Lindström ja Bruce Juvalla

Tarvasjoen Juvan kartanoon eli kapteeninpuustelliin tuli vuonna 1867 vuokraajaksi Karl Robert Lindström. Hän oli syntynyt kesällä 1833 Kiskon Hongiston kylän Mattilan rusthollissa talon isännän, Reginan aviottomana lapsena. Paria vuotta myöhemmin Regina Arvidsdotter Hammar meni naimisiin Pohjan pitäjän Fiskarsin ruukilta tulleen kapakoitsija Christopher Lindströmin kanssa. Perhe muutti saman tien Helsinkiin, missä Christopher mainitaan puutarhurina. Siellä myös syntyi pariskunnan tytär Sophia, joka kuitenkin menehtyi alle kolmivuotiaana. Myös Regina kuoli Helsingissä, vuoden 1848 syksyllä.

Karl Robert käytti siis sukunimeä Lindström, mutta Kiskon kastettujen luettelossa hänet mainitaan aviottomana. Mikään mahdottomuus ei toki ole, että Christopher olisi ollut hänen isänsä. Reginan isän, Arvid Hammarin suku oli ollut jo yli 100 vuotta Hongistossa rusthollareina, mutta aivan alunperin Hammarit olivat tulleet Kiskoon Marttilan pitäjän Tilkaisten kylästä.

Niinpä ympyrä tavallaan sulkeutui, kun Karl Robert Lindström saapui silloiseen Marttilaan kuuluneen Euran kappelin Juvan kartanoon "arrendaattoriksi". Hän oli jo tätä ennen hankkinut maanviljelijän kannuksensa Paarskylän ja Sandön kartanoissa. Niistä hän toi mukanaan Juvalle erinomaiset suositukset. Karl Robert oli mennyt naimisiin tanskalaissyntyisen Matilda Brucen kanssa, joka oli kotimaassaan opiskellut meijeriköksi. Hän aloittikin Juvalla meijerin pidon, joka 1889 laajeni alueelliseksi Juvan meijeriksi ja edelleen Tarvasjoen Marttilan Meijeri Oy:ksi. Kartanon karja oli pitäjän suurin ja myös ensimmäinen AY-karja.

Perheeseen syntyi vuosien kuluessa kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Yksi pojista ja molemmat tyttäret kuolivat nuorena. Jäljelle jääneistä veljeksistä Karl Lindström oli myöhemmin Ypäjällä asemapäällikkönä, kun taas Werner Sakeus jatkoi isänsä jälkeen Juvan isäntänä. Isän kuollessa Werner oli vasta 13 vuoden ikäinen, mutta heti rippikoulun jälkeen hän otti äitinsä suojeluksessa ohjat käsiinsä. Hän meni naimisiin Marttilan legendaarisen nimismiehen, Sjömanin tyttären Helmin kanssa. Tämä pariskunta oli perustamassa lukuisia yhdistyksiä ja yrityksiä nykyisen Tarvasjoen alueella. Hän toi pitäjään mm. puhelimen, oli perustamassa maamiesseuraa, suojeluskuntaa, maataloustuottajia jne jne. Werner Lindström, joka suomensi sukunimensä Juvakoskeksi, oli myös Tarvasjoen viimeinen kuntakokouksen esimies ja ensimmäinen uuden kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Helmi Lindström oli aktiivinen mm. martoissa ja lottatoiminnassa.

Lopulta 1934 Werner Sakeus Juvakoski osti Juvan kartanon itselleen. Hänen kuoltuaan kuusi vuotta myöhemmin perikunta pilkkoi kartanon myymällä pellot ja metsät eri omistajille. Näin tämä jo vuonna 1464 ensimmäisen kerran mainittu herraskartano tavallaan lakkasi olemasta.

Ammatti periytyy tai sitten ei

Mustion ruukin runsaslukuisen työväestön keskuudessa jotkut ammatit periytyivät usein isältä pojalle, mutta muunlaistakin kehitystä toki oli. Yhtenä esimerkkinä voisi toimia hiilirenki Anders Lindströmin perhe.

Ruukin hiilirenki Anders Lindström meni vuonna 1789 naimisiin mustiolaisen torpparin tyttären, Kaisa Vestermanin kanssa. Pariskunta asui ruukkiyhteisössä ja heille syntyi yhteensä seitsemän lasta vuosien 1790-1803 välillä. Vuosien 1792-94 välillä Anders sai ikäänkuin ylennyksen. Hänestä tuli nyt hiilien kantamisen sijaan todellinen ammattimies, vasaraseppä. Myös Andersin isoveli Axel oli vasaraseppä, joten suvusta löytyi kädentaitoja runsaasti. Mustion ruukilla näitä ammattilaisia oli 1800-luvun alussa vajaat kymmenen henkeä. Kun ruumiinvoimat eivät enää olleet entisensä, löytyi mm. Axel Lindströmille silti töitä. 1820-luvulla hänet nimittäin mainitaan tulivahtina, joten varsinaisia eläkepäiviä hän ei ehtinyt juuri viettää.

Anders Lindströmin ja Kaisa Vestermanin vanhin poika, Anders Johan, oli syntynyt loppukesällä 1790. Kevättalvella 1812 hän vei vihille ruukkimylläri Strömbergin tyttären, Maja Lisan. Anders Johan peri isänsä ammatin ja työskenteli vasaraseppänä Mustiolla. Jostain syystä, ehkä ikääntymisen myötä, Anders Johan siirrettiin apusepäksi 1830-luvun puolessa välissä.

Anders Johan ja Maja Lisa saivat neljä lasta vuoteen 1824 mennessä. Näistä nuorimmainen tosin kuoli lapsena. Anders Johan kuoli "hengenahdistukseen" joulukuussa 1871. Vaimo Maja Lisa oli menehtynyt jo kuusi vuotta aiemmin vesitautiin.

Perheen esikoispoika, Erik Johan, lähti rippikirjan mukaan Helsinkiin 1828. Nuoremman veljen, Henrik Augustin jäljet häviävät itseltäni vuoden 1848 syyskuussa hänen muuttaessaan Mustiolta pois. Tässä vaiheessa vasaraseppämme kolmas poika, Carl Gustaf Lindström on ehtinyt jo naimisiin Gustava Fredrika Romsin kanssa. Gustavan isä Erik Johan R. oli ollut ruukin lähellä sijaitsevan Ingvalsbyn kylän Sveinsin talollisena 1800-luvun alkupuolelta lähtien.
Carl Gustaf Lindströmistä ei sitten tullutkaan vasara- tai apuseppää. Hän työskenteli ensin apumiehenä ruukilla, kunnes 1840-luvun puolivälissä häntä mainitaan myös sahurina. Ruukki tarvitsi luonnollisesti kaikenlaisia työmiehiä ja lautaa sahattiin lähiseudun metsistä runsaasti. Itseasiassa koko Mustion ruukkiyhdyskunta oli hyvin omavarainen, koska ruukinpatruuna Linder omisti valtavan määrän maatiloja. Näitä tiloja hoitivat lampuodit ja vähitellen Mustion patruunoista tuli suoranaisia yksinvaltiaita. Heidän vaikutuksensa seutukunnan kehittymiseen on ollut erittäin merkittävä, vaikka negatiivisiakin asioita tapahtui.

Sahuri ja työmies Carl Gustafilla ja vaimo Gustava Romsilla oli yhdeksän lasta, joista järjestyksessä viidentenä syntyi isänsä etunimet perinyt poika. Vartuttuaan miehen ikään tämä Karl Gustaf nuorempi meni naimisiin piika Ulrika Charlotta Palmqvistin kanssa. Työuransa Karl Gustaf aloitti suvun perinteiden velvoittamana ruukilla toimien mm. sahurina. 1880-luvulla suvun yli 100 vuotta jatkunut ruukkityömiesten perinne lopulta katkesi. Karl Gustaf Lindströmistä tuli Mustion ruukinkirkon lukkari.

Lukkari huolehti Mustiolla mm. kirkonkellojen soittamisesta ja toimi kinkereillä ruukinsaarnaajan apulaisena. Hänellä oli myös paljon niitä tehtäviä, mitkä nykyisin kuuluvat suntiolle. Lukkarin hahmo oli tuohon aikaan arvostettu joskin myös pelätty. Aleksis Kivi kuvasi juuri tuohon aikaan Seitsemässä Veljeksessä lukkarin tiukkana ja jopa ilkeänä opettajana.

Karl Gustaf Lindströmillä ja Ulrika Charlotta Palmqvistilla oli seitsemän lasta, joista Karl Albert, Edla Adolfina ja Karl Edvin on saanut viimeisen leposijansa samasta haudasta vanhempiensa kanssa Mustion kirkolta parin kilometrin päässä sijaitsevalla kirkkomaalla.

Pöykärin isännän murha

Kuten jo Atle Wilskman 1900-luvun alkupuolella totesi Släktbok -kirjassaan, on Suomessa ollut aikain kuluessa useita eri Tallqvist -sukuja. Näistä useampia oli lähtöisin Karjalohjalta, lähinnä Tallaan (ruots. Tallnäs) kylästä. Tallaan kylässä oli 1700-luvulla neljä tilaa eli Torsti, Kylänpää, Pöykäri ja Ällä.

Näistä Torstin ja Kylänpään isännät olivat keskenään samaa Tallqvist -sukua. Ällän talossa oli 1760-luvulta lähtien ollut isäntä vuonna 1733 syntynyt Jöran Henriksson puolisonaan kolme vuotta nuorempi Maria Henriksdotter. Jöran jälkeen isännäksi tuli hänen poika Henrik (s. 1763), jonka jälkeläiset käyttivät sukunimeä Tallgren. Tallaan kylässä asui 1700-luvulla myös useita sotilaita, joilla oli sama, kylännimestä johdettu sukunimi. Luovuttuaan jostain syystä isännyydestä lähti Henrik Jöransson perheineen Siuntion kautta Vihdin Haapkylään torppariksi. Siuntioon tuli perheineen 17.1.1815 ja mainitaan tuolloin kestikievarinpitäjäksi.Ällän uudeksi talolliseksi tuli lyhyeksi aikaa Långvikin Skepparsin rusthollarin poika Abram Johansson, mutta hän kuoli hyvin nuorena hukkumalla jäihin loppusyksystä 1811. Seuraava isäntä oli Gabriel Enqvist ainakin vuosina 1813-17 ja hänen jälkeensä Erik Nyman viimeistään vuodesta 1823 alkaen. Ällän isännillä ei ollut ainakaan tunnettua sukuyhteyttä naapuritalo Kylänpäähän tai Torstiin.

Neljäs talo oli siis Pöykäri ja siellä isännöi 1700-luvun loppupuoliskolla Abram Henriksson puolisonaan Lohjantaipaleen Prunkalta kotoisin ollut Stina Johansdotter. Perheeseen syntyi vuosien 1780-1800 välillä seitsemän lasta, mutta heidän kohdallaan HisKissä törmää jälleen kerran ongelmiin. Esikoispoika Henrikkiä ei löydy Karjalohjan kastettujen luettelosta. Sen sijaan hänet kyllä mainitaan perheen mukana rippikirjoissa. Vuonna 1813 Henrik menee vihille Kuusia Isotalon rusthollarin tyttären, Ulrika Heermanin kanssa ja viimeistään tässä vaiheessa hän on ottanut käyttöön sukunimen Tallqvist. Ulrika kuoli influenssaan vuoden 1819 alussa. Runsaan vuoden päästä Henrik Tallqvist avioitui piikansa, Eva Carlsdotter Salinin kanssa. Evan vanhemmat olivat Sakkolan kylässä asunut jääkäri Carl Saxfeldt ja vaimonsa Greta Abramsdotter. Ensimmäisestä avioliitosta ei ollut lapsia, mutta Evan kanssa Henrikillä oli tytär Ulrika ja poika Johan.

Tässä vaiheessa Pöykäri joutuu isäntien suhteen lievään pyöritykseen. Vuosien 1824-1830 rippikirjasta selviää, että Henrik Tallqvist on jo entinen isäntä. Vuosien 1822-29 välisenä aikana isäntä on siuntiolainen Erik Johansson, joka 1830 muuttaa perheineen Nummelle. Suomusjärven Kettulan kylän Pyölin torpassa syntynyt Johan Johansson tulee hänen jälkeensä Pöykärille, missä tapahtuu hyvin dramaattisia lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 1833. Tuolloin talon vanha isäntä Henrik Abramsson Tallqvist murhataan. Tämä yksinkertainen merkintä löytyy Karjalohjan haudattujen luettelon kuolinsyyn kohdalta.

Henrikin väkivaltaisen kuoleman tekee vieläkin murheellisemmaksi se, että vaimo Eva on tuolloin raskaana. Tämä jo ennen syntymäänsä orvoksi jäänyt poikalapsi saa nimen Anders Gabriel seuraavan vuoden kesäkuussa. Isätön poika syntyi vasta kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten kyseessä on pitäjässä melko ainutlaatuinen tilanne.

Sana pöykäri voi äkkiseltään kuulostaa oudolta. Kyseessä onkin vanha murresana, joka tarkoittaa karhua, mesikämmentä, otsoa jne jne....

Nokian kartanolla

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 1863 Helsingissä julkaisemassa teoksessa "Suomi - Kirjoituksia isän-maallisista aineista" kerrotaan mm. Nokian kartanosta. Tämä jakso sisältyy apteekkari Daniel Skogmanin pitkillä maakuntamatkoillaan kokoamiin aineistoihin. Herra Skogman oli Elias Lönnrotin aikalaisia ja piti huolen hänen lääkkeistään sekä postinkulusta.

Historialliseen Pirkkalan pitäjään tultuaan Skogman matkasi mm. Emäkosken ohitse. Kosken eteläpuolella hän asteli Nokian kartanon maille. Nokia kuului tuohon aikaan Laukon kartanon herra Adolf Törnqrenille.

Skogman jatkaa matkakertomustaan seuraavasti;

"Kosken etelä-puolella on Nokian kuuluisa kartano, joka nykyjään on Laukon Herran A. Törngrenin oma. Nokian puutarhassa on kivi semmuotoinen ja sellaisilla ihmisen hakkaamilla piiruilla kuin kuvasta näemme (katso kuvassa C n:o 1). Se oli ennen ollut kumossa ja sen vieressä oli toinen kivi (N:o 2), johon ei ollut mitään piirretty. Muutamia vuosia takaperin kaivettiin tässä; kivien alla tuli vastaan tiilikivistä (N:o 3) holvattu hauta, jossa ei löytty mitään erinomaista. Minä aikoina merkit ovat piirretyt ja mitä merkitsevät, selittäköön se, joka ennenkin on tämmöisiä tutkinut. Arveluja tästä - ks. Finlands Allmänna tidning 1857. (Kirjoitusta seuraava kuvaus mainitussa sanomalehdessä on hyvin virheellinen.)"

Johan Daniel Skogmanin vanhemmat olivat Pernajassa kirkkoherrana vaikuttanut Jacob S. ja vaimonsa Maria Magdalena Starck. Johan Daniel syntyi Pernajan Pappilassa perheen kolmantena lapsena 27.1.1792. Isä Jacob oli loviisalaisen laivurin poika, joka kävi kaupungin triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1771. Hän oli aluksi Porvoon tuomiokapitulin varanotaarina ja Loviisan kappalaisena, kunnes vuodesa 1785 hän sai em. kirkkoherran viran. Äiti Maria Magdalenan vanhemmat olivat Jämsän kirkkoherran poika, Loviisan kirkkoherrana vuodesta 1750 toiminut David Starck ja vaimonsa Anna Nylander. Annan isä oli valtiopäivämies ja piispa Johan Nylander, jonka vanhemmat olivat oululainen kauppias Simo Sari ja Anna Hedraeus.

Herra Dahm

Mustion ruukin kirjanpitäjänä oli 1850-luvulta lähtien herra Carl Magnus Dahm. Hänen vaimonsa Vendela Fredrika Åbergin sukujuurista osa vie Vihdin kautta Karjalohjan Tallaan kylän Tallqvist -sukuun, mistä myös isä Jacob Å. oli kotoisin. Hänestä tuli 1700-luvun lopulla Karjaan pitäjän postimestari tätinsä aviomiehen, Erik Olinin jälkeen. Wendlan äiti Agneta Charlotta Ahlefeldt oli aatelista sukua - isä Wilhelm von A. asui tyttärensä syntymän aikaan Tammisaaressa puolisonaan Elsa Ekebom. Pikanttina yksityiskohtana voisi mainita, että Vendela Fredrika oli Tenholassa vuonna 1771 syntyneen tätinsä täyskaima.

Carl Magnuksen vanhemmat olivat Carl Fredrik D. ja vaimonsa Maria Helena Bouct. Perhe asui Karjaan Starkomin kylässä sijainneessa virka-asunnossa ja rippikirjan perusteella isä Carl Fredrik oli syntynyt Viaporissa eli Suomenlinnassa. Äiti Maria Helena taasen oli kotoisin Tuusulasta ja syntynyt Karjaan rippikirjan mukaan 1777. Harmillisesti HisKistä puuttuu juuri tuo vuosi, mutta onneksi Tuusulan rippikirjasta löytyy hänellekin vanhemmat. Träskändan eli nykyisen Järvenpään Nygårdin talossa asui tuolloin kersantti Carl Adolf Boucht puolisonsa Beata Greta Grunditzin kanssa. Maria Helenalla oli useita sisaruksia, jotka olivat syntyneet vuosien 1769-1786 välisenä aikana. Carl Fredrik Dahmin ja Maria Helenan lapsista tytär Juliana Margareta syntyi Nummen Sierlassa ja meni vanhoilla päivillään naimisiin leskeksi jääneen Carl Henrik Strandbergin kanssa.

Carl Magnus Dahmista tuli lopulta Mustion ruukin kirjanpitäjä eli inspektori. Tässä tehtävässä hän on ollut suoraan ruukinpatruuna Magnus Linderin (s. 15.7.1799) alaisuudessa. Carl Magnuksella ja Vendela Fredrikalla oli kaikkiaan neljä lasta, joista esikoispoika menehtyi imeväisiässä. Myös tytär Fredrika Charlotta kuoli pienenä. Perheen toinen poika Magnus Wilhelm syntyi kesällä 1843 ja mainitaan Mustion rippikirjassa vielä 1860-luvun alussa. Hänen myöhemmistä vaiheistaan tämän kirjoittajalla ei ole tietoa. Magnus Wilhelmin on täytynyt kuolla ennen äitiään, koska tämän kuolinilmoituksessa ei häntä mainita.

Kuopuksena syntynyt Emma Maria Teresia Dahm meni naimisiin ruukinsaarnaajana Karl Möllerin kanssa, jonka esivanhemmista löytyvät sekä Liliusten että Thauvoniusten pappissuvut. Ennen Mustiolle tuloaan Möller oli ollut mm. armovuodensaarnaajana Orivedellä. Emmalla ja Karlilla oli yhteensä 10 lasta.

Carl Magnus ja Vendela Fredrika kuolivat muutaman kuukauden välein vuonna 1888. Heidät haudattiin Mustion hautausmaalle, joka sijaitsee parin kilometrin päässä ruukin kirkolta. Pariskunnan viereen haudattiin vajaat 10 vuotta myöhemmin Carl Magnuksen sisar, Clara Maria Dahm. Hän oli elänyt Mustiolla naimattomana ja lapsettomana.

Kaksi Floraa, äiti ja tytär

Salo-Uskelan kivikirkon hautausmaalta löytyy oheinen tummanpuhuva muistomerkki. Sen alla lepäävät insinöörin rouva Flora Mathilda Ferrin ja hänen tyttärensä Flora Maria Sofia Forsten.

Flora Ferrin oli syntynyt Tohmajärvellä 1816 insinööri Petter F:n ja vaimonsa Charlotta Aschanin perheeseen. Isä Petter oli syntynyt Hauhon Kirkonkylän Vanhalassa 7.2.1781 pitäjänapulainen Erik Ferrinin ja Eva Sofia Herkepaeuksen kuusilapsisen perheen kolmantena poikana. Äiti Charlotta taasen oli syntynyt kruununvouti Nils A:n ja tämän toisen puolison, Christina Alopaeuksen perheeseen Tohmajärven Kemien kylässä.

Flora Matilda Ferrinin vei Viipurin ruotsalaisessa seurakunnassa vihille vuonna 1835 silloinen maanmittausauskultantti, myöhempi maanmittari Frans Mikael Forsten. Frans oli syntynyt Kontiolahdella lokakuussa 1809. Hänen isänsä Mikael F. oli tuolloin pitäjässä kappalaisena. Hänen puolisonsa Fredrika Sofia Alopaeus oli Tohmajärven kirkkoherran, Jakob A:n tytär. Mikael Forsten ja Fredrika Sofia asuivat Tohmajärven jälkeen Kontiolahdella. Mikael oli vuodesta 1799 lähtien Kontiolahden kappalaisena ja myöhemmin varapastorina.

Frans Mikael Forstenin kuoltua Joensuussa vuoden 1858 syksyllä eli Flora Mathilda Ferrin leskenä lähes puoli vuosisataa. Hän muutti elämänsä ehtoopuolella Saloon ja kuoli siellä vuoden 1905 alussa. Myös tytär Flora Maria Sofia kuoli Salossa 15 vuotta äitiään myöhemmin.

Flora Maria Sofia oli ollut naimisissa Claes Mortimer Walldenin kanssa (s. 1830 Rantasalmella). Claes Mortimer toimi Pohjois-Karjalassa sekä kruununvoutina että sotakamreerina. Hänellä oli myös ritarin arvo. Näistä tsaarinajan virkanimikkeistä löydät lisätietoja esimerkiksi täältä.

Claes Mortimer oli ollut aiemmin naimisissa vuonna 1877 Joensuussa kuolleen Maria Fredrika Lagerstamin kanssa. Tästä avioliitosta oli peräti kaksitoista lasta. Kruununvouti Walldenin toinen liitto Flora Ferrinin kanssa jäikin sitten lapsettomaksi.

Älä luota vain HisKiin!

Pusulan Kaukelan kylän Vanha-Sippalan tuleva rusthollari Johan Jacobsson ja Hattulan kylän Nikkarin talon tytär Sophia Jacobsdotter menivät naimisiin kotipitäjässään lokakuun 14. päivä vuonna 1777. Vanha-Sippalassa heille syntyi kolme lasta mikäli maanmainiota HisKiä on uskominen; Anna (1779), Johan (1781) ja Fredrik (1783).

Mutta yllätys odottaa rippikirjaan tutustujaa. Samalle pariskunnalle Vanha-Sippalan ratsutilalla on merkittykin vuosien 1800-1805 rippikirjassa kaksi muutakin lasta; Greta (1786) ja Sophia (1790). Miksi näitä tyttäriä ei sitten löydy HisKistä? Takaisin Suomen Sukututkimusseuran sivuille ja hakuavaimeksi Pusulan kastettujen luetteloon lapsen etunimi Greta ja vuosiluku 1786. Näin löytyy eräs Greta, joka tuli tähän maailmaan tammikuun ensimmäisenä päivänä mainittua vuotta.

Seuraava ihmetyksen aihe onkin kyseisenä päivänä syntyneen Gretan vanhemmat. HisKin ja samalla myös alkuperäisten Pusulan kastettujen luettelon mukaan kyseessä olisi Kaukelan kylän Sippalassa asuneiden Johan Johanssonin ja Maria Christina Eriksdotterin tytär. Rippikirjoja selaamalla huomaa tämän 1.1.1786 syntyneen Greta -tyttösen todellakin löytyvän Uusi-Sippalasta. Myös Vanha-Sippalasta löytyy Greta, jonka syntymäajaksi on merkitty vain vuosiluku 1786. Näillä tiedoilla vaikuttaa siltä, että Vanha-Sippalan tytär on jäänyt kirjaamatta kastettujen luetteloon.

Molemmat Gretat menevät tahollaan naimisiin, toinen vain 14 vuoden iässä. Uus-Sippalan Gretan vie vihille vuonna 1800 rusthollari Carl Gabrielsson Yli-Sippalasta. Yli-Sippala on taasen Uus-Sippalan uusi nimi. Vanha-Sippalan Gretan puolisoksi tulee 1813 helsinkiläinen hatuntekijämestari Johan Thomander. Helsingin rippikirjojen mukaan kyseinen herra oli tullut kaupunkiin Tukholmasta. Samassa perheessä asuu myös Johanin sisar Maria. Tässä vaiheessa Vanha-Sippalan Greta mainitaan sukunimellä Cavonius. Pelkkää HisKiä käyttänyt tutkija voi näissä kuvioissa pudota kärryiltä, koska kastettujen sekä vihittyjen luettelossa saattaa lukea pelkkä Sippala. Näin ollen on hyvin tärkeää tutustua myös rippikirjaan ja mahdollisesti myös alkuperäiseen kastettujen luetteloon. Tästä olen maininnut tässä artikkelissa.

Helsingissä asui jo 1700-luvun puolivälissä hatuntekijä Thomas Thomander, mutta hänen mahdollista sukulaisuuttaan rippikirjan mukaan vuonna 1782 syntyneeseen Greta Cavoniuksen puolisoon en ole löytänyt.

Johan Thomanderille ja Greta Cavoniukselle oli ainakin yksi poika, loppuvuodesta 1815 syntynyt JOhan Alexander. Hän pääsi Helsingin triviaalikoulun oppilaaksi 1825 ja oli siellä 10 vuoden ajan. Tämän jälkeen olivat vuorossa opinnot Porvoon lukiossa, missä hän viihtyi vuoteen 1839. Ylioppilaaksi Johan Aleksander Thomander pääsi vasta pari vuotta lukion päättämisen jälkeen, vuoden 1841 lopulla. Muutamien vuosien jatko-opiskeluiden jälkeen hänet vihittiin papiksi ja ensimmäisessä virassaan hän toimi Iitin kappalaisena. Näihin aikoihin hän myös meni naimisiin leskirouva Lovisa Charlotta Forsellin, os. Nybergin kanssa. Iitissä Johan Aleksander asui perheineen aina vuoden 1853 tienoille. Tuolloin hän sai nimityksen Helsingin kaupungin toiseksi komministeriksi ja edelleen varapastoriksi 1856. Johan Aleksander Thomander kuoli Helsingissä 25.9.1863.

Isä Johan Thomander oli kuollut alkuvuodesta 1824 ja seuraavana vuonna leski Greta Cavonius meni naimisiin hatuntekijämestari Johan Lindroosin kanssa. Pariskunnalla ei ilmeisesti ollut lapsia. Molemmat puolisot kuolivat koleraan vuoden 1850 aikana, suuren koleraepidemian ensimmäisten uhrien joukossa.

Johan Alexander Thomander ja Lovisa Charlotta Nyberg tekivät pari vuotta tämän jälkeen keskinäisen testamentin. Testamentissa todetaan mm. "koska Jumala wiisaudessansa ei ole nähnyt hywäksi siunata allekirjoitettuja awiopuolisoita rintaperillisillä, olemme me wapaaehtoisesti ja tarkasti mietittyämme suostuneet ja päättäneet että sillä meistä, joka toisen jälkeen jää elämään, olkoon täydellinen oikeus wapaasti ja ilman siwuperillistemme estämättä itse käyttää niinkuin myös jättää kenelle hän tahtoo kaiken meidän pesästämme silloin löytywän...."

Kun Johan Alexander sitten ensiksi kuoli, joutui leskivaimo Helsingin kaupungin raastuvanoikeuden eteen tähän testamenttiin liittyvien ongelmien takia. Leski oli aivan oikein antanut sen tiedoksi ainoalle tunnetulle perillisille, merimiehen leskelle Maria Lindqwistille. Raastuvanoikeus kuitenkin totesi, että papinapulainen Thomanderilla oli vanhempiensa kautta talonpoikaisesta kansasta ja että tällä saattoi hyvinkin olla "likisiä tahi likisempiä sukulaisia", jotka eivät olleet saaneet tietoa testamentista. Näin ollen leski määrättiin kuuluttamaan asiasta kolmessa numerossa Finlands Allmännan Tidning- lehdessä sekä Suomen Julkisissa Sanomissa. Tämän jälkeen pitäisi vielä odottaa lakisääteiset vuosi ja yksi yö, jotta testamentti saisi lopullisen lainvoiman.

Edellä mainittiin ainoana tunnettuna perillisenä Maria, merimiehen leski. Hän oli hatuntekijä Johan Thomander iäkäs sisar, joka oli rippikirjan mukaan syntynyt jo 1782. Hänen puolisonsa, perämies Henrik Lindqvist oli kuollut Tammisaaressa vuonna 1839.

Mitä ilmeisemmin Johan Aleksanderilla todellakin oli sukulaisia elossa. Esimerkiksi hänen äitinsä sisar Anna (s. 1779) oli mennyt naimisiin helsinkiläisen porvarin, Mats Hellstenin kanssa. Pariskunta oli muuttanut 1830-luvulle tultaessa takaisin vaimon kotitaloon, Vanha-Sippalaan. Heidän jälkeen isännäksi tuli tyttären puoliso, Urjalassa 1810 syntynyt Isak Eklund. Eklundien taival Vanha-Sippalassa ei jäänyt pitkäksi ja 1838 Isakista oli tullut Seppälän Hirven talon muonatorppari.