MyHeritage päivitti Theory of Family Relativity™ -ominaisuutta

MyHeritage on julkaissut päivityksen Theory of Family Relativity™ -ominaisuuteensa. Tämä työkalu auttaa käyttäjiä ymmärtämään, miten he saattavat olla sukua DNA-osumilleen. Se tekee tämän yhdistämällä sukupuutietoja ja historiallisia asiakirjoja ehdottaakseen mahdollisia sukulaisuuspolkuja.

Päivityksen sisältö numeroina

Tuorein päivitys on lisännyt palveluun 103 miljoonaa uutta teoriaa. Tämän myötä muutokset ovat seuraavat:

• Teorioiden kokonaismäärä kasvoi 44 % ja on nyt 336 543 046.

• Niiden DNA-pakkausten määrä, joilla on vähintään yksi teoria, kasvoi 20 % (yhteensä 3 552 790).

• Niiden DNA-osumien määrä, joihin liittyy teoria, kasvoi 46 % (yhteensä 244 069 985).

• Kaikkien mahdollisten sukulaisuuspolkujen määrä kasvoi 41 %, nousten yli 2,3 miljardiin.

Miten uudet teoriat näkyvät?

Kun DNA-osumalla on teoria, käyttäjä näkee siitä ilmoituksen DNA-osumien sivulla. Uudet teoriat merkitään "UUSI"-merkillä 30 päivän ajan. Käyttäjät voivat myös suodattaa osumalistaustaan näyttämään vain ne osumat, joihin liittyy Theory of Family Relativity™ -teoria.

Jokaista teoriaa voi tarkastella yksityiskohtaisesti kaaviona, joka näyttää ehdotetun sukulaisuuspolun. Käyttäjä voi sen jälkeen vahvistaa tai hylätä teorian.

Miten teorioiden saamista voi edistää?

Ominaisuus toimii parhaiten, kun omaa sukupuuta on laajennettu. Mitä enemmän tietoja, erityisesti kaukaisemmista esivanhemmista, sukupuuhun on lisätty, sitä paremmat mahdollisuudet algoritmilla on löytää yhteyksiä.

Theory of Family Relativity™ on maksullinen ominaisuus. Sen tarkasteleminen vaatii MyHeritage-tilauksen (Premium, PremiumPlus, Complete tai Omni). Käyttäjät, jotka ovat ladanneet DNA-tietonsa toisesta palvelusta, voivat avata ominaisuuden käyttöönsä kertamaksulla.

KIITOS! blogilla on nyt 3 MILJOONAA katselukertaa!

Teksti: Uskomatonta, mutta totta! ✨ Juuri äsken tämän blogin matkamittariin pyörähti uskomaton luku: 3 000 000 katselukertaa.

Kun perustin tämän blogin helmikuussa 2006, en olisi osannut unelmoidakaan tällaisesta suosiosta. Yli 19 vuotta sukutarinoita, tutkimuslöytöjä ja historian havinaa.

Tämä virstanpylväs ei ole vain minun, vaan se on meidän yhteinen. Se kertoo siitä, että sukututkimus ja omien juurien tunteminen kiinnostaa yhä valtavasti.

Lämmin, sydämellinen kiitos jokaiselle teistä. Jokainen luku, kommentti ja jaettu tarina on ollut osa tätä matkaa. Te teette tästä merkityksellistä.

Matka jatkuu!

Millaista on vuoden 2125 sukututkimus?

Vuonna 2125 sukututkimus ei ole enää vain vanhojen kirkonkirjojen penkomista ja DNA-testien tulkintaa – se on immersiivinen, lähes elämysmatkailuun verrattava kokemus, jossa teknologia ja kulttuuri kietoutuvat yhteen. Tässä visio siitä, miltä sukututkimus voisi näyttää sadan vuoden kuluttua:

🧬 Geneettinen aikamatkailu

• Täydellinen DNA-pohjainen sukupuu: Jokaisen ihmisen genomi on kartoitettu syntymässä, ja se yhdistyy automaattisesti globaaliin sukulaisuustietokantaan.

• Sukulaisuuden visualisointi: Voit nähdä sukulaisverkostosi kolmiulotteisena, elävänä puuna, jossa oksat liikkuvat ja reagoivat, kun tutkit eri aikakausia.

🕰️ Virtuaalitodelliset esi-isäkokemukset

• Immersiiviset sukutarinat: Voit astua esi-isäsi saappaisiin 1800-luvun savupirtissä tai 1600-luvun kalastajakylässä – tekoäly rekonstruoi ympäristön, puheenparren ja elämäntavan historiallisista lähteistä.

• Vuorovaikutteiset sukudraamat: Hologrammiesi-isä kertoo sinulle elämäntarinansa, vastaa kysymyksiin ja jopa keskustelee valinnoistaan.

📜 Arkistot ilman rajoja

• Täysin digitoidut ja yhdistetyt arkistot: Kaikki maailman kirkonkirjat, väestörekisterit, päiväkirjat ja sanomalehdet ovat tekoälyn analysoimia ja yhdistettyjä yhdeksi hakukelpoiseksi kokonaisuudeksi.

• Kielimuuri on historiaa: Käännökset, käsialantunnistus ja kontekstuaalinen tulkinta mahdollistavat tutkimuksen kielestä ja käsialasta riippumatta.

🌍 Kulttuurinen syväkartoitus

• Suvun kulttuuriperimän analyysi: Tekoäly tunnistaa suvun tavat, uskomukset, ruokaperinteet ja murteet historiallisista lähteistä ja DNA:n epigeneettisistä jäljistä.

• Sukukulttuurien elävöittäminen: Virtuaaliset juhlat, joissa voit osallistua esi-isiesi häihin, ristiäisiin tai sadonkorjuujuhliin – kaikki rekonstruoituina autenttisesti.

🤝 Yhteisöllinen sukututkimus

• Sukupuiden yhdistäminen: Yhteistyö on reaaliaikaista – kun joku löytää uuden tiedon, se päivittyy automaattisesti kaikkien sukulaisten näkymiin.

• Sukusimulaatiot: Voit simuloida vaihtoehtoisia historian kulkuja: “Entä jos isoisä olisi muuttanut Amerikkaan?” ja nähdä, miten se olisi vaikuttanut sinuun.

🧠 Muistojen museot

• Suvun muistipankit: Jokaisella suvulla on oma digitaalinen museo, jossa on ääniä, kuvia, tarinoita ja esineiden 3D-malleja.

• Tunneperimän tutkimus: Neurogeneettinen analyysi kertoo, miten esi-isien kokemukset ovat vaikuttaneet sinun tunteisiisi ja taipumuksiisi.

Kidnapattu kreivi – 1700-luvun uskomaton perintöriita

James Annesley, (1715-1760)

Historia on täynnä katkeria perintöriitoja. On väärennettyjä testamentteja, salaisia rakastajia ja kadonneita perillisiä. Mutta yksikään tarina ei vedä vertoja Annesleyn perintöjutulle: tarinalle, jossa 12-vuotias aatelispoika kidnapataan ja myydään orjuuteen Amerikkaan, jotta hänen setänsä voisi varastaa hänen omaisuutensa ja arvonimensä.

Tämä ei ole romaanin juoni – vaikka sen uskotaan vahvasti inspiroineen Robert Louis Stevensonin klassikkoromaania Ryöstetty (Kidnapped). Tämä tapahtui oikeasti 1700-luvun Irlannissa ja Englannissa.

---

Tausta: Kuka oli James Annesley?

Tarina alkaa Irlannista vuonna 1715. Tuona vuonna aatelisperheeseen syntyi poika, James Annesley. Hänen isänsä oli Arthur Annesley, Lordi Altham, ja hänen äitinsä oli Lady Mary Altham. James oli heidän ainoa laillinen perillisensä, ja hänen tulevaisuutensa näytti turvatulta: hän perisi isänsä paronin arvonimen ja suuret maaomistukset.

Perheidylli ei kuitenkaan kestänyt. Lordi ja Lady Altham ajautuivat katkeriin riitoihin ja erosivat Jamesin ollessa vasta pikkulapsi.

Tässä kohtaa tarinaan astuu antagonisti: Jamesin setä, Richard Annesley.

Richard oli Lordi Althamin nuorempi veli – mies vailla omaa maata tai arvonimeä, mutta täynnä kunnianhimoa. Hän näki veljensä sotkuisen avioeron ja nuoren perillisen haavoittuvuuden tilaisuutena.

Jamesin elämä muuttui painajaiseksi. Hänen isänsä Lordi Altham otti rakastajattaren, ja nuori James laiminlyötiin pahoin. Hänet lähetettiin pois kotoa asumaan huonoon hoitoon, ja lopulta hän eli käytännössä kerjäläisenä Dublinin kaduilla, vaikka oli laillinen perijä.

Vuonna 1727 Jamesin isä, Lordi Altham, kuoli.

Setä Richardin julma suunnitelma

12-vuotias James oli nyt orpo, mutta laillisesti hän oli uusi Lordi Altham. Setä-Richard toimi kuitenkin salamannopeasti.

Koska James oli elänyt kaduilla ja hänen perheensä oli hajonnut, Richardin oli helppo kiistää pojan olemassaolo. Hän väitti, että James oli todellisuudessa vain erään Joan Landy -nimisen palvelijan avioton lapsi, jonka hänen veljensä oli ottanut hoiviinsa, mutta joka ei ollut oikea perillinen.

Mutta pelkkä väite ei riittänyt. James oli elossa ja pystyi todistamaan henkilöllisyytensä. Richardin piti saada poika katoamaan – pysyvästi.

Vuonna 1728 Richard Annesley järjesti veljenpoikansa kidnappauksen. James raahattiin laivaan Dublinin satamassa. Laivan määränpää oli Amerikka. Siellä, Delawaressa, 12-vuotias aatelispoika myytiin sopimuspalvelijaksi (indentured servant). Se oli käytännössä 13 vuoden pakkotyötuomio; vain hieman parempi kuin suoranainen orjuus.

Richard Annesley otti haltuunsa veljensä maat ja julistautui uudeksi Lordi Althamiksi. Ongelma oli ratkaistu.

Perijän paluu

James Annesley kesti 13 vuotta raakaa työtä ja julmaa kohtelua amerikkalaisella plantaasilla. Hän yritti paeta useita kertoja, mutta jäi kiinni ja hänen palvelusaikaansa pidennettiin rangaistuksena.

Lopulta vuonna 1741, 25-vuotiaana miehenä, hän onnistui pakenemaan ja pääsemään laivaan, joka purjehti ensin Jamaikalle ja sieltä takaisin Englantiin.

Palattuaan hän sai kuulla järkyttävän uutisen: hänen setänsä Richard oli paitsi varastanut hänen isänsä Althamin maat, myös onnistunut perimään kaukaiselta sukulaiselta vielä suuremman palkinnon. Richard oli nyt Angleseyn 6. jaarli, yksi valtakunnan rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista miehistä.

James, rääsyinen ja rahaton entinen pakkotyöläinen, päätti haastaa tämän mahtimiehen oikeuteen.

Vuosisadan oikeudenkäynti: Annesley v. Anglesea

Tapauksesta tuli välittömästi 1700-luvun suurin mediasensaatio. Se oli enemmän kuin perintöriita; se oli taistelu identiteetistä.

Marraskuussa 1743 Dublinissa alkoi oikeudenkäynti Annesley v. Anglesea. Koko valtakunta seurasi henkeään pidätellen. Oikeudenkäynti kesti ennätykselliset 15 päivää.

Kysymys oli yksinkertainen: Oliko kantaja James Annesley Lady Althamin laillinen poika, vai oliko hän Joan Landyn avioton lapsi, kuten setä-Richard väitti?

• Puolustus (Setä-Richard): Richardin asianajajat toivat paikalle todistajia (joista monet olivat ilmeisesti lahjottuja), jotka väittivät, ettei Lady Altham ollut koskaan ollut raskaana vuonna 1715. He maalasivat Jamesista huijaria ja kiittämätöntä hyväksikäyttäjää.

• Syyttäjä (James Annesley): Jamesin tiimi toi todistajiksi kymmeniä ihmisiä vuosikymmenten takaa. Entisiä palvelijoita, kätilöitä ja perhetuttuja, jotka kaikki vannoivat nähneensä Lady Althamin raskaana ja hoivaamassa nuorta James-vauvaa. He todistivat, kuinka he olivat nähneet pojan kasvavan aatelisperheen laillisena poikana ennen perheen hajoamista.

Oikeussalista tuli teatteri. Todistajat pyörtyilivät, syytöksiä lahjonnasta sateli, ja Jamesin traaginen tarina kerrottiin yksityiskohtaisesti.

Lopulta, kaikkien ällistykseksi, valamiehistö teki päätöksensä vain 20 minuutin pohdinnan jälkeen.

He uskoivat Jamesia.

Tuomio: Valamiehistö totesi, että James Annesley oli Lordi ja Lady Althamin laillinen poika ja siten Althamin maiden oikea perijä. James oli voittanut. Koko oikeussali räjähti suosionosoituksiin.

Katkera jälkinäytös

Tässä kohtaa tarinan pitäisi päättyä onnellisesti. James saisi perintönsä, ja paha setä joutuisi vankilaan. Mutta 1700-luvun oikeusjärjestelmä ja aateliston valta olivat monimutkaisia.

Vaikka James voitti oikeudenkäynnin Irlannin maistaan, hänen piti käydä erillinen prosessi Englannin ylähuoneessa saadakseen takaisin aatelisarvonsa (Angleseyn jaarlikunnan).

Hänen setänsä Richard, yhä uskomattoman rikkaana ja vaikutusvaltaisena jaarlina, käytti kaiken valtansa viivyttääkseen prosessia. Hän teki valituksia, lahjoi virkamiehiä ja sitoi asian loputtomaan byrokratian suohon.

James Annesley, mies, joka oli kestänyt 13 vuotta orjuutta ja voittanut vuosisadan oikeudenkäynnin, ei koskaan saanut lopullista oikeutta. Hän taisteli väsymättä vuosien ajan, mutta hänen terveytensä oli murtunut Amerikan-vuosina.

James Annesley kuoli vain 44-vuotiaana vuonna 1760 – yhä laillisesti taistellen tittelistään.

Hänen paha setänsä, Richard, kuoli vain vuotta myöhemmin. Koska James oli kuollut, titteliä ei voitu enää siirtää hänen jälkeläisilleen, ja koko Angleseyn jaarlikunnan sukuhaara sammui.

James Annesleyn tarina on yksi historian traagisimmista esimerkeistä siitä, kuinka oikeuden saaminen voi olla eri asia kuin oikeassa oleminen. Hän voitti taistelun, mutta hävisi sodan – ja kaikki yhden miehen loputtoman ahneuden tähden.

---

Mouhijärvellä tapahtunutta

Maahamme tuli lääninhallinto vuodesta 1635 lähtien. Läänien hallintoa johti maaherra, jonka alaisuuteen muodostettiin virasto-organisaatio nimeltä lääninhallitus. Varhaisvaiheessa lääninhallitukset olivat kooltaan varsin pieniä. Maaherran tukena toimi aluksi lääninkirjanpitäjä, josta kehittyi myöhemmin lääninkamreeri ja lääninkonttorin johtaja. Maaherran yksityissihteeriä kutsuttiin aluksi käsikirjuriksi, mutta hän sai vuonna 1687 virallisen lääninsihteerin arvonimen. 1700-luvulla lääninsihteeri nousi lääninkanslian päälliköksi ja maaherran tärkeimmäksi alaiseksi, ohittaen asemassaan lääninkamreerin.

1600–1700-luvuilla lääninhallituksen käytännön tehtävistä vastasivat kaksi keskeistä yksikköä: lääninkanslia ja lääninkonttori. Lääninkanslia hoiti toimeenpanon, järjestyksen ylläpidon ja hallinnon valvonnan kaltaisia tehtäviä, kun taas lääninkonttori vastasi verotukseen, kirjanpitoon ja kruunun omaisuuteen liittyvistä asioista.

Kansallisarkisto on äskettäin digitoinut mm. Turun ja Porin läänin lääninhallituksen lääninkonttorin asiakirjoja. Niiden joukoista löytyi vuodelta 1775 anomusakti liittyen erääseen kruununtaloon Mouhijärvellä. Hyynilän kylässä, joka nykyisin kuuluu Sastamalaan, sijaitsi tuolloin Iikkilän kruununtalo. Tämä tarkoitti lyhyesti sitä, että valtio omisti tilan ja sitä isännöi tuohon aikaan Matti Martinpoika. Kruununtila oli kruunun pysyvää omaisuutta, johon sitä viljelevä talonpoika sai vain käyttöoikeuden. Rahan tarpeessa ollut valtio joutui tosin myymään kruununtiloja yksityishenkilöille, mutta se pidätti itsellään omistus- ja nautintaoikeuden, jolloin tilan ostaja sai ainoastaan sukuoikeuden. Lisäksi jos talonpoika halusi myydä oikeutensa tilaan, hänen oli tarjottava sitä ensiksi valtiolle, joka maksoi oikeuden siirrosta vain alkuperäisen lunastushinnan. Talonpojan velvollisuus oli suorittaa valtiolle vuosittainen vero, joka vertautui vuokramaksuun.

