Hautakiven tarina Turusta

Abraham Nyyssönen: Kansanopettaja vankien parissa ja perheenisä 1800-luvun Turussa

Turun Kakolanmäen jylhät kalliot kätkevät sisäänsä lukemattomia tarinoita. Yksi niistä, usein unohdettu, on tarina toivon ja tiedon tuomisesta muurien sisäpuolelle. Tämä on kertomus Abraham Nyyssösestä, vanginopettajasta, joka omisti elämänsä paitsi vankien sivistämiselle, myös omalle perheelleen – tarina, joka päättyi aivan liian varhain.                                                

Sivistystyötä Turun lääninvankilassa ja Kakolassa

Vuonna 1883 Turun lääninvankilan arkeen kuului säännöllinen hengellinen toiminta, mutta sen rinnalla tarjottiin vangeille myös jotain muuta: avaimia uuteen elämään tiedon kautta. Tämän maallisen opetuksen sielu oli vanginopettaja Abraham Nyyssönen.

Jäppilässä syntynyt ja Jyväskylän seminaarista vuonna 1875 valmistunut Nyyssönen oli toiminut hetken kansakoulunopettajana ennen siirtymistään vankien pariin vuonna 1877. Hänen vastuullaan oli opetus sekä Turun lääninvankilassa että Kakolan kuritushuoneessa.

Opetusohjelma oli monipuolinen. Vangit opiskelivat Nyyssösen johdolla sisälukua, Raamatun historiaa, laskentoa ja kirjoitusta. Mutta Nyyssösen kunnianhimo ei päättynyt perustaitoihin. Hän piti vangeille säännöllisesti myös "helposti ymmärrettäviä historiallisia ja luonnontieteellisiä luentoja", laajentaen heidän maailmankuvaansa ja tarjoten välähdyksiä vapaudesta tieteen ja historian kautta. Vankilan kirjastokin tuki tätä työtä 734 niteellään, jotka kattoivat niin hengellisen, siveellisen kuin luonnontieteellisen ja kaunokirjallisen sisällön.

Perhe-elämä ja tragediat

Samaan aikaan kun Abraham Nyyssönen rakensi uutta polkua vangeille, hän rakensi myös omaa perhettään. Vuonna 1877 hän avioitui Ruotsin Noran kaupungista kotoisin olleen Augusta Åkerblomin kanssa. Perheeseen syntyi vuosien varrella kahdeksan lasta, mutta elämä ei ollut pelkkää onnea.

Perheen kaksi ensimmäistä poikaa, Ahto Abraham (s. 1878) ja Urho Antero (s. 1880), menehtyivät molemmat pieninä lapsina. Nämä traagiset menetykset varjostivat varmasti perheen elämää, mutta kuusi lasta varttui ilahduttamaan vanhempiaan: Hymni, Elli, Anni, Johannes, Siimi ja Sylvi.

Nyyssönen tunnettiin paitsi tunnollisena opettajana, myös aktiivisena ja pidettynä yhteisön jäsenenä. Hänen kuvailtiin ottaneen "innolla osaa kansallisiin rientoihin" ja saaneen "leikillisellä kokkapuheisella seurustelutavallaan" monta ystävää. Ahkeruudellaan ja säästäväisyydellään hän onnistui turvaamaan perheensä toimeentulon ja kartuttamaan jopa pientä varallisuutta.

Äkillinen kuolema ja perheen tulevaisuus

Heinäkuun 28. päivänä 1894 tragedia iski. Vain 43-vuotias Abraham Nyyssönen menehtyi aivohalvaukseen, joka oli jo toinen häntä kohdannut. Kuolema parhaassa iässään jätti jälkeensä Augusta-lesken ja kuusi alaikäistä lasta suremaan perheenisää.

Perheen tulevaisuus oli vaakalaudalla, mutta yhteiskunta ei unohtanut opettajan panosta. Keisarillinen senaatti myönsi Augusta Nyyssöselle ja hänen kuudelle lapselleen 300 markan vuotuisen eläkkeen vuoden 1895 alusta alkaen. Eläke oli turva, vaikkakin vaatimaton, ja se pienenisi 50 markalla aina, kun joku lapsista saavuttaisi 21 vuoden iän tai tulisi sitä ennen toimeentulevaksi.

Abraham Nyyssösen tarina on muistutus hiljaisesta sankarista, joka teki merkittävää työtä yhteiskunnan laitamilla. Hän oli mies, joka uskoi sivistyksen voimaan ja joka ahkeruudellaan pyrki takaamaan paremman tulevaisuuden niin vangeille kuin omille lapsilleenkin. Vaikka hänen oma elämänsä jäi lyhyeksi, hänen työnsä ja perintönsä elävät näissä historiallisissa tiedonmuruissa.