Millainen on Wikitree?

 

WikiTree: Yhteisöllinen seikkailu sukupuuhun

Sukututkijana olet todennäköisesti törmännyt lukuisiin eri palveluihin ja ohjelmistoihin, jotka lupaavat auttaa sinua juurien etsinnässä. Tässä blogikirjoituksessa emme kuitenkaan käsittele niitä tavanomaisia, kaikille tuttuja toimijoita. Sen sijaan sukellamme syvemmälle WikiTreen maailmaan – palveluun, joka tarjoaa perinteisestä poikkeavan lähestymistavan sukututkimukseen.

Mikä tekee WikiTreestä erilaisen?

Toisin kuin monet muut sukututkimussivustot, WikiTree ei ole ensisijaisesti tietokanta tai paikka, jonne ostat pääsyn historiallisiin asiakirjoihin. Se on yhteisöllinen alusta, jonka tavoitteena on luoda yksi, koko maailman kattava sukupuu. Ajatus on, että jokaisella henkilöllä on vain yksi profiili, jota kaikki hänen jälkeläisensä ja sukulaisensa voivat yhdessä täydentää ja korjata.

Tämä yhteisöllinen luonne on samalla WikiTreen suurin vahvuys ja potentiaalinen heikkous. Parhaimmillaan se mahdollistaa yhteistyön muiden tutkijoiden kanssa, uusien sukulaisten löytämisen ja sellaisten tietojen saamisen, joihin et yksin olisi päässyt käsiksi. Pahimmillaan se voi johtaa "muokkaussotiin" tai erimielisyyksiin siitä, mitkä tiedot ovat oikeita.

Suomi-projekti ja yhteistyön voima

Suomalaisille sukututkijoille WikiTree tarjoaa erityisen mielenkiintoisen ominaisuuden: Suomi-projektin. Tämä projekti kokoaa yhteen suomalaisista sukujuurista kiinnostuneita käyttäjiä ja pyrkii parantamaan suomalaisten profiilien laatua ja kattavuutta. Projektin kautta voit saada apua ja neuvoja muilta suomalaisilta tutkijoilta sekä osallistua yhteisiin ponnisteluihin, kuten lähteiden lisäämiseen ja profiilien yhdistämiseen.

Plussat ja miinukset suomalaisen sukututkijan silmin

Plussat:

• Ilmainen: Palvelun käyttö on täysin ilmaista.

• Yhteisöllisyys: Mahdollisuus tehdä yhteistyötä muiden sukututkijoiden kanssa ja saada apua Suomi-projektin kautta.

• Lähdekriittisyyden korostus: WikiTree painottaa lähteiden merkitystä, mikä on hyvä asia tutkimuksen luotettavuuden kannalta.

• DNA-integraatio: Palvelu tarjoaa työkaluja DNA-tulosten hyödyntämiseen ja yhdistämiseen sukupuuhun.

• Globaali sukupuu: Mahdollisuus yhdistää oma suku osaksi laajempaa, maailmanlaajuista puuta.

Miinukset:

• Käyttöliittymä: Monet käyttäjät pitävät sivuston käyttöliittymää vanhanaikaisena ja kömpelönä.

• GEDCOM-tuonti: Sukupuun tuominen GEDCOM-tiedostona ei ole yhtä suoraviivaista kuin monissa muissa palveluissa, ja vaatii usein manuaalista työtä.

• Tiedon laadun vaihtelu: Koska kuka tahansa voi muokata tietoja, on tärkeää suhtautua kaikkeen näkemäänsä kriittisesti ja tarkistaa lähteet itse.

• Ei omaa tietokantaa: WikiTree ei tarjoa omia digitsoituja asiakirjoja, vaan käyttäjät linkittävät lähteisiin muilla sivustoilla.

Kenelle WikiTree sopii?

WikiTree on erinomainen valinta sukututkijalle, joka nauttii yhteistyöstä, haluaa jakaa omaa tutkimustaan muiden kanssa ja on valmis panostamaan lähteiden lisäämiseen ja tietojen tarkistamiseen. Se sopii erityisesti niille, jotka ovat jo kokeneempia ja haluavat syventää tutkimustaan yhteisön avulla.

Jos taas etsit helppokäyttöistä ohjelmaa, jonne voit nopeasti rakentaa oman yksityisen sukupuusi ja selata laajoja, valmiiksi digitoituja aineistoja, saattaa jokin muu palvelu olla sinulle parempi vaihtoehto.

WikiTree ei ole oikotie onneen, vaan se on yhteinen matka menneisyyteen. Se vaatii kärsivällisyyttä ja yhteistyöhalua, mutta palkitsee usein löydöillä, joita et yksin olisi osannut kuvitellakaan. Lopputulema riippuu omasta aktiivisuudestasi.

Miksi tehdä sukututkimusta?

Sukututkimusta kannattaa tehdä, koska muuten vaarana on herätä eräänä aamuna ja huomata olevansa geneettinen harhailija ilman juuria, menneisyyttä tai sukujuhliin oikeuttavaa selitystä sille, miksi jouluna syödään maksalaatikkoa eikä pizzaa. Sukututkimus on ainoa tunnettu keino estää, että unohtaisit olevasi osa vuosisatoja jatkunutta saippuaoopperaa, jonka pääosassa ovat sinulle täysin tuntemattomat ihmiset, joilla oli intohimoisia riitoja perunapellon rajoista, kummallisia toisintonimia ja hämmästyttävä kyky synnyttää 14 lasta ilman sähköä tai internetiä.

Ilman sukututkimusta vaarana on, että jäät ikuisiksi ajoiksi tietämättömäksi siitä, että isoisäsi setä karkasi Amerikkaan hevosen ja toisen miehen vaimon kanssa tai että sinulla on suonissasi ainakin kolmen pitäjän verran torpparia, puuseppää, kruununnimismiestä ja todennäköisesti yksi hämäräperäinen suolakauppias Viipurista.

Sukututkimus antaa luvan penkoa muiden ihmisten elämää täysin moraalisesti hyväksyttävällä tavalla. Se on aikuisen ihmisen Pokémon, jossa "täydellinen kokoelma" tarkoittaa sitä, että olet jäljittänyt jokaisen esivanhempasi ainakin siihen asti, kunnes heidän nimensä muuttuu muotoon "tuntematon sotilas" tai "muori jostain Karjalasta".

Lisäksi: jos et tee sukututkimusta, et voi koskaan tietää, olisiko juuri sinun 6. isoisäsi ollut se, joka ehkä lainasi kirveen naapurin päähän vuonna 1723 – ja sinä jäisit paitsi siitä kaikesta ylpeydestä ja mahdollisesta rikosdraamasarjasta, jonka siitä voisi joskus tehdä.

Lyhyesti: sukututkimus ei ole pelkkä harrastus – se on aikamatkailua ilman aikakonetta, skandaalijahtia ilman Seiskaa ja itsensä etsimistä ilman joogaa.

Hautakiven tarina Turusta

Abraham Nyyssönen: Kansanopettaja vankien parissa ja perheenisä 1800-luvun Turussa

Turun Kakolanmäen jylhät kalliot kätkevät sisäänsä lukemattomia tarinoita. Yksi niistä, usein unohdettu, on tarina toivon ja tiedon tuomisesta muurien sisäpuolelle. Tämä on kertomus Abraham Nyyssösestä, vanginopettajasta, joka omisti elämänsä paitsi vankien sivistämiselle, myös omalle perheelleen – tarina, joka päättyi aivan liian varhain.                                                

Sivistystyötä Turun lääninvankilassa ja Kakolassa

Vuonna 1883 Turun lääninvankilan arkeen kuului säännöllinen hengellinen toiminta, mutta sen rinnalla tarjottiin vangeille myös jotain muuta: avaimia uuteen elämään tiedon kautta. Tämän maallisen opetuksen sielu oli vanginopettaja Abraham Nyyssönen.

Jäppilässä syntynyt ja Jyväskylän seminaarista vuonna 1875 valmistunut Nyyssönen oli toiminut hetken kansakoulunopettajana ennen siirtymistään vankien pariin vuonna 1877. Hänen vastuullaan oli opetus sekä Turun lääninvankilassa että Kakolan kuritushuoneessa.

Opetusohjelma oli monipuolinen. Vangit opiskelivat Nyyssösen johdolla sisälukua, Raamatun historiaa, laskentoa ja kirjoitusta. Mutta Nyyssösen kunnianhimo ei päättynyt perustaitoihin. Hän piti vangeille säännöllisesti myös "helposti ymmärrettäviä historiallisia ja luonnontieteellisiä luentoja", laajentaen heidän maailmankuvaansa ja tarjoten välähdyksiä vapaudesta tieteen ja historian kautta. Vankilan kirjastokin tuki tätä työtä 734 niteellään, jotka kattoivat niin hengellisen, siveellisen kuin luonnontieteellisen ja kaunokirjallisen sisällön.

Perhe-elämä ja tragediat

Samaan aikaan kun Abraham Nyyssönen rakensi uutta polkua vangeille, hän rakensi myös omaa perhettään. Vuonna 1877 hän avioitui Ruotsin Noran kaupungista kotoisin olleen Augusta Åkerblomin kanssa. Perheeseen syntyi vuosien varrella kahdeksan lasta, mutta elämä ei ollut pelkkää onnea.

Perheen kaksi ensimmäistä poikaa, Ahto Abraham (s. 1878) ja Urho Antero (s. 1880), menehtyivät molemmat pieninä lapsina. Nämä traagiset menetykset varjostivat varmasti perheen elämää, mutta kuusi lasta varttui ilahduttamaan vanhempiaan: Hymni, Elli, Anni, Johannes, Siimi ja Sylvi.

Nyyssönen tunnettiin paitsi tunnollisena opettajana, myös aktiivisena ja pidettynä yhteisön jäsenenä. Hänen kuvailtiin ottaneen "innolla osaa kansallisiin rientoihin" ja saaneen "leikillisellä kokkapuheisella seurustelutavallaan" monta ystävää. Ahkeruudellaan ja säästäväisyydellään hän onnistui turvaamaan perheensä toimeentulon ja kartuttamaan jopa pientä varallisuutta.

Äkillinen kuolema ja perheen tulevaisuus

Heinäkuun 28. päivänä 1894 tragedia iski. Vain 43-vuotias Abraham Nyyssönen menehtyi aivohalvaukseen, joka oli jo toinen häntä kohdannut. Kuolema parhaassa iässään jätti jälkeensä Augusta-lesken ja kuusi alaikäistä lasta suremaan perheenisää.

Perheen tulevaisuus oli vaakalaudalla, mutta yhteiskunta ei unohtanut opettajan panosta. Keisarillinen senaatti myönsi Augusta Nyyssöselle ja hänen kuudelle lapselleen 300 markan vuotuisen eläkkeen vuoden 1895 alusta alkaen. Eläke oli turva, vaikkakin vaatimaton, ja se pienenisi 50 markalla aina, kun joku lapsista saavuttaisi 21 vuoden iän tai tulisi sitä ennen toimeentulevaksi.

Abraham Nyyssösen tarina on muistutus hiljaisesta sankarista, joka teki merkittävää työtä yhteiskunnan laitamilla. Hän oli mies, joka uskoi sivistyksen voimaan ja joka ahkeruudellaan pyrki takaamaan paremman tulevaisuuden niin vangeille kuin omille lapsilleenkin. Vaikka hänen oma elämänsä jäi lyhyeksi, hänen työnsä ja perintönsä elävät näissä historiallisissa tiedonmuruissa.