Vuonna 1775 Matti Martinpoika koki olevansa liian vanha tilanpitoon ja niinpä hän lähetti lääninhallituksen lääninkonttoriin kirjeen isännyyden vaihdoksesta. Sen suomennos on suurin piirtein seuraava:

Koska minä korkean ikäni ja raajojeni heikkouden vuoksi en enää kykene hoitamaan isäntäoikeutta tähän asti hallussani olleessa kruununtilassa nimeltä Iikkilä, joka sijaitsee Hyynilän kylässä ja Mouhijärven pitäjässä, luovutan minä täten saman tilan pojalleni Mikko Matinpojalle sillä ehdolla, että hän niin kauan kuin minä ja vaimoni Anna Aunentytär elämme, huolehtii meistä molemmista ja tarjoaa meille tarpeellisen ylläpidon ja päivittäisen ravinnon.

 

Vastamäen torpassa 21. lokakuuta 1774.

Matti Martinpoika Iikkilä, Hyynilästä.

Yllä mainitun sitoumuksen ottaa allekirjoittanut vastattavakseen ja lupaa sitä rikkomatta noudattaa, minkä vahvistan nimelläni ja omakätisellä puumerkilläni edellä mainittuna päivänä.

Mikko Matinpoika

Iikkilän talosta ja Hyynilästä

 

Todistajina:

Johan Hagelberg

Henric Bernstedt

 

Dokumentti on tietenkin hyvin mielenkiintoinen, mutta sisältää myös kummallisen virheen. Matti Martinpojan vaimo on kirkonkirjojen mukaan Anna Juhontytär, ei Aunentytär.  Matin ja Annan vihkimistä en toistaiseksi ole onnistunut löytämään. Mouhijärven rippikirjojen mukaan Matti syntyi 1721 ja Anna kolme vuotta aikaisemmin. Tästä pääsemme toiseen mielenkiintoiseen seikkaan; vuonna 1775 isäntämme oli noin 54-vuotias ja ”korkeassa iässä”….

Kuva ja lähde - Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkonttorin arkisto - Eba:15 Anomusasiakirjat, AD I, J19-M 1775-1775, jakso 574; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=12546954258&aineistoId=1790518597 / Viitattu 29.10.2025

Sukututkijan aarrearkku

Sukututkijan aarrearkusta löytyy viisi erilaista miniopaskirjasta, joulukortteja, jääkaappimagneetti, makeisia, kirjanmerkkejä, sukututkijan parkkikiekko, lautapeli sekä pieniä yllätyksiä. Saat myös alennuskoodin, mikäli haluat tilata SUKU -lehden vuodelle 2026. Eikä tässä kaikki; aarrearkun tilaaja saa myös kaupan päälle kolme mielenkiintoista, noin tunnin kestävää luentotallennetta, jotka ilmestyvät katsottaviksi sopivasti jouluviikolla. Tallenteet ovat katsottavissa vuoden ajan. Ne voi halutessaan hankkia erikseen hintaan 9,95€/kpl.

Oppaiden teemoina palvelus armeijassa, oman arkiston järjestäminen, perukirjat, henkikirjat ja rippikirjat sekä erityisesti niiden taitomerkinnät. Minioppaat maksavat erikseen ostettuina 14,95€/kpl (sis. postituksen), joten ostamalla aarrearkun, säästät jo niiden hinnassa, tallenteista puhumattakaan.

Hinta 79 euroa sisältää postituksen Suomeen!

Miksi hankkia tämä tuote?

Sukututkijan aarrearkku on harrastajan jouluntuoksuinen hemmottelupaketti, joka toimitetaan sinulle viimeistään 5.12.2025. Näin ehdit halutessasi käyttää mukana tulevat joulukortitkin!