa.
Strategiat:
Sotilaat: Suomen sotilaiden tutkimiseen löytyy erinomaisia lähteitä. Kansallisarkiston sotilasasiakirjat, kuten pääkatselmusrullat ja kantakortit, sisältävät tarkkoja tietoja palvelusajasta, komppaniasta ja jopa fyysisestä kuvauksesta. Myös Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämät Militaria-tietokannat ovat korvaamattomia.
Rengit ja piiat: Palvelusväki muutti usein talosta toiseen vuoden tai parin välein, mikä tekee heidän seuraamisestaan haastavaa. Tärkein lähde on muuttaneiden luettelot. Seuraa henkilöä järjestelmällisesti seurakunnasta toiseen. Muista, että muutto ei välttämättä tapahtunut naapuripitäjään, vaan työtä saatettiin lähteä hakemaan kauempaakin.
Rikosasiakirjat: Jos epäilet esivanhempasi joutuneen tekemisiin lain kanssa, kihlakunnanoikeuksien arkistot voivat olla kultakaivos. Varkaudet, tappelemiset tai velat on kirjattu tarkasti ylös. Nämä asiakirjat voivat paljastaa henkilön elämänvaiheita, joista kirkonkirjat vaikenevat.
Lopulta tärkeimmät työkalusi ovat kärsivällisyys ja luovuus. Kun yksi tie nousee pystyyn, kokeile toista. Palaa vanhoihin lähteisiin uusin silmin, kyseenalaista aiemmat johtopäätöksesi ja ennen kaikkea, älä luovuta. Mahdottomalta tuntuva tapaus on usein vain odottamassa oikeaa oivallusta ratketakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti