Tulipalojen vaarallisuudesta

Lokakuun 13. päivän aamuna vuonna 1875 tapahtui Paimion Huson kylässä todellinen suuronnettomuus. Tuomolan ratsutilan olkiladosta alkunsa saanut tulipalo tuhosi täysin sekä Tuomolan että Pietilän talot piharakennuksineen. Ainoastaan taloista hieman etäämmällä olleet riihet ja aitat pelastuivat.

Tuomolan karjasta kuolivat kaksi härkää, kuusi lehmää ja yksi sika. Muut eläimet ehdittiin pelastaa kyläläisten riennettyä yhtenä miehenä apuun. Avun tullessa rakennukset paloivat kauttaaltaan ja niiden sammuttaminen olisi ollut mahdotonta kahden paikalla olleen ruiskun avulla. Yhteisin ponnistuksin pystyttiin kuitenkin estämään tulen leviäminen kylän muihin taloihin. Tulen voima oli niin raju, että jopa perustuksien nurkkakivet murentuivat.Asukkaat saivat pelastettua vain muutamia parhaimmista huonekaluista sekä vaatteensa.


Tuomola oli vakuutettu Paimion palovakuusyhtiössä, mutta Pietilän omistajat eivät olleet valmistautuneet millään tavalla yllättävän tilanteen varalta. Näin vaivalla rakennetuista tai korjatuista taloista ja pihatoista ei ollut luvassa mitään korvauksia. Tuomolan osalta vahingoiksi arvioitiin 13,000 ja Pietilän eli Keskitalon osalta 3,000 markaksi. Perimmäinen syy tulipaloon oli lehtitietojen mukaan tupakanpoltto.

Tiheään rakennetuista kylämiljöistä ja olemattomasta sammutukalustustosta johtuvat tulipalot olivat hyvin yleisiä. Palovakuutusyhtiöt olivat hätää kärsimässä, sillä maaseudun lisäksi kasvavien kaupunkien suurpalot rasittivat niiden maksuvalmiutta. Turun palon vuodelta 1827 muistavat kaikki, mutta myös Oulussa oli palo samalla vuosikymmenellä, vuonna 1822. Kaiken kaikkiaan vuosien 1800-1860 välisenä aikana tapahtui yhtä monta suurpaloa kaupungeissamme kuin edellisellä vuosisadalla oli ollut yhteensä.

Tästä kaikesta oli kaupunkien infrastruktuurille eräs yllättävä seuraus. Palovakuutusyhtiöiden asettama komitea nimitti selvitysmieheksi herra E. Julinin, joka sitten keräsi tietoa Hampurin vuoden 1842 palosta sekä Lontoota koetelleista onnettomuuksista. Niiden pohjalta hän ehdotti mm. kaupunkien vesijohtoverkostojen rakentamisen tehostamista. Näin saataisiin sammutusvettä nopeammin ja helpommin. Esimerkiksi Turussa putkistotöitä tehtiin kiivaasti 1800-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa.

Viemäröintien kaivamisesta seurasi mm. maanalaisen Turun löytyminen, mutta se tarina onkin jo toisen artikkelin paikka!

Hauhon kirkonmäeltä

Isovihan ajoilta kerrotaan Hauhon kirkon saaneen kokea kovia. Syyskuun 29. päivä vuonna 1713 murtautui Hämeenlinnasta tullut venäläinen sotajoukko Hauhon kirkkoon. Aluksi miehet pyrkivät kirveillä rikkomaan eteläisen oven, mutta vankka uksi esti nämä yritykset. Sisälle miehet kuitenkin pääsivät ja eteisessä olleeseen pyhän Bartholomeuksen kuvaan olivat sotilaat hakanneet miekoillaan jälkiä.

Perimätiedon mukaan joukot olivat tuon häpäisyn lisäksi tehneet korvaamatonta vahinkoa polttamalla kirkonmäellä pitäjän kirkonkirjat ja koko joukon muita vanhoja "todistuskappaleita". Isovihan aikaan Hauholta hävisi näiden dokumenttien lisäksi ainakin messu- ja muistiinpanokirjoja.

Jotain 1700-lukua vanhempaakin Hauholla on toki säilynyt. Kirkon arkistossa oli vielä 1800-luvun lopulla eräs "kirkkomaan jakokirja" vuodelta 1615. Se sisälsi tiedot siitä, miten monta syltä maata kullakin kylällä oli kirkkomaalla. Maa oli siis jaettuna eri osiin kylien välillä ja erotuksena siellä seisoi pystyyn lyötyjä paanuja puumerkkeineen. Jakokirjasta löytyvät seudun vanhimmat tunnetut puumerkit, joiden omistajat kylittäin tunnetaan. Kirjasen päällä on teksti "Kyrkogårds utdelningh begynnandes på söder sidan af vapnhuset, som är sist emoth kyrkobyn, och hvar och en by hafver sitt bomärke på sin andel hållit Anno 1615."


Hauhon kirkonkellot ovat hyvin mielenkiintoiset. Yksi niistä on vuonna 1618 Käkisalmen linnassa asuneen käskynhaltija Henrik Spåren ja vaimonsa Ingeborg Skytten lahjoittama. Kellossa on heidän vaakunansa ja teksti "Anno MDLXXXV: Henrik Månsson Seora till Juttila, Frn Ingeborg till Skyt; denna klocka är förärad till Hauho Moderkyrka 1633". Kirkon suurin kello taasen ostettiin Tukholmasta 1754 ja sen lahjoittivat majuri Cherpentier, luuntantti Schulman, vänrikki von Kraemer ja nimismies Antti Härkäpää eräiden muiden kera.

Erikoisin kello on kuitenkin se, joka jo ulkomuotonsa ansiosta paljastuu katolisena aikana tehdyksi. Siinä laidat ovat suoremmat ja suuaukko ei ole pohjan verrattuna yhtä leveä kuin muissa. Ylemmän reunan eli pohjan ympärillä on alasaksilaiseen tyyliin tehty kirjoitus, jonka Suomen valtion arkistonhoitaja, tohtori K. A. Bomansson aikanaan suomensi seuraavasti; "Auta Jumala Maria, jonka avun kautta olen aloitettu ja valettu". Tämän pohjalta on päätelty, että kellon ajateltiin soidessaan rukoilevan apua neitsyt Marialta.

Hauhon kirkosta löytyy myös sotasaalista, sillä Suomen Sodassa palvellut eversti Bladh lahjoitti sille kaksi keltaisesta silkistä tehtyä lippua, joihin on maalattu Hämeen lehtikoristuksilla ympäröity vaakuna. Eversti Bladh asui 1800-luvun alkupuolella Ylöskartanon Jutilassa.









Lähde - Bidrag till kännedom om Finlands natur och folk (1878)

Herra Miller

Maxamillian Christopher Miller syntyi Leipzigin kaupungissa, nykyisessä Saksassa. Herra Miller tuli tunnetuksi aikalaistensa keskuudessa pituudestaan. Mies venyi lopulta kahdeksan englannin jalan mittaan eli lähes 2,5 metrin pituiseksi.

Hän vietti elämänsä kierrellen Euroopassa ja erilaisissa näytöksissä Milleriä esiteltiin Jättiläisenä.

Vuonna 1733 hän matkusti Englantiin, missä hän herätti huomiota paitsi pituudellaan ja päänsä koolla, niin myös erinomaisella pukeutumistyylillään. Maxamillian Christoper Millerin käsi oli valtava ja sormien sanotaan olleen yhdeksän tuumaa pitkien.

Miller kuoli Lontoossa 1734 noin 40 vuoden ikäisenä.

Stadin slangia 1940-luvulta

- Tiedätkö, nuorimies, neuvoa missä on Sörnäisten apteekki?



- Juu, ku herra dallaa tost kuppilan höörnestä vensteriin pari korttelikulmaa ja sitten höögeriin Römperin Jalin röökibudjuun ja siitä viikaa taas snadisti höögeriin kunnes tulee Elannoh rohdis miss on se kiva böönä fönsteriss, siit vielä litski matkaa eteenpäin ja siin staijaa tavallisest bamari jollt voi froogata ellei se ole föraamas jonkkaa boseen - juu ja tää neuvo tekis sitt huggefimtsikan jos herrall sattu olee fikkas snadii pesetaa.

Tarinointia muinaishoveista

Janakkalan Koverolta kerrotaan seuraavaa tarinaa;

Siellä oli muinoin linna, kuten Ryömässäkin Tuuloksessa, suurine rautaisine portteineen, joita suljettaessa jyskyvä rämy kajahteli aina Hämeenlinnaan saakka. Linnassa sanotaan asuneen hyvin huonoa väkeä, joka kätki varkaita ja muita pahantekijöitä.

Pyydettiinpä kerran pappia tänne sairasta ripittämään, mutta pantiinkin sänkyyn koira, joka papin tultua hyppäsi hänen kasvoilleen, jotta ripitysastiat sekä kaikki, mitä niissä oli, putosivat maahan. Siitä rupesi pappi manaamaan, että vihdoin huone tavaroineen ja kalpineen lensi ilmaan, paitsi palkki, jolla pappi seisoi.

Kalut hajailivat mikä minnekin; lusikka lensi Viralan järven taakse, mutta hirret putosivat maalle vasta Hausjärven Ryttylän tienoilla, josta Hirsimäen nimi vielä todistaa. Silakat, makkarat ja muut ruoat menivät samaa tietä ja niistä saivat Silakka-, Makkara- ja Kiulumäet nimensä.

Edellä mainitun Ryömän linnan väitetään sijainneen Toivaniemen kartanon mailla. Linnasta ei 1800-luvulla ollut enää jäljellä kuin muutamia perustuskiviä. Kansan muistikuvissa kerrotaan, että tämän suuren linnan omistajaa pidettiin pitäjän mahtavimpana miehenä. Hän oli myös mitä ankarin käskynhaltija sotamiesten ja alamaistensa keskellä. Näiden piti totella häntä päivin ja öin.

Linnassa oli nimittäin mahtavat, kupariset portit, jotka yön ajaksi suljettiin jyskyvällä rämyllä niin, että ympäristö kajahteli. Tämä oli kaikille käskynä sammuttaa valkea liedestä ja antautua mahtimiehen suojelemaan yörauhaan.

Kun kartanolle tehtiin uutta makasiinia 1864, peruskivet hajoitettiin lopullisesti. Niitä kaivettaessa löydettiin muutamia rautakaluja, joista kuvassa keihäänkärki. Ylös saatiin myös kirves ja toisenmuotoisia keihäänkärkiä, jotka suuresti muistuttivat mm. Kokemäen Äimälästä löydettyjä vastaavia kaluja.

Muutamia hautakivikirjoituksia

Laurence Lideardin hautausmaalla

The man that rests in this grave has had 8 wives,
by whom he had 45 children, and 20 grand-
children. He was born rich, lived and
died poor, aged 94 years,
July 30th, 1774
Born at Bewdley in Worcestershire in 1650.


Ann Jennings, Wolstanton

Some have children - some have none -
Here lies the mother of twenty-one.


Hedon, Holderness, East Yorshire

Here lyeth the body of
William Strutton, of Patrington
Buried the 18th of May 1734
Aged 97

Who had, by his first wife, twenty-eight children,
And by a second seventeen;
Own father to forty-five
Grand-father to eighty-six,
Great grand-father to ninety-seven,
And Great, great-grand-father to twenty-three;
In all two hundred and fifty-one.


Joskus 1700-luvun lopulla tuli tavaksi leikitellä englannin sanoilla siten, että kirjaimia järjestämällä se saatiin muistuttamaan latinaa. Kuvassa näkyvällä epitafilla oli tarkoitus kiusoitella Oxfordin, Cambridgen ja Etonin oppineita. Hautakiven tekstin saa melko nopeasti selville, mutta tulkoon se joka tapauksessa merkityksi tähänkin;

Beneath
this stone reposeth
Claud Coster
tripe-seller, of Impington,
as doth his consort Jane.

Maailmasta löytyy monia erittäin humoristisia hautakirjoituksia, joista olen tähän poiminut muutamia kirjasesta "Epitaphs; a unique collection of post mortem comment". Tekstejä ei ole suomennettu, sillä osa sanaleikeistä toimii vain englanniksi.


Montmartre;

"Here lies A. B.
Who at the age of eighteen
earned £40 a year."

Burlingtonin hautausmaalta;

"She lived with her husband fifty years
And died in confident hope of a better life."

Pembrokeshiren kirkkomaalta;

"Here lie I, and no wonder I'm dead,
For the wheel of the wagon went over my head."

Eräs leski, jonka mies räjähti kappaleiksi ruutipulverin takia, vaati seuraavaa tekstiä tämän hautakiveen;

"He rests in pieces"

Tuntemattomilta hautausmailta;

"John Palfryman, who is buried here
Was aged four and twenty year,
And near this place his mother lies
Likewise his father when he dies"

"Ledyard Conn, on a man who died of natural
causes after several attemps at suicide;
He died an honest death."

"Here lies Peter Montgomery, who was accidentally
shot in his 30th year. This monument
was erected by grateful relatives."

"Here lies the body of Jonathan Ground
Who was lost at sea and never found."

Loimaan perinnesuksi –näyttely Juvalla

Loimaan Juvalla ulkoilukeskuksen huoltorakennukseen on kerätty näyttelyksi parisataa suksiparia, hiihtosauvoja, monoja, suksivoiteita, hiihtoasuja, kansanhiihto- ja kilpailujulisteita, valokuvia, kelkkoja ja 1900-luvun ensimmäisen puoliskon luistimia. Näyttely oli viime talvena auki säännöllisesti lumiajan sunnuntaisin klo 12 - 16 ja arkisin tilauksesta koululaisille ja järjestöille. Opastus on hoitunut talkoolaisten voimin kuten muukin näyttelyn pyörittäminen. Tällä tavalla on tarkoitus jatkaa tänäkin talvena. Aiomme esim. antaa koululaisryhmien kokeilla vanhoja Voitto- tai Y-siteillä varustettuja sälesuksia.

Näyttelyyn tarvitaan täydennystä

Näyttely elää ja täydentyy jatkuvasti ja siksi lähestymme Teitä.

Voisitteko ystävällisesti tuttavapiirissänne pistää sanaa kiertämään, josko ullakoilta löytyisi vanhoja hiihtotamineita tai alussa lueteltujen näyttelyesineiden joukkoon täydennystä?

Suksia ja ruokosauvoja meillä on jo aika mukavasti, mutta esimerkiksi
- nahka- tai kumipohjaisia monoja meillä on liian vähän
- Loimaan seudun kansanhiihto- ja kilpailumainokset kiinnostavat
- samoin kotiseudulla otettuja kaikenlaisia hiihtokuvia haluamme tallettaa. Kuvat voidaan kopioida, eikä niitä tarvitse antaa lopullisesti näyttelyyn.
- Muitakin talvisiin liikkumisiin liittyviä esineitä voi lahjoittamisen lisäksi lainata näyttelyyn.

Näyttelyn aukioloajat

Näyttely pyritään pitämään avoinna säännöllisesti lumiajan sunnuntaisin klo 12 - 16 ja arkisin koululaisille ja järjestöille tilauksesta. Opastus järjestyy sovittaessa.

Risto Heinonen - risto.heinonen@pp1.inet.fi

Jouko Pukki - jouko.pukki@loimaa.fi

ystävällisin terveisin

Loimaan Perinnesuksi
Lähteenmäentie, 32200 Loimaa