![]() |
| J Vuorela 22.7.2025 |
Arvoitus seinässä
Ensimmäinen asia, joka pistää silmään, on jotain poikkeuksellista: suuret, holvikaariset ikkuna-aukot on muurattu umpeen. Ne on rapattu valkoisiksi, ja ne erottuvat selvästi seinän kirjavan kivikuvion keskeltä. Miksi ihmeessä kirkon ikkunat olisi peitetty? Onko niiden takana salaisuus?
Vastaus on tarina tuhosta ja uudelleenrakentamisesta. Alkuperäinen, keskiaikainen harmaakivikirkko tuhoutui lähes kokonaan Tammisaaren suurpalossa vuonna 1821. Kun kirkkoa alettiin rakentaa uudelleen vuosina 1839–1842 arkkitehti C. L. Engelin muokattujen suunnitelmien mukaan, vanhoja, palosta selvinneitä seiniä hyödynnettiin.
Engelin uusklassinen tyyli vaati kuitenkin erilaista symmetriaa ja ikkunoiden sijoittelua. Siksi vanhat goottilaistyyliset ikkuna-aukot muurattiin umpeen ja uudet, suuremmat ikkunat puhkaistiin seiniin eri kohtiin. Nämä umpeen muuratut "haamuikkunat" eivät ole virhe tai salaisuus, vaan kunnianosoitus kirkon aiemmalle historialle. Ne ovat kuin arpia, jotka kertovat rakennuksen kokemista koettelemuksista ja sen kyvystä nousta uudelleen.
Monta aikakautta, yksi rakennus
Tämä kirkko onkin kiehtova sekoitus eri tyylejä. Keskiaikaiset, jykevät kiviseinät edustavat vanhinta kerrosta. Niiden päällä kohoaa elegantti, vaalea kellotorni, joka puhuu 1800-luvun alun selkeää ja harmonista muotokieltä. Kontrasti karkean kiviseinän ja siistin tornin välillä on vaikuttava.
Kirkkoa ympäröivä vehreä puisto ja vanha hautausmaa lisäävät paikan arvokasta ja rauhaisaa tunnelmaa. Täällä voi todella tuntea historian läsnäolon.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti