Rengon pitäjän Lietsan kylän Seppälässä syntyi lokakuussa 1840 tyttölapsi, jolle isä Mooses Kustaanpoika ja äiti Kaisa Mikontytär antoivat nimen Fredrika. Isä Mooses toimi yhtenä Rengon kuudennusmiehistä, joten hänen voidaan olettaa olleen pitäjäläisten kunnioittama ja arvostama henkilö. Vuosien 1838-1858 välillä tähän perheeseen syntyi yhteensä yksitoista lasta, joista em. Fredrika oli järjestyksessä neljänneksi vanhin.
Huhtikuussa 1863 hänet lopulta talutettiin alttarille. Sulhaseksi tuli Tammelan Lungaksen kylän Mattilan talon silloinen isäntä Matti Matinpoika. Matti oli nuorikkoaan kolmisen vuotta vanhempi. Hänen oma isänsä Matti Jaakonpoika oli kuollut maaliskuussa 1859, joten nuoremp Matti sai tämän verotalon hoidon vastuulleen hyvin nuorena. Nuoren parin perheeseen syntyi vuosien mittaan neljä poikaa ja yksi tytär, mutta yhteiselo päättyi isä Matin menehtymiseen kesäkuussa 1874. Jossain välissä leski Fredrika muutti sitten Lungaksen Kujanpää-nimiseen torppaan ja välillä hänet myös mainitaan sukunimellä Kujanpää. Kastettujen luettelon ja rippikirjojen käyttämä nimi Fredrika ei puolestaan ole ollut arkikäytössä, vaan nainen tunnettiin Riikkana.
Riikka Kujanpää eli leskenä Lungaksen kylässä noin 35 vuoden ajan, mutta syyskuisena sunnuntaiaamuna 1910 hänen elämänsä päättyi järkyttävällä tavalla. Viedessään ainutta lehmäänsä laitumelle kotinsa lähellä, oli joku hyökännyt hänen kimppuunsa viiltäen veitsellä leskiemännän kurkun poikki. Riikka oli jo vuonna 1907 ollut samantapaisen verityön kohteena, sillä Mattilassa asunut Juho Nestor Juhonpoika löi häntä kivellä päähän metsässä. Isku oli niin luja, että emäntä oli löydettäessä tajuttomana. Rikollinen sai teostaan kymmenen kuukauden vankilatuomion, josta hän sitten vapautui vain viisi viikkoa ennen murhaa. Syyksi väkivaltaiseen tekoon epäiltiin Juho Nestorin halua päästä käsiksi perintöön. Pahantekijä oli tietoinen, että vanhan muorin kuoltua tämän hallussa olevat maat tulisivat hänen hallintaansa.
Niinpä poliisi suuntasi välittömästi Juho Nestor Mattilan jäljille ja konstaapeli Lukkala pidätti tämän jo puolen päivän aikaan. Ruumista tutkittaessa huomattiin Mattilan pistäneen vainajaan kuusi haavaa; yhden kumpaankin käteen, kolme rintaan sekä kuolettavan, suuren viillon kurkkuun. Tapaus oli niin selvä, että Mattilan tunnustusta ei tarvinnut kauaa odottaa.
Näin surkeasti päättyi juuri 70 vuotta täyttäneen Riikka Kujanpään elämä. Lähinnä häntä jäivät kaipaamaan poika Alesanteri vaimonsa Ida Maria Malmin kanssa sekä näiden lapset Kaino Maria, Anna Johanna ja Paavo Aleksanteri. Joulun jälkeisenä arkipäivänä 1910 koottiin sitten rahat siitä huutokaupasta, jossa perilliset olivat myyneet Riikka Kujanpään vaatimattoman maallisen omaisuuden.
Hornien juuria
Olof Mattsinpoika oli ensimmäinet varmasti tunnettu jäsen siinä suvussa, jota myöhemmin 1500-lu-vulla alettiin kutsumaan nimellä Horn heidän vaakunakuvionsa mukaan, sarvi, ruots. horn, ja josta aikanaan tuli yksi Suomen vaikutusvaltaisimpia sukuryhmittymiä.
Olof oli rälssimies, joka ilmeisesti omisti Halikon Joensuun, ruots. Åminne, tilan. Hän, ”Olaff Matisson", oli sinettitodistajana sovintolautakunnassa Paimiolla 11.2.1381, jolloin ratkaistiin muuatta Vartsalan tilaa koskevaa riitaa. Maanlahjoitusasioiden todistajan ominaisuudessa tapaamme hänet sitten 1398 kaksikin kertaa; Turussa 21.4. päivätyssä asiakirjassa Olof Mattsinpoika ja Mårten Abrahaminpoika luovuttivat neljä taloa Maskusta jälkimmäisen veljen Jakob Abrahaminpojan puolesta Vibruder Kortummelle ja 2.6. todisti Olof Mattsson sinetillään kuinka Stigulf Ragvaldinpoika lahjoitti tilan Liedossa Turun tuomiokirkolle.
Päivämäärällä 25.4.1400 ripustivat Olof ja eräs halikkolainen Klemet sinettinsä kauppakirjaan, kun Påvel Karpalainen Turussa myi Turun tuomiokirkolle 30 mk:lla rälssitilansa Halikon "Pyhässä". Vuonna 1404 oli Olof erotusmiehenä eräässä maakaupassa.
Samoin 18.3.1405 Paimion Vistan oikaisukäräjillä tuomittiin Olof menettämään verolle kuusi tankoa maata Paimion Sattelassa. Sinettitodistaja hän oli taas Turussa 1407 ja katselmusmiehenä Halikossa 23.6. 1410. Vähitellen joutui Olof yhä arvokkaampiin tehtäviin. 25.6.1415 hän oli jäsenenä Turun maaoikeudessa, joka siihen aikaan oli jonkinlainen ylin oikeusaste. Mukana oli Turun piispa Mauno II Tavast, linnapäällikkö Klaus Lydekenpoika sekä kihlakunnantuomareita ratkomassa heimoriitaa Sisä-Suomen erämaan metsistä.
Eräästä hänen poikansa Matts Olofinpojan asiakirjasta vuodelta 1438 käy ilmi, että Olof ja hänen vaimonsa ainakin silloin olivat kuolleet. Olof Mattsinpojan puolison nimi oli mahdollisesti Katarina .
Olof Mattssonilla oli ainakin 5 lasta. Koska ne kaikki olivat poikia, on syytä otaksua näiden lisäksi olleen vielä tyttäriäkin, mutta niitä ei vain mainita missään:
1. Matts Olofinpoika, Upsalan tuomiorovasti, eli vielä 1448. Hän möi veljiensä suostumuksella Kaarinan Littoisen tilan 100 mk:lla Turun tuomikirkolle 1438.
2. Henrik Olofinpoika, sai 1407 rälssikirjeen Halikon Joensuuhun, avioitui Turun linnapäällikön tyttären Cicilia? Klausintyttären kanssa ja eli vielä 1448.
3. Jakob Olofinpoika, rälssimies.
4. Per Olofinpoika, Nauvon kirkkoherra, mainittiin 1447 sekä 1448.
5. Jösse Olofinpoika, asemies, jonka talon Hans Dalhusen poltti 1429 ja asemies Gödik Fincke tappoi 1447.
jatkuu......
Lähteitä ja lisähuomioita;
Perhe- ja yleistiedot: JULLY RAMSAY, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (1909-16), s. 180; V. J. KALLIO, Halikon historia (1930), s. 245, 246; REA 473. Suku haarautui Horn af Kanckas (runkosuku, kuoli nimilinjaltaan 1729), Horn af Åminne, Horn af Björneborg, Horn af Marienborg ja Horn af Ekebyholm –sukuihin ja siitä tuli myöhemmin Ruotsi-Suo-men korkea-aatelia. Naimakauppojen kautta suku liittyi myöhemmin Ruotsin puoleisiin aatelissukuihin ja edelleen muuallekin. Näin Halikon Horn-geenit ovat levinneet, paitsi suomalaisten jälkeläisten piirissä, myös mm. Ruotsin kunin-gashuoneeseen (prinsessa Ebba Bernadotte, o.s. Munck af Fulkila), Jugoslavian entiseen kuningassukuun (prinssi Pav-le ja hänen pojat), sekä kymmeniin mannereurooppalaisiin ruhtinas-, kreivi- ja muihin aatelissukuihin. OSMO DURCHMAN, Ätten Horns ättlingar inom furstehus, Genos (1934), s. 137-16.
1300-luvun viimeisten vuosien aikana oli Pohjolaan muodostettu ns. Kalmarin unioni. 1405 tuomittiin Suomessa takai-sin verolle sellaisia tiloja, jotka oli saatu tai oma-aloitteisesti otettu verovapaiksi rälssitiloiksi edellisen hallitsijan Albrekt Mecklenburgilaisen kaudella 1364-89 . Useimmat tilat palautuivat myöhemmin uudestaan rälssitiloiksi.
Ramsayn mielestä (s. 180) puolison nimi oli Kettavanniemen Katarina, Kallion mielestä (s. 245, 246) hän oli tuntema-ton. Jos Ramsayn oletus on oikea, niin silloin Katarina mainittii 1390 ja hän omisti Taivassalon Strömin. Hänen äitinsä oli siinä tapauksessa mahdollisesti Katarina Gudmarintytär ja hänen isänsä oli mahdollisesti omistanut Taivassalon ”Kettavaniemen” (Kettarsund?; ERIC ANTHONI, Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel (1970), s. 68, 75, 88, 93, 224). Katarinan yhteydessä mainittu Taivassalon Kettarsund, myöh. Kettavasalmi, oli kirjattu aikakirjoihin jo 1326, silloisen Suomen päämiehen, ”capitaneus terrae Finlandiae” Mats Kettilmundinpojan testamentissa, jolloin eräs Johannes Munte oli saanut sen omistukseensa. Munte on arveltu olleen Uplantista kotoisin. Gudmar ei ollut erityisen tavallinen ni-mi; eräs Gudmar Gudmarinpoika mainittiin kihlakunnantuomarina 1374 Taivassalossa ja Kemiössä. Katarina olisi siis mahdollisesti ollut Gudmar Gudmarinpojan tyttärentytär ja Johannes Munte ehkä oli hänen esi-isänsä isälinjaa pitkin.
Olof oli rälssimies, joka ilmeisesti omisti Halikon Joensuun, ruots. Åminne, tilan. Hän, ”Olaff Matisson", oli sinettitodistajana sovintolautakunnassa Paimiolla 11.2.1381, jolloin ratkaistiin muuatta Vartsalan tilaa koskevaa riitaa. Maanlahjoitusasioiden todistajan ominaisuudessa tapaamme hänet sitten 1398 kaksikin kertaa; Turussa 21.4. päivätyssä asiakirjassa Olof Mattsinpoika ja Mårten Abrahaminpoika luovuttivat neljä taloa Maskusta jälkimmäisen veljen Jakob Abrahaminpojan puolesta Vibruder Kortummelle ja 2.6. todisti Olof Mattsson sinetillään kuinka Stigulf Ragvaldinpoika lahjoitti tilan Liedossa Turun tuomiokirkolle.
Päivämäärällä 25.4.1400 ripustivat Olof ja eräs halikkolainen Klemet sinettinsä kauppakirjaan, kun Påvel Karpalainen Turussa myi Turun tuomiokirkolle 30 mk:lla rälssitilansa Halikon "Pyhässä". Vuonna 1404 oli Olof erotusmiehenä eräässä maakaupassa.
Samoin 18.3.1405 Paimion Vistan oikaisukäräjillä tuomittiin Olof menettämään verolle kuusi tankoa maata Paimion Sattelassa. Sinettitodistaja hän oli taas Turussa 1407 ja katselmusmiehenä Halikossa 23.6. 1410. Vähitellen joutui Olof yhä arvokkaampiin tehtäviin. 25.6.1415 hän oli jäsenenä Turun maaoikeudessa, joka siihen aikaan oli jonkinlainen ylin oikeusaste. Mukana oli Turun piispa Mauno II Tavast, linnapäällikkö Klaus Lydekenpoika sekä kihlakunnantuomareita ratkomassa heimoriitaa Sisä-Suomen erämaan metsistä.
Eräästä hänen poikansa Matts Olofinpojan asiakirjasta vuodelta 1438 käy ilmi, että Olof ja hänen vaimonsa ainakin silloin olivat kuolleet. Olof Mattsinpojan puolison nimi oli mahdollisesti Katarina .
Olof Mattssonilla oli ainakin 5 lasta. Koska ne kaikki olivat poikia, on syytä otaksua näiden lisäksi olleen vielä tyttäriäkin, mutta niitä ei vain mainita missään:
1. Matts Olofinpoika, Upsalan tuomiorovasti, eli vielä 1448. Hän möi veljiensä suostumuksella Kaarinan Littoisen tilan 100 mk:lla Turun tuomikirkolle 1438.
2. Henrik Olofinpoika, sai 1407 rälssikirjeen Halikon Joensuuhun, avioitui Turun linnapäällikön tyttären Cicilia? Klausintyttären kanssa ja eli vielä 1448.
3. Jakob Olofinpoika, rälssimies.
4. Per Olofinpoika, Nauvon kirkkoherra, mainittiin 1447 sekä 1448.
5. Jösse Olofinpoika, asemies, jonka talon Hans Dalhusen poltti 1429 ja asemies Gödik Fincke tappoi 1447.
jatkuu......
Lähteitä ja lisähuomioita;
Perhe- ja yleistiedot: JULLY RAMSAY, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (1909-16), s. 180; V. J. KALLIO, Halikon historia (1930), s. 245, 246; REA 473. Suku haarautui Horn af Kanckas (runkosuku, kuoli nimilinjaltaan 1729), Horn af Åminne, Horn af Björneborg, Horn af Marienborg ja Horn af Ekebyholm –sukuihin ja siitä tuli myöhemmin Ruotsi-Suo-men korkea-aatelia. Naimakauppojen kautta suku liittyi myöhemmin Ruotsin puoleisiin aatelissukuihin ja edelleen muuallekin. Näin Halikon Horn-geenit ovat levinneet, paitsi suomalaisten jälkeläisten piirissä, myös mm. Ruotsin kunin-gashuoneeseen (prinsessa Ebba Bernadotte, o.s. Munck af Fulkila), Jugoslavian entiseen kuningassukuun (prinssi Pav-le ja hänen pojat), sekä kymmeniin mannereurooppalaisiin ruhtinas-, kreivi- ja muihin aatelissukuihin. OSMO DURCHMAN, Ätten Horns ättlingar inom furstehus, Genos (1934), s. 137-16.
1300-luvun viimeisten vuosien aikana oli Pohjolaan muodostettu ns. Kalmarin unioni. 1405 tuomittiin Suomessa takai-sin verolle sellaisia tiloja, jotka oli saatu tai oma-aloitteisesti otettu verovapaiksi rälssitiloiksi edellisen hallitsijan Albrekt Mecklenburgilaisen kaudella 1364-89 . Useimmat tilat palautuivat myöhemmin uudestaan rälssitiloiksi.
Ramsayn mielestä (s. 180) puolison nimi oli Kettavanniemen Katarina, Kallion mielestä (s. 245, 246) hän oli tuntema-ton. Jos Ramsayn oletus on oikea, niin silloin Katarina mainittii 1390 ja hän omisti Taivassalon Strömin. Hänen äitinsä oli siinä tapauksessa mahdollisesti Katarina Gudmarintytär ja hänen isänsä oli mahdollisesti omistanut Taivassalon ”Kettavaniemen” (Kettarsund?; ERIC ANTHONI, Finlands medeltida frälse och 1500-talsadel (1970), s. 68, 75, 88, 93, 224). Katarinan yhteydessä mainittu Taivassalon Kettarsund, myöh. Kettavasalmi, oli kirjattu aikakirjoihin jo 1326, silloisen Suomen päämiehen, ”capitaneus terrae Finlandiae” Mats Kettilmundinpojan testamentissa, jolloin eräs Johannes Munte oli saanut sen omistukseensa. Munte on arveltu olleen Uplantista kotoisin. Gudmar ei ollut erityisen tavallinen ni-mi; eräs Gudmar Gudmarinpoika mainittiin kihlakunnantuomarina 1374 Taivassalossa ja Kemiössä. Katarina olisi siis mahdollisesti ollut Gudmar Gudmarinpojan tyttärentytär ja Johannes Munte ehkä oli hänen esi-isänsä isälinjaa pitkin.
Gottleben -suvun tiimoilta
Suomessa asuneen Gottleben-suvun kantaisän Gabriel Gottlebenin vanhemmat olivat todennäköisesti lyypekkiläinen Valentin Gottleben (mahdollisesti 1580-20.2.1645), jonka puoliso 1612 oli Catharina Lütkens, syntynyt mahdollisesti 1592. Valentin oli sitä ennen mahdollisesti ollut naimisissa Carsten Timmin 1611 kuolleen tyttären kanssa. Valentin oli ilmeisesti kauppias 1610 ja omisti talon Braunstrasse 27:ssä.
Valentinin ja Catharinan todennäköinen poika Gabriel Gottleben syntyi Lyypekissä. Hän lienee muuttanut Turkuun viimeistään 1636, koska hänet mainittiin siellä kauppaapulaisena aikaisin keväällä 1637. Gabriel sai Porissa porvarioikeudet 4.9.1652 ja tuli myöhemmin raatimieheksi.
Gabrielin puoliso oli Kristina Arctopolitana, lääninrovastin tytär. Koska ensimmäinen lapsi syntyi jo 1650, on Gabrielin kuitenkin täytynyt tulla Poriin aivan viimeistään 1649, todennäköisesti jo paljon aikaisemminkin.
Gabriel kuoli 10.8.1673, Kristina 8.1.1687. Eräässä tarkastuksessa Porin kirkossa 1732 mainittiin Gottlebenein perhehaudan sijaitsevan saarnastuolin luona. Gabrielilla ja Kristinalla oli lapset:
1. Gabriel Gottleben, 1650-1713.
2. Gregorius Gottleben, Euran khra, k. 1723, pso. Karin.
3. Johannes Gottleben, Närpiön kappalainen, k. 1708, pso. Maria.
4. Adrian Gottleben, kauppias ja raatimies Porissa, k. 1711, pso. Sara Nilsintytär Qvist.
5. Margareta Gottleben, pso. 1678 Pyhämaan kirkkoherra Jakob Leistenius.
6. Kristina Gottleben, pso. 1672 kruununvouti Jakob Haartman.
7. Anna Gottleben, 1666-74.
8. Katarina Gottleben, 1668-69.
Gabriel Gottleben nuorempi, s. 1650, tuli ylioppilaaksi Turussa 4.8.1672 ja vihittiin papiksi 1678. Hän oli kirkkoherra Mouhijärvellä vuodesta 1683 ja Tammelassa vuodesta 1693.
Gabriel omisti Mouhijärvellä Tisalan ratsutilan. Hänen vaimonsa oli Sofia Raumannia, Mouhijärven kirkkoherran tytär, heidät vihittiin Mouhijärvellä 25.7.1682. Raumannus-nimisiä, "Raumalainen", sukuja on Suomessa ollut useampiakin. Raumalta kotoisin ollut Sofian isä Paulus Simonis Raumannus oli opiskellut Turun akatemiassa 1640-45, oli koulupappina 1653 sekä Mouhijärven kirkkoherrana vuodesta 1662 kuolemaansa 1682. Pauluksen isä oli Simon Påvelinpoika, raatimies Raumalla 1638; hänet mainittiin 1651 henkikirjassa olevan "ikäloppu" .
Vuonna 1713 oli Gabriel sairas; viimeinen hänen tekemä kirkonkirjamerkintä on 4. maaliskuulta. Venäläisten vallattua maan syksyllä samana vuonna, olisi Hämeen pappien pitänyt lähteä Hämeenlinnaan ottamaan näiltä vastaan ohjeita veronkannon ja kyyditysten kuuluttamisesta ja toimeenpanosta. Gabriel oli kuitenkin sairasvuoteessa, eikä päässyt lähtemään. Kun upseeri saapui häntä noutamaan, kuoli Gabriel tämän läsnä ollessa.
Gabrielillä ja Sofialla oli lapset:
1. Agneta Gottleben, 1683-1738, pso. rovasti Johan Zidbäck, appensa seuraaja Tammelan kirkkoherrana.
2. Kristina Gottleben, s. 24.10.1686, pso. 25.2.1709 kappalainen Johannes Barck.
3. Sofia Gottleben, s. 1687, pso. pehtori Peter Gustaf Gammal.
4. Anna Gottleben, s. 1688.
5. Katarina Gottleben, s. 1689, 1.pso. Tammelan pitäjänapul. Henrik Jacobsonius, 2.pso. pitäjänapulainen David Vegelius.
6. Elisabet Gottleben, 1690-1754, pso. Turun linnansaarnaaja Erik Borenius.
7. Brita Gottleben s. 1694, kuollut luultavasti nuorena.
8. Margareta Gottleben, s. 1695, pso. Kemiön kappalainen Erik Dahl.
9. Maria Gottleben, s. 1699, kuollut luultavasti nuorena.
10. Johan Gottleben, 1700-1786, Uudenkirkon Tl. kirkkoherra, 1.pso. Gustava Saxén, 2.pso. Susanna Sveidel.
Valentinin ja Catharinan todennäköinen poika Gabriel Gottleben syntyi Lyypekissä. Hän lienee muuttanut Turkuun viimeistään 1636, koska hänet mainittiin siellä kauppaapulaisena aikaisin keväällä 1637. Gabriel sai Porissa porvarioikeudet 4.9.1652 ja tuli myöhemmin raatimieheksi.
Gabrielin puoliso oli Kristina Arctopolitana, lääninrovastin tytär. Koska ensimmäinen lapsi syntyi jo 1650, on Gabrielin kuitenkin täytynyt tulla Poriin aivan viimeistään 1649, todennäköisesti jo paljon aikaisemminkin.
Gabriel kuoli 10.8.1673, Kristina 8.1.1687. Eräässä tarkastuksessa Porin kirkossa 1732 mainittiin Gottlebenein perhehaudan sijaitsevan saarnastuolin luona. Gabrielilla ja Kristinalla oli lapset:
1. Gabriel Gottleben, 1650-1713.
2. Gregorius Gottleben, Euran khra, k. 1723, pso. Karin.
3. Johannes Gottleben, Närpiön kappalainen, k. 1708, pso. Maria.
4. Adrian Gottleben, kauppias ja raatimies Porissa, k. 1711, pso. Sara Nilsintytär Qvist.
5. Margareta Gottleben, pso. 1678 Pyhämaan kirkkoherra Jakob Leistenius.
6. Kristina Gottleben, pso. 1672 kruununvouti Jakob Haartman.
7. Anna Gottleben, 1666-74.
8. Katarina Gottleben, 1668-69.
Gabriel Gottleben nuorempi, s. 1650, tuli ylioppilaaksi Turussa 4.8.1672 ja vihittiin papiksi 1678. Hän oli kirkkoherra Mouhijärvellä vuodesta 1683 ja Tammelassa vuodesta 1693.
Gabriel omisti Mouhijärvellä Tisalan ratsutilan. Hänen vaimonsa oli Sofia Raumannia, Mouhijärven kirkkoherran tytär, heidät vihittiin Mouhijärvellä 25.7.1682. Raumannus-nimisiä, "Raumalainen", sukuja on Suomessa ollut useampiakin. Raumalta kotoisin ollut Sofian isä Paulus Simonis Raumannus oli opiskellut Turun akatemiassa 1640-45, oli koulupappina 1653 sekä Mouhijärven kirkkoherrana vuodesta 1662 kuolemaansa 1682. Pauluksen isä oli Simon Påvelinpoika, raatimies Raumalla 1638; hänet mainittiin 1651 henkikirjassa olevan "ikäloppu" .
Vuonna 1713 oli Gabriel sairas; viimeinen hänen tekemä kirkonkirjamerkintä on 4. maaliskuulta. Venäläisten vallattua maan syksyllä samana vuonna, olisi Hämeen pappien pitänyt lähteä Hämeenlinnaan ottamaan näiltä vastaan ohjeita veronkannon ja kyyditysten kuuluttamisesta ja toimeenpanosta. Gabriel oli kuitenkin sairasvuoteessa, eikä päässyt lähtemään. Kun upseeri saapui häntä noutamaan, kuoli Gabriel tämän läsnä ollessa.
Gabrielillä ja Sofialla oli lapset:
1. Agneta Gottleben, 1683-1738, pso. rovasti Johan Zidbäck, appensa seuraaja Tammelan kirkkoherrana.
2. Kristina Gottleben, s. 24.10.1686, pso. 25.2.1709 kappalainen Johannes Barck.
3. Sofia Gottleben, s. 1687, pso. pehtori Peter Gustaf Gammal.
4. Anna Gottleben, s. 1688.
5. Katarina Gottleben, s. 1689, 1.pso. Tammelan pitäjänapul. Henrik Jacobsonius, 2.pso. pitäjänapulainen David Vegelius.
6. Elisabet Gottleben, 1690-1754, pso. Turun linnansaarnaaja Erik Borenius.
7. Brita Gottleben s. 1694, kuollut luultavasti nuorena.
8. Margareta Gottleben, s. 1695, pso. Kemiön kappalainen Erik Dahl.
9. Maria Gottleben, s. 1699, kuollut luultavasti nuorena.
10. Johan Gottleben, 1700-1786, Uudenkirkon Tl. kirkkoherra, 1.pso. Gustava Saxén, 2.pso. Susanna Sveidel.
Lemun Ahtisen sukua
Laurens Niklaksenpoika oli asemies. Hän avioitui 10.6.1420 laamanni Klaus Flemingin tyttären Ingeborg Flemingin kanssa antaen tälle huomenlahjaksi Kaarinan Uittamon maatilan. Heillä oli lapset Niklis Laurensinpoika ja Joakim Laurensinpoika, joka mainittiin 1498 entisenä maanomistajana Ruotsin Esbron pitäjän Asbyssa.
Niklis Laurinpoika omisti Lemun Ahtisen. Hän oli mahdollisesti naimisissa Johanna Jönsintyttären kanssa. Johannan isä lienee ollut se Jöns Rengonpoika, joka mainittiin kesäkuussa 1477, jolloin asemiehet Jeppe ja Albrekt Henrikinpoika Görtzhagen hyväksyivät heidän Varissalossa edesmennenneen, rakastetun velipuolensa Jöns Rengonpojan lahjoituksen Turun tuomiokirkolle; Jöns lahjoitti maatilan Raision Metsäkylässä omansa ja vanhempiensa sielujen puolesta.
Jöns lienee ollut poika sille saman nimiselle turkulaiskauppiaalle "Jöns Ringonpoycka":lle, joka 1415 menetti kauppatavaransa Pohjanmaan Oulunsalossa novgorodilaisten karjalaisten hyökkäyksessä. Ilmeisesti samainen Jöns vanhempi vaihtoi itselleen tilan Raision Mälikkälästä 1426. Vanhemman Jönsin veli oli ehkä se Raision seurakunnalle niityn lahjoittanut "Nicolaus Regnunpoyka", joka mainittiin 1419 ja 1421. Jöns Rengonpoika vanhempi oli todennäköisesti sama kuin Halikon Varissalon Jöns Laurensinpoika, joka mainittiin myös myöhemminkin. Varissalon Jöns oli nähtävästi läheisissä suhteissa Turun piispanistuimeen, sillä 1426 hän todisti perniöläisten ja halikkolaisten tilojen lahjoitusta tuomiokirkolle, Vuonna 1429 hän todisti erään lahjoituksen Piikkiössä sekä 1436 hän oli piispan arviomiehenä Halikossa. Mainittakoon vielä, että Varissalo oli piispanistuimelle kuulunut iso maatila.
Niklis Laurinpojan kuoltua avioitui Johanna ahvenanmaalaisen Henrik Nilsinpoika Balkin kanssa. Niklisillä ja Johannalla oli ainakin kaksi lasta. Pojasta Måns Nilsinpoika, joka ei avioitunut, omisti Ahtisen sekä Pirkkalan Haapaniemen, tuli Alisen Satakunnan kihlakunnantuomari 1533 ja myöhemmin vouti Viipurin linnassa. Tytär Elin Nilsintytär eli vielä 1556, hänen pso. oli rälssimies Sigfrid Hansinpoika Vilken.
Niklis Laurinpoika omisti Lemun Ahtisen. Hän oli mahdollisesti naimisissa Johanna Jönsintyttären kanssa. Johannan isä lienee ollut se Jöns Rengonpoika, joka mainittiin kesäkuussa 1477, jolloin asemiehet Jeppe ja Albrekt Henrikinpoika Görtzhagen hyväksyivät heidän Varissalossa edesmennenneen, rakastetun velipuolensa Jöns Rengonpojan lahjoituksen Turun tuomiokirkolle; Jöns lahjoitti maatilan Raision Metsäkylässä omansa ja vanhempiensa sielujen puolesta.
Jöns lienee ollut poika sille saman nimiselle turkulaiskauppiaalle "Jöns Ringonpoycka":lle, joka 1415 menetti kauppatavaransa Pohjanmaan Oulunsalossa novgorodilaisten karjalaisten hyökkäyksessä. Ilmeisesti samainen Jöns vanhempi vaihtoi itselleen tilan Raision Mälikkälästä 1426. Vanhemman Jönsin veli oli ehkä se Raision seurakunnalle niityn lahjoittanut "Nicolaus Regnunpoyka", joka mainittiin 1419 ja 1421. Jöns Rengonpoika vanhempi oli todennäköisesti sama kuin Halikon Varissalon Jöns Laurensinpoika, joka mainittiin myös myöhemminkin. Varissalon Jöns oli nähtävästi läheisissä suhteissa Turun piispanistuimeen, sillä 1426 hän todisti perniöläisten ja halikkolaisten tilojen lahjoitusta tuomiokirkolle, Vuonna 1429 hän todisti erään lahjoituksen Piikkiössä sekä 1436 hän oli piispan arviomiehenä Halikossa. Mainittakoon vielä, että Varissalo oli piispanistuimelle kuulunut iso maatila.
Niklis Laurinpojan kuoltua avioitui Johanna ahvenanmaalaisen Henrik Nilsinpoika Balkin kanssa. Niklisillä ja Johannalla oli ainakin kaksi lasta. Pojasta Måns Nilsinpoika, joka ei avioitunut, omisti Ahtisen sekä Pirkkalan Haapaniemen, tuli Alisen Satakunnan kihlakunnantuomari 1533 ja myöhemmin vouti Viipurin linnassa. Tytär Elin Nilsintytär eli vielä 1556, hänen pso. oli rälssimies Sigfrid Hansinpoika Vilken.
Vanhan ajan huumoria perjantaille
 |
| Suomen työväen alpumi, 1.1.1906 |
Kerrotaan Lönnrotin todenneen tapahtumasta;
"Kyllä minä annan sammattilaisen kyläräätälin poikana velan anteeksi nurmijärveläisen kraatarin pojalle!"
* * *
 |
| Alli Paasikivi, os. Valve, ikuistettiin postimerkkiinkin |
- Kuule, mitä perää on siinä huhussa joka kertoo, että pääjohtaja Paasikivi ja Alli Valve....
- Ei yhtään mitään, keskeytti isä hänet jyrkästi. Suurissa laitoksissa tuntuu vain olevan se kummallinen tapa, että jos pääjohtaja kerran tervehtii jotakin toimistossa istuvaa naista, niin heti lähtevät juorut kiertämään.
- Kai tässä huhussa sentään jotain perää on, väitti Elsa. Toissapäivänä kun olimme Seurasaaressa oli Paasikivi siellä neiti Valven kanssa sinivuokkoja poimimassa.
Pankinjohtaja Soini mykistyi. Sitten hän lopulta sanoi;
- Jos Juho Kusti Paasikivi on ollut jonkun naisen kanssa poimimassa sinivuokkoja, niin silloin minäkin uskon mitä vain......
Vanhan ajan huumoria torstaille
 |
| Life of Abraham Lincoln - sanomalehden sarjakuvassa |
Sisällissodan aikana muuan nuori saksalainen kreivi kääntyi Lincolnin puoleen tarjotakseen palvelujaan. Hyvin valituin sanankääntein hän korosti mainioita ominaisuuksiaan, ja presidentti lupasikin harkita asiaa. Keskustelun päättyessä nuori kreivi pelasi ulos viimeisen valttinsa ilmoittaen, että hänen perheensä kuului Westfalenin jaloimpaan aateliin.
- Olkaa vain aivan rauhallinen, kuiskasi presidentti. Minä lupaan, ettei se ainakaan muodostu miksikään esteeksi.
Eräänä iltapäivänä Lincoln sai vieraakseen huomattavassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan naisen, joka vaativaan sävyyn esitti presidentille, että hänen poikansa tulisi saada nimitys everstiksi.
- Se ei ole mikään suosio, jota vaadin, vaan oikeus.
Seurasi pitkä luettelo perheen ansioista:
- Isoisäni taisteli Lexingtonissa. Enoni oli ainoa, joka paennut Bradesburgin taistelussa. Isäni taisteli New Orleansissa ja rakas aviomieheni kaatui Montereyssa.
- Kenties, arvoisa rouva, sanoi Lincoln varovaisesti, teidän perheenne on tehnyt riittävästi maan hyväksi. On jo aika, että toisetkin saavat mahdollisuuden.
Vanhan ajan huumoria keskiviikolle
 |
| Suvun vanhin tunnettu jäsen, Moses Rothschild, syntyi noin 1550 |
Kun Edmond James de Rothschildin 60-vuotispäivä lähestyi vuonna 1905, hänen sukulaisensa lähettivät hänen luokseen delegaation tiedustelemaan mahdollista lahjatoivetta. Paroni vastasi, että valokuva-albumi, jossa on kuvat kaikista sukulaisista, ilahduttaisi häntä suuresti.
Päivää ennen syntymäpäivää Rothschild sai suuren paketin, jossa em. albumi oli. Hän otti sen saman tien kainaloonsa ja meni henkilökohtaisesti palatsinsa ovenvartijan luo ja sanoi;
"Jean, katsokaapa tarkoin näitä kuvia. Jos te päästätte yhdenkään näistä henkilöistä sisään, olette erotettu!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Suku Forumilla esitettiin kysymys koskien Suomusjärven Taipaleen kylän Falkin taloa. Eräs kaukainen serkkupoikani, ratsumestar Krister Thauv...
-
Oluenpanija Fromholtz vastaan isännöitsijä Tallqvist Vuoden 1894 joulukuussa ratkaistiin raastuvanoikeudessa Näsijärven Oluttehdasta koske... -
Veljekset Onni Kullervo ja Kalle Rentto hankkivat vuonna 1927 omistukseensa Auran keskustassa sijainneen nahkatehtaan, jonka nimi oli yks...